Taloudesta tulevalle vuodelle

Talousarvio kokous on merkittävin kokous valtuustovuodessa. Se on kokous, joka päättää pitkän prosessin ja monet keskustelut kunnan suunnasta ja määrärahoista. Marraskuisen valtuuston tuloksista olemme saaneet lukea paikallislehdestä jo useaan kertaan.

Syyskauden viimeinen kokous oli torstain Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän yhtymäkokous. Etänä sekin, kuten tähän päivään kuuluu.

Minulta on kysytty omasta äänestyskäyttäytymisestä. Miksi en ollut halukas tekemään pohjaesitykseen henkilöstövähennyksiä Lempäälä-talon palvelukäytävältä (hyväksyttiin) ja toisaalta en ollut valmis lisäämäänkään niitä hammaslääkärilla ja kotihoidon kahdella sairaanhoitajalla ikokouksessa esitettyjen ehdotusten mukaisesti (hyväksyttiin). Tai miksi en kannattanut nuorten leiritoiminnan budjettilisäystä (hyväksyttiin). Ja kuitenkin olin mukana, kun yksimielisesti valtuusto halusi painottaa, että vanhuksille ja vammaisille taataan koti-ja asumispalvelut. Viime päivinä olen myös kuullut kuuluvani sukkasaippuan pelkääjiin. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Yleisesti koen poitiikan olevan parhaimmillaan yhdessä tekemistä. Sitä, että yhdessä puhutaan ja sovitaan, pohditaan ja kuunnellaan. Se mistä en pidä, on se, että muutosesityksiä sinkoilee sieltä täältä ja niihin on hankala ottaa kantaa ja koppia. Erityisesti silloin, kun ei oikein tiedä mikä on nyt kokonaisuus. Jos hyväksyn tämän, pitääkö minun hyväksyä myös seuraavat. Kun puhutaan taloudesta, on äärimmäisen hankalaa käsitellä muutoksia yksittäisinä kohtina, kuten nyt kokouksessa tehtiin. Kun äänestykset tehdään erikseen kunkin asiakohdan kohdalla, ei kokonaisuudesta ole tietoakaan. Siis siitä mitä esityksiä nyt vielä tulee ja miten minä haluan niihin suhtautua. Jos olen valmis pieniin muutoksiin, mikä on se muutos, jonka puolella haluan olla.

Kun tiesin, että muutosesitys erityisopetuksen ja joustavan tuen lisäämiseksi oli tulossa, halusin olla tämän takana. Tämä oli painotus, josta on puhuttu useana vuonna, mutta se ei ole toteutunut siinä mittakaavassa ilman lisärahoitus, kun olisi ollut tarve. Toisaalta, jos olisin ajoissa tiennyt kotinhoiton sairaanhoitajien lisäämisestä, olisin todennäiköisesti puolustanut sitäkin. Mutta jo tässä kohtaa puhutaan kohtuullisista summista ei ensi vuoden osalta, koska ne koskevat vain puolta vuotta, mutta nämä lisäykset ovat jatkossakin budjetissa ja vuonna 2022 ne ovat siellä 100%. Halusin siksi olla kirjauksen takana, jossa nämä kotihoidon palvelut halutaan turvata. Usein määrärahoissa on varmaa painotuksiin (joista päättää lautakunta). Tärkeitä lisäyksiä kyllä, mutta taloutta tasapainottaessa jokainen lisäys on aina tärkeä punnita. Vähentämisiin kun harvoin halutaan mennä ja sille on syynsä. Minusta talousarvion käsittelyn menetelty ei ollut kovin onnistunut, koska kokonaisuutta ei pystynyt kukaan hahmottamaan.

Tällä sukkamehulla haluan siis avata sitä näkemystä, että kun budjettia läpikäydään kunnanhallituksessa useaan kertaan. Valtuustollekin pidettiin oma keskustelutilaisuus ja ryhmät pohtivat asiaa todella paljon. Miksi silti näistä monista muutosasioista ei kunnolla käydä keskustelua ja saatu kunnon perusteita? Osasta kyllä, mutta kaikkien kohdalla näin en voi todeta. Onko meidän talouden käsittelyprosessi edelleen pielessä? Tiedän, että ryhmyreiden tapaaminen tänä vuonna jäi pitämättä. Itse pidin puheenjohtajana tätä erittäin hyvänä ja tärkeänä tilaisuutena. Toisaalta valtuusto kokonaisuudessaan keskusteli enemmän. Niin tai näin paljon hyvää saatiin budjettiin mahtumaan, enkä sinällään ole näistä pahoillaan. Kunhan muistamme. että näillä päätöksillä olemme lisänneet kuluja lähes puoli miljoonaa vuoden 2022 talouden pohjaan. Tulevina vuosina painotuksia tuleekin taas pohtia entistäkin painokkaammin.

Pakko vielä suosta sukkamehusta sanoa. Se, että usein olen yleisesti usein pohjaesityksen kannalla johtuu siitä, että moni asia on käsitelty lautakunnassa ja kunnanhallituksessa hyvin perusteellisesti ennen kun ne saapuvat valtuustoon. Vaikka valtuustossa tehdään viilauksia, muutoksia ja jopa palautuksia on niillä aina oltava hyvin vahva peruste miksi. Haluan itse uskoa siihen, että paras tietotaito asioiden käsittelyssä asuu näissä kahdessa toimielimessä. Jos asia muuttuu tai siitä tulee käsittelyn aikana lisää tietoa, tai lautakunnassa herää jokin erityinen huomio, on aivan ensisijaisen tärkeää, että vielä valtuustossa asiaa voidaan muuttaa. Mutta jos muutos on sellainen, johpn en itse varsinaisesti usko, olen pohjan kannalla.

Tullessani mukaan valtuustotyöhön kummastelin joskus, kuinka kunnanhallituksen puheenjohtaja ja jäsenet ottivat kovin kantaa käsittelyssä olleeseen asiaan. Minua tuolloin ohjeistettiin, että valtuustossa asiat ovat kunnanhallituksen esityksiä (ei enää siis kunnanjohtajan) ja niitä on luonnollista KH jäsenten ja puheenjohtajan silloin myös tukea. Joskus äänestyksissä huomasi selvästi sen, kuinka KHn päätöksen takana seisoivat jäsenet hyvin vahvasti yli puoluerajojen. En tiedä mitä nyt on käynyt, kun monessa kohtaa jopa KH jäsenet tekevät ja kannattavat muutosesityksiä valtuustossa. Siis omaa (usein yksimielistä) esitystään vastaan. En tiedä mitä mehua se sitten on.

Tarkkaa markkaa

Politiikan syksy käynnistyy perinteisesti lautakunnissa ja kunnanhallituksessa talouden tarkastelulla. Edessä on budjettivalmistelu loppuvuoden valtuuston kokoukseen. Toiveiden tynnyrit on avattu ja ajatuksissa siintää monta hyvää ja tarpeellista rahareikää. Todellisuus iskee syksyn kuluessa tylysti vasten kasvoja. Onko meillä varaa tänäkään vuonna yhtään mihinkään?

Talous ei Lempäälässä ole näyttänyt valoisalta koko vuonna. Viime päivien uutiset kuntaliitosta suorastaan musertaa. Myönnettäköön, että verokertymän ennustetta on odotettu kovasti ja toivottu sen näyttävän paremmalta kuin aiemmat ennusteet. Toisin taitaa taaskin käydä.

Budjetin valmistelu on iso ja merkittävin asia, johon valtuusto vaikuttaa. Se ohjaa koko kunnan toimintoja, mutta usein sitä tuntuu pienuutta näiden asioiden edessä. Oma vaikutus kokonaisuuden valmisteluun on vähäinen, vaikka päätöstä tekemässä olenkin. Kun valtuusto katsoo kokonaisuutta ja tasapainottaa talouden kokonaisuutta, jää lautakunnille välillä vähäiset mahdollisuudet tehdä mitään uutta ja innovatiivista määrärahoillaan. Rahat menevät usein sinne minne aina ennenkin. Uudistuksille tai uusille avauksille harvoin jää tilaa, vaikka ne voisivatkin pitkässä juoksussa säästää.

Otan esimerkin. Mitäpä, jos terkkarille palkattaisiin gynekologi, joka toimisi niin äitiysneuvolassa kuin ihan vastaanotolla. Tarvetta tälle varmasti olisi, sitä tuskin kukaan kiistää. Voisiko tämä ”tienata” omat palkkarahansa vähenevillä lähetteillä erikoissairaanhoitoon tai terveystaloon? Konsultaatiot hoituisivat omassa kunnassa, eikä tarvitsisi matkata Tampereelle. Tiimissä yhdessä lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa voisi kuvitella hoitoketjun ja mahdollisen hoidon hoituvan kaikkien kannalta helpommin.

Entä suunnitelmallisuus. Uusia asuinalueita kaavoitetaan. Samalla laskennallisesti lasketaan kuinka monta päiväkoti- tai kouluikäistä lasta alueelle muuttaa. En muista, että koskaan laskelma olisi ollut yläkanttiin. Tänäkin keväänä yllätyksenä tuli usean koulun pihaan uusia lisärakennuksia, koska koulujen seinät pullistelevat. Päiväkodeissa huomautetaan haukan lailla heti, että olisi syytä vähentää päiväkodin hoitotunteja (20h/vko), jos toinen aikuinen jää kotiin. Näin vaikka ”kotiin jäämisen” syynä olisikin opiskelu. Ennakointi on haastavaa monesti, vaikka useassa tapauksessa sen ei kuuluisi olla. Kun määrärahat uusiin rakennuksiin ja kalusteisiin otetaan ”jostain”, jää jälleen jokin ilman rahaa ja toteutusta.

Luottamushenkilön näkökulmasta talouden tarkastelu on yhtä tuskaista kuin varmasti virkamiestenkin. Päätöksiä pitää tehdä ja on asioita, jotka maksavat. Paljon parjattu Lempäälä-talon kokonaisuus on helppo maalitaulu. Kaikki kuitenkin ymmärtävät (no eivät kaikki), että jos jotain tehdään se maksaa. Jos jotain suunnitellaan, se maksaa. Ja sitten kun suunnitelmat toteutetaan sekin maksaa. Välillä myös tekemättä jättäminen maksaa.

Tiedän, että jokaisella kuntalaisella on ajatus siitä mihin tulisi ensi vuonna panostaa. Tulkitsen näin viesteistä joita olen kuntalaisilta saanut. Erilaisia selvityksiä siitä, mitä jokin maksaa on jo liikkellä ja lautakuntien pohtiessa tulevia painotuksia niitä syntyy vielä enemmän. Jo nyt tiedetään, ettei valtaosaa näistä voida toteuttaa. Eikä sitä uimahalliakaan, ilman toimivaa kumppanuutta.

Matka tyytyväisyyden tyyssijaan ja siihen että aina sanoisimme Kyllä on matkaa. Siitä huolimatta moni asia on kunnassamme hyvin nyt ja jatkossa. Joskus täytyy olla armollinen. Joskus on hyvä myös kiittää niistä asioista jotka toimii ja antaa mahdollisuus niille, jotka eivät nyt toimi, mutta rakentavan palautteen kautta voisi vaikka toimiakin.

Syksyn edetessä olemme taas viisaampia, mutta helppoa tietä ei edessä ole. Monta tuskaisaa keskustelua ja harmittavia yliviivauksia on edessä. Silti jaksan uskoa, että jotain hyvääkin budjettiin saadaan. Siihen tarvitaan työtä, selvittelyä, luovuutta, uskoa ja halua kehittää!