Ostaakko vai eikö ostaa?

Viime maanantaina kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle, että Lempäälän kunta ostaa nk. vanhan S-Marketin kiinteistön sekä maa-alan Pirkanmaan Osuuskaupalta. Hintana 1,3 miljoonaa euroa. Tämän viikon maanantaina asiasta saatiin kysymys-vastaus muodossa lisätietoa valtuustoinfossa ja tänään valtuusto asiasta päättää.

Kunnanhallitus ja -valtuusto on käsitellyt asiaa jo aiemmin, tuolloin vuonna 2015 hinta oli 2.5 miljoonaa euroa. Ehkä siksi asia ei kauheasti ole etukäteen kuohuttanut tai puhututtanut, monella tapaa kaikki argumentit on jo kertaalleen käsitelty. Vuonna 2015 asia jätettiin valtuustossa pöydälle, eikä siihen enää palattu. Hinta vain yksinkertaisesti aivan liian korkea.

Miksi tuo tontti ja sillä sijaitseva kiinteistö sitten kannattaisi nyt ostaa?

Nyt esitettävä ostohinta on lähes puolet parin vuoden takaisesta. Se on silti vielä kovin korkea hinta, mutta ymmärrykseni mukaan puhutaan jo hieman tasearvoa alemmasta kauppahinnasta. En siis jaksa uskoa, että hintaa tuosta enää alemmas saadaan, vaikka kuinka POKin kiinnostus tonttiin lopahtaisi kokonaan kylmäaseman siirryttyä nykyisen S-marketin tontille.

Kaupparakennus ja sen pihapiiri on rauhaton alue. Ikkunoita on rikottu ja alue on epäsiisti. Tästä olen itsekin saanut kuntalaisilta palautetta ”eikö sille nyt voisi tehdä jotain”, mutta toisen tontille on huono mennä päsmäröimään. Kunta on aidosti pyrkinyt löytämään useitakin vuokralaisia kiinteistöön, mutta ne eivät syystä tai toisesta ole johtaneet POKin kanssa lopputulokseen. Jos kiinteistö olisi oma, olisi päätös meidän käsissämme.

Kunta on jo myös nyt suunnitellut toimintoja omista lähtökohdistaan kiinteistöön ja piha-alueelle. Tyhjäksi sitä ei olla ostamassa. Minulla on vahva luottamus kunnanjohtajan sanoihin, että kiinteistöön tulee toimintaa ja siihen on olemassa suunnitelma.

Kunta ei myöskään ole reiluun vuoteen ollut vuokrasuhteessa POKkiin. Tuota ennen noin vuoden ajan kiinteistöstä maksettiin vuokraa, koska sinne suunniteltiin mm. hammashoitolaa jne jne. On totta että tuo vuokrasuhde oli rahan hukkaan heittämistä, vaikka kuinka luottamushenkilöinä kyselimme missä mennään, mitä kiinteistölle tehdään jne emme saaneet silloin kunnollisia vastauksia silloiselta tekniseltä johtajalta. Vuokraa on maksettu noin 200 000 euroa aikanaan. Typerää, ärsyttävää, noloa, mutta tuota rahaa emme enää takaisin saa, vaikka se kuinka on huomioitu nykyisessä myyntihinnassa.

On myös todettu, että alueen voimassa oleva asemakaava ei täysin vastaa Lempäälän keskustan kehittämishankkeen asettamia tavoitteita alueen käyttötarkoitukselle. Tämä tarkoittaa, että alue tullaan aikanaan kaavoittamaan uudelleen. Se vie aikaa ja tälle ajalle kiinteistölle on luvassa muuta toimintaa.

Kauppakirjassa on pykälä, joka estää kilpailevan vähittäiskaupan tulemisen kiinteistöön. Toiminnan olisi siis syytä olla jotain muuta, vaikka tiedämme ettei moisen ehdon lainvoimaisuus ole ihan kiistaton.

Kauppakirjassa todetaan myös, että kiinteistö ostetaan purettavaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kiinteistö pitää heti purkaa. Kuten edellä todettua kunnalla on suunnitelma kiinteistön hyötykäytölle ennen kuin mahdollisen kaavamuutoksen myötä purku tulee ajankohtaiseksi. Rakennus on teräsrunkoinen ja purettava ja siirrettävä. Infossa kuulemani mukaan eräs valtuutettu tiesi jo potentiaalisen ostajan, kun purkamisen aika on.

Lämpölaitos omalla tontillaan kiinni kiinteistössä on yksi haaste. Lämpölaitoksen elinkaari tuossa kohtaa on 15-20 vuotta. Sen toiminta on syytä turvata ja tämä aiheuttaa tarkkaa pohdintaa sille mitä tontille voidaan tulevaisuudessa rakentaa. Se mitä lopulta tuolla tontilla on, tulee olemaan erillisen päätöksen paikka.

Summasummaarum, jos ostajia olisi jonoksi saakka tontti ja kiinteistö olisi jo myyty (tai kunta olisi käyttänyt etuosto-oikeutta, mutta millä hinnalla?). Ostajaehdokkaita on aivan varmasti, mutta on ihan selvää, ettei kilpailijalle kannata myydä. Alue on rauhaton, eikä sen kehittämistä voida tehdä systemaattisesti, jos tontti ei ole omassa hallussa. Hinta on kaamea, mutta uskoakseni kohdillaan. Kiinteistön käytölle on olemassa suunnitelma, joka voidaan ottaa käyttöön hyvin nopealla aikataululla.

Minä puollan ostoa ja haluan, että tulevaisuudessa tontilla on jotain kauniimpaa, käytännöllisempää ja kuntalaisia palvelevampaa toimintaa ja ennenkaikkea se jokin tulee olemaan tärkeä osa kuntakeskustaa Ednerpuiston laidalla.

 

#munlempäälä Helmet

Luin eilen blogi-kirjoituksen Lempäälän uudesta helmestä, Siiri kahvilasta. Bloggaus oli kuvin ja sanoin ylistys uudelle kahvilalle, joka kieltämättä on hieman piilossa kuntakeskuksessamme. Linkkasin tuon blogin facebookin Lempääläiset ryhmään ja se on saanut reippaat 180 tykkäystä ja vajaan kymmenen kommenttia paikan ihanuudesta, tunnelmasta ja maittavista herkuista. Uusi kahvilatulokas on selvästi löydetty, hienoa!

Joskus selvästi kaipaamme pientä muistutusta siitä mitä kaikkea meillä on. Yhden muistutuksen blogin muodossa saimme viime kesänä, kun Birgitan polku pääsi mukaan watia.fi -blogin helmeksi. Tuota blogia lukieassani tunsin jälleen ylpeyttä lempääläisyydestäni. Birgitan polku on tuttu patikkapolku vuosien varrelta. Me partiolaiset taidamme olla sen yksi suurin käyttäjäryhmä, eikä vaan Lempäälässä, vaan polulle tullaan lähiseudulta tekemään päivä- ja yöretkiä paljon. Miltei tunnen jo nuotiomakkaran tuoksun nenässäni…

Ollessani töissä Helsingissä, vastasin säännöllisesti kysymyksiin miksi en muuta pk-seudulle, jossa töitä on tarjolla enemmän, palkkaa maksetaan paremmin ja mm. kulttuuripalvelut ovat käden ulottuvilla joka päivä.

Yksi vakiovastauksistani oli ”koska tämä ei tunnu minun kodilta”. Miksi Helsingistä ei tullut kotini, vaikka siellä olin töissä lähes kahdeksan vuotta?  Lempäälä on pieni-iso kunta, jossa pystyn vaikuttamaan kunnan toimintaan itse, luonto (ei vain kauniit maisemat) on oikeasti lähellä, kävellen ja pyöräillen (ja potkukelkkaillen!) pääsee liikkumaan ilman että joutuu yskimään pakokaasuja ja silti voin olla palvelun äärellä aivan keskustassa. Lempääläs pistää liikkumaan, kun päiväkotiin ja kauppaan on reipas kävelymatka. Julkinen liikenne on mielestäni täysin riittävä, vaikkei niin tiheään tahtiin kun monessa kohtaa pk-seudulla. Tottakai kaikkeen vaikuttaa myös se, että oma turvaverkko, samoin minulle rakkaat harrastukset ja liuta ystäviä ovat kotiseudulla, eikä niiden vaikutusta voi väheksyä. Itse vain nautin siitä, että tunnen Lempäälän palvelut, minun on helppo asioida ihmisten kanssa henkilökohtaisesti, minun on turvallista liikkua ulkosalla ja mikä parasta, täällä on mahdollisuus potkukelkkailla talvella.

Meillä Lempäälässä on hurjan paljon paikkoja, joista olla iloisia ja ylpeitä. Lempäälän helmet ansaitsevat tulla löydetyksi laajalti. Miten voisimme tätä edistää?

Lempäälä on ykkönen!

Pirkanmaan Yrittäjät ja Pirkanmaan liitto palkitsivat eilen ensimmäistä kertaa Pirkanmaan yrittäjyys- ja elinvoimakunnan. Yhteensä 18 kuntaa osallistu kisaan. Kisan aikana kunnat arvioivat toimintaansa yrittäjyyden ja elinvoiman näkökulmista yhdessä paikallisen yrittäjäyhdistyksen kanssa. Lempäälä kunta ylsi parhaaksi ja voitti kisan.

Lempäälässä on otettu isoja askeleita viimeisen puolentoista vuoden aikana kohti avoimempaa ja positiivisempaa kulttuuria, sekä lisätty aidosti vuoropuhelua yrittäjien ja yritysten edustajien kanssa. Jo tätä ennen vuoropuhelua on pidetty tiiviisti yllä, nyt toimintaa on myös kehitetty yhdessä.

Pirkanmaan Yrittäjien elinkeinoasioiden päällikkö Marko Keski-Sikkilä totesi palkinto tiedotteessa, että kunnissa eletään nyt vahvasti muutosten aikaa. Tästä muutoksesta selviämiseksi tarvitaan lisää yhteistyötä kunnan elinvoimaisuuden ja yrittäjyyden mahdollistamiseksi. Pirkanmaalla monissa kunnissa tämä on jo huomattu, mutta paljon on vielä tehtävää yrittäjyyden olosuhteiden parantamiseksi.

”Erityisesti Lempäälässä on tehty monia asioita oikein ja yhteistyössä yrittäjien kanssa, mikä näkyi myös viime vuonna elinkeinopoliittisessa mittaristokyselyssä lempääläisten yrittäjien tyytyväisyytenä erityisesti kunnan elinkeinopolitiikkaan ja viestintään”, Keski-Sikkilä jatkaa.

Kaikki Pirkanmaan kunnat eivät kuitenkaan osallistuneet kisaan. Oliko kynnyksenä oman toiminnan arviointi, pelko siitä, että emme kuitenkaan pärjää vai oliko aikataulu nyt vain huono?  Syitä on varmasti monia, mutta yksi niitä on taatusti se, että oman toiminnan arviointi on vaikeaa ja ”ei niin kivaa”. Miksi?

 

Lempääläisenä en voi olla muutakuin iloinen, ylpeä ja tyytyväinen. Meillä on haluttu kehittää ja avata toimintatapoja. Ilman toiminnan rehtiä arviointia, ei kehitystyötä oltaisi voitu tehdä. On rohkeutta todeta kehittämistarpeet ja tarttua niihin. Samalla tulee varmasti keksineeksi myös uusia hyviä toimintamalleja, joista pidän yhtenä esimerkkinä lempääläisille yrittäjille ja yrityksille tarkoitettua hotline-palvelua. Kehitys alkaa tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta, siinä on myös viisauden alku!

Hyvä Lempäälä!