Olin eilen kertomassa kuinka kunta toimii kunnan luottamushenkilötoiminnan näkökulmasta ja poliittisesta päätösenteosta partiossa. Osana partio-ohjelmaa niin seikkailijoilla (8-10 vuotiaat) kuin tarpojilla (11-15 vuotiaat) on kunnallishallintoon tutustumista. Siispä minäkin marssin oman lippukuntani kololle.
Kokeneena partiojohtajana ja usein poliittisesta toiminnasta kertoneena ajattelin, että tiistain kolo-ilta olisi ihan helppohomma. Mutta hyvin pian huomasin, ettei se itseasiassa ole lainkaan helppoa. Kuinka kertoa lapsille ja nuorille siitä mitä teen luottamushenkilönä ja miksi tällainen luottamushenkilöjärjestelmä ylipäänsä on olemassa.
Aloitin rohkeasti puolueista ja vaaleista sekä siitä mikä ero on luottamushenkilöllä ja kunnan työntekijällä (vaikka ne välillä voivatkin olla sama henkilö). Sitten kahlasimme läpi kunnan luottamushenkilö-organisaatiota. Lopuksi vielä käytiin keskustellen läpi erilaista Lempäälä-tietoutta.
No miten tämä kaikki sujui? No hienosti tietysti… no ei ehkä innostavin ja toiminnallisin kolo-ilta, mutta kohtuullisen tyytyväisiltä siellä vaikutettiin. Eniten kaikki tuntui yllättäneen se, kuinka paljon erilaisia toimielimiä kunnassa on ja kuinka monenalaisia vaikuttamiskanavia löytyy. Myös se, miten vaikuttaa asioihin oli kiinnostavaa.
Yksi kysymys pääsi yllättämään ihan illan lopussa ”onko tuo vaikeaa?”. Pohdin asiaa hieman ja hymähdin ”Useasti on, mutta ei aina”.
Anna otsikko
Kuntapolitiikkaan pääsyssä ei ole pääsykokeita. Valtuutetulle riittää se kuuluisa maalaisjärki. Silti meidän odotetaan ymmärtävän muun muassa taloudesta aikatavalla. Jos pohjatietoa ei ole, se tulee hankkia joko itsenäisesti, viranhaltijoita tai kollegoilta kyselemällä. Vasta riittävän tiedonsaannin jälkeen on valmis päätökseen. Itse koen myös tärkeänä osana luottamuksen valmisteleviin virkamiehiin. Uskon heidän, kuten meidän valtuutettujenkin ajattelevan aina viime kädessä kuntalaisen parasta ja yhdenvertaista kohtelua.
Politiikkaa tehdään aina ihmisten kanssa, eikä se ole aina helppoa. Tiimityössä on osapuolina monenlaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omat ajatukset ja mielipiteet. Aina nämä eivät kohtaa. Joskus yhteisen polun ja päämäärän löytäminen on helpompaa, toisinaan jopa mahdotonta. Välillä on tultava vastaan, toisinaan vain hyväksyä erimielisyys. Tärkeintä on kuitenkin kaikessa muistaa, että vaikka asiat riitelevät ei ihmisten tarvitse. Maalaisjärki varustettuna hyvillä käytöstavoilla riittää pitkälle.
Aina ei ole helppoa kertoa siitä mitä tekee. Ei ole myöskään helppoa laittaa itseään likoon ja ottaa vastaan hyökkäykset somessa tai kylillä, kiitosta kun harvoin kuulee. Aina ei myöskään ole helppoa irrottaa aikaa omasta ja perheen arjesta yhteiseen hyvään. Mutta jokin yhteisten asioiden hoitamisessa kuitenkin kiehtoo ja sitä haluaa kortensa kekoon kantaa. Samalla on kiitollinen siitä äänestäjilleen, että on päässyt näkemään ja kokemaan luottamushenkilönä toimimisen kaikki puolet ja jaksaa edelleen innostua.
Riina Aspila (kok.) 