Oppivelvollisuusiän nosto tulee kalliiksi ja kiireellä

Kuva Pixabay

Mielipidekirjoitus julkaistu paikallislehden nettisivuilla 1.6.2020.  Lempäälän-Vesilahdesn Sanomissa 10.6.2020.

Laki oppivelvollisuusiän nostosta on parhaillaan lausuntokierroksella. Mikään ihme ei toki ollut, että vain osalta eri tahoista, muun muassa kunnista, pyydettiin lausuntoa. Onneksi monissa kunnissa on oltu asian suhteen olleet hereillä ja lausunto aiotaan jättää.

Mistään yksinkertaisesta asiat ei ole kyse. Hallitus hajalaa oppivelvollisuusiän nostamisella maksutonta toisen asteen koulutusta kaikille. Oppivelvollisuuden noston ja maksuttoman toisen asteen vaikutukset koulutustarjontaan voivat yllättää kunnat. Uskon, että Pirkanmaalla Tampereen vetovoima tulee kasvamaan, kun lukiot ovat kaikkialta saavutettavissa ilmaisen bussimatkan päässä. Oman kunnan lukion oppilasmäärä pienellä paikkakunnalla saattaa olla vaakalaudalla. Lempäälässä opiskelijamäärä on pysynyt hyvänä, enkä näe sille uhkaa, mutta on selvää, että naapurikunnista myös opiskelijoita meille tulee ja toivotamme heidät tervetulleeksi laadukkaaseen lukioomme.

Tavoite uudistuksella on hyvä. Taata jokaiselle vähintään toisen asteen koulutus. Kuntaliiton mukaan ikäluokasta tällä hetkellä n. 85 % suorittaa jo nykyisin toisen asteen koulutuksen. Tukemisen tarvetta opintojen edistymisessä ei sovi kuitenkaan väheksyä. Tuen tarvetta on edelleen paljon ja mielestäni siihen tulisi entistä enemmän panostaa. Aidosti yksilölliset opintopolut vaativat monenlaisia resursseja, joita ei valitettavasti läheskään aina ole tarjolla tai helposti saatavilla. Nuorella on oikeus saada tukea opintojen etenemiseen, kuin siihenkin pohdintaan, onko oikealla alalla tai millaisen tulevaisuuden nuori edessään näkee. Osalle lukio sopii, toiselle enemmän käytännön työhön painottuva ammatillinen koulutus, kolmannelle oppisopimus on ratkaisu saada todistus taskuun. Neljäs ehkä pohtii, kokeilee, etsii, vaihtaa ja turhautuu. Muutoinkin vähissä olevat rahat laittaisin mieluummin opintopolun tukemiseen.

Esityksessä ehdotetaan, että ammatillinen tutkinto tai lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto olisivat jatkossa täysin maksuttomia sen kalenterivuoden loppuun asti, jona opiskelija täyttää 20 vuotta. Tämä siis tarkoittaisi, että maksuttomuus koskisi osaamisen hankkimiseksi tarvittavia oppimateriaaleja sekä työvälineitä, -asuja ja –aineita. Koulutuksen järjestäjä päättäisi ja maksaisi majoitus- ja matkakorvauksen hakemuksesta opiskelijalle aiheutuneista kustannuksista. Valtio on luvannut kattaa aiheutuneet kustannukset. Näin uudistuksissa usein sanotaan, mutta valitettavasti todellisuus on ollut aivan toista.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on laskenut uudistuksen maksavan vuodessa 129 miljoonaa euroa. Tätä summaa on monin paikoin pidetty alimitoitettuna. Kuntaliiton laskelmien mukaan vuotuinen lasku on 150-180 miljoonan välillä. Lempäälässä hintalappu lienee puolen miljoonan paikkeilla, jopa yli. Mistä me löydämme tämän rahan? Tällä hetkellä niin Lempäälä kuin muut kunnat kamppailevat Korona-kriisin myötä vielä epävarmassa ja heikentyneessä taloustilanteessa. Pysyviä menoja haluttaisiin enemmänkin hillitä, ei kasvattaa.

Lakiluonnoksen mukaan laki astuisi voimaan 1.8.2021. Se tulee aivan liian pian.

Riina Aspila
Kunnanvaltuutettu, valtuuston 1. vpj (kok.)

 

Miksi taloudesta suoraan puhuminen on jotenkin väärin?

Keskiviikkona saimme valtuustossa kuulla talousjohtajalta tiukkaa puhetta taloudesta. Jo ennestään haastavassa taloustilanteessa Korona epidemian vuoksi talous on entisestään hankaloitunut. Tilinpäätös 2019 oli Lempäälässä positiivinen, mutta oikeastaan vain teknisesti. Osavuosikatsaus 2020 alkuvuoden osalta oli karua kuultavaa.

Lempäälän kunta teki mielestäni vahvan arvovalinnan, kun se ei lomauttanut työntekijöitään kevään poikkeusolojen aikana. Lempäälässä innovoitiin uusia palveluita kuntalaisille, kehitettiin omaa toimintaa ja varauduttiin tulevaan. Työntekijöitä kuunneltiin ja kiitos myös heidän joustamisen, pääsimme lopettamaan yhteistoimintaneuvottelut ilman toimia.

Synkät pilvet kuitenkin kaikesta venymisestä ja joustamisesta kuitenkin puhaltavat. Ja vaikka kaikkia Korona epidemian ja poikkeusolojen taloustietoja ja vaikutuksia meillä ei tiedossa ole, on varmaa, että taloudellisesti seuraavat vuodet tulevat olemaan erittäin raskaat. Ei vain Lempäälässä, vaan ihan koko maassa ja maailmalla.

Taloudesta puhuminen on vaikeaa, koska usein pöytään lyödään fakta- ja arvokortit samaan aikaan. Miten voidaan rakentaa Lempäälä-taloa, mutta ei maksaa parempaa palkkaa hoitajille tai palkata lisää opettajia. Miten kunnanjohdossa palkkakuitissa komeilevat isot numerot, mutta varaa pienempipalkkaisten ohjaajien palkkaamiseen ei ole, vaikka tarve olisi? Miksi säästetään matonpesupaikoista 20 000 euroa lopettamalla 50% paikoista, vaikka matonpesupaikat ovat kovalla käytöllä joka kesä ja niihin on osaan viime vuosina myös investoitu. En halua uskoa siihen, että taloudesta ei voisi puhua siksi että kokee itse olevansa huono siitä puhumaan tai pelkää termien olevan väärää.

Minua usein turhauttaa valtuutettuna ja valtuustossa se, että taloudesta puhuttaessa nostetaan aina esiin se, kuinka kurjaa se taloudesta puhuminen on. Kuinka taloudesta puhujat usein leimataan kylmiksi ja tunteettomiksi. Vaikka usein he valitettavasti ovat vain realisteja. Vielä enemmän ärsyttää se, kuinka paljon kivempaa olisi puhua siitä kuinka meidän pitäisi palkata lisää väkeä, antaa palkankorotus sen ansainneille ja pitää ne matonpesupaikat. Mutta usein unohdetaan se, mihin on ylipäänsä varaa. Olen varma, että meistä kaikki haluaisivat antaa palkankorotuksia pienipalkkaisille työntekijöillemme. Tiedän että halusta olisimme palkkaamassa lisää väkeä usealla toimialalle, jossa tiedämme puuttuvia käsipareja olevan enemmänkin. Siitä ei siis ole kyse, mutta sitten tulee se kylmä tosiasia eteen, mitä toiset sanovat olevan arvovalinta. Millä nämä kaikki kunnan toimet rahoitetaan, mitä sen hyvän tahdon ja halun toisella puolella on? Miksi kaikista huolimatta liian harvoin voimme näitä tekoja toteuttaa?

”Ongelma on sekä tulo- että menopuolella. Verotulot kääntynevät laskuun 2020 ja sitä seuraavina vuosina sekä tuloverojen että yhteisöverojen osalta. Tämän päivän tietojen mukaan Pirkanmaan työttömyysluvut ovat kääntyneet taas nousuun. Samalla valtionhallinnon tuki on vain lyhytaikainen laina valtionosuuksina, joka peritään korkoineen takaisin lähivuosina. Palvelujen toimintatuototkin sukeltavat, kun palveluja ei ole voitu tarjota samalla tavalla ja kunta on tarjonnut maksuhuojennuksia. Puhumme miljoonien eurojen vajeesta.” sanoi Totti Hämäläinen Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa keskiviikkona.

Minuakin, joka en ole mikään talousneropatti, hirvittää! Mihin meillä oikeasti on tulevina vuosina rahaa, onko mihinkään? Mistä saamme säästöjä, jos kärpäsenkokoisistakaan ideoista emme saa säästöä aikaan? Millä rahoitetaan ne palvelut joita  kasvavassa kunnassa tarvitaan?

Mitä tehdään, kun kotioloissa kulut vähenee tai katoaa? Meidän perheessä ainakin alkaa toimintojen supistus. Mitä aidosti tarvitaan, millä asioilla pärjäämme ja mitä voimme jättää hankkimatta. Miten pienemmät palkkarahat riittävät nyt ison perheen elättämiseen? Kyllä, näitä asioita meillä pohdittiin paljon keväällä, kun Koronaepidemia iski myös meidän talouteen hyvin kipeästi. Tilanteessa jossa itse on perhevapaalla ja mies yrittäjänä, ei kauheasti tarvinnut miettiä kumpi meidän perheessä leivän pöytään tuo ja mitkä ovat tulot, jos kaikki yrittäjätulot häviävät.

Missä siis kunnassa mennään? Onko edessä kenties verojenkorotus? Viime syksynä vasemmistoliitto olisi halunnut korottaa veroja 0,5%. Tuolloin tuo korotus olisi tuonut kassaan noin 2 miljoonaa euroa lisää. Jos (kun) tuo raha oltaisiin laitettu kiinteisiin kustannuksiin (esim palkkoihin), se painaisi siellä kustannuksina tälläkin hetkellä. Onko edessä erilaisten taksojen korotus, joka sekin rokottaa ilkeästi erityisesti pienituloisia. Mitä me kunnassa tehdään kun tulot vähenevät ja kulut pysyvät tai jopa kasvavat? Säästetäänkö, leikataanko?

Totti Hämäläinen jätti huhtikuun valtuustossa aloitteen, jossa haluttiin nostaa esiin talouden pitkän ajan suunnittelu ja ennen kaikkea taloudesta keskustelu. Vaikka tuota aloitetta ei yhtä perussuomalaista lukuunottamatta kukaan muu Kokoomusryhmän lisäksi kannattanutkaan, se eteni käsittelyyn. Nyt ryhmien puheenjohtajien johdolla on käyty keskustelua siitä, miten Lempäälässä talousasioista pitäisi puhua, miten kouluttaa meitä ymmärtämään tätä monimutkaista kokonaisuutta paremmin. Miten varmistaa, että valtuutettuna tiedämme vastuun ja velvollisuuden tilanteessa, jossa aina ei tehdä kasvubudjetteja. Miten me aidosti voimme varmistua siitä, että me ymmärrämme mitä olemme päättämässä.

Talous on ihan tosi vaikea asia ja siitä puhuminen on haastavaa. Lempäälän kokoisessa kunnassa budjetti on jo niin iso ja monimutkainen, että tällainen tavallinen tallaaja on välillä ihan ihmeissään sen syövereissä ja myönnän välillä eksyväni. Siitä huolimatta, vaikka moni taloudellinen asia on linkittynyt arvojen kanssa, on minusta suorastaan ärsyttävää puhua siitä, että faktoilla puhuminen olisi kylmää ja arvotonta. Tai, että silloin olisi jotain toista vastaan.

Totin sanoin ”Kokoomuksen valtuustoryhmä näkee, että puolueryhmien välillä pitäisi yksittäisten keinojen pohtimisen sijaan sopia yhteisestä paketista, jossa kaikkia keinoja käytetään tasapainoisesti. Arjessa henkilöstö, esimiehet ja tiimit osaavat parhaiten sanoa, millä toimilla menosäästöjä voidaan tehdä ilman, että vaikutukset ovat katastrofaalisia.”

Minä haluaisin, että Kokoomuksen aloitteen myötä Lempäälässä voitaisiin käydä kiihkotonta keskustelua taloudesta, myös ilman tulevan kevään kuntavaalikiimaa. Kiihkottomalla keskustelulla tarkoitan sitä, että me jälleen kävisimme läpi sen mistä rahat tulevat ja minne ne menevät ja miksi. Mistä asioista on mahdollista säästää ja mistä se olisi ylipäänsä järkevää. Kevään koronakriisi osoitti ainakin sen, että Lempäälässä osataan olla innovatiivisia ja nopeallakin aikataululla tyhjästä nyhjästä monta hienoa ja upeaa asiaa, jotka eivät välttämättä edes maksa mitään tai jos maksavatkin, ne säästävät jossain toisessa kohdassa silkkoja euroja.

Mutta miten puhua taloudesta niin, että sitä ymmärtäisi kaikki? Miten taloudesta voisi puhua leimautumatta kylmäksi ja tunteettomaksi?

 

 

Korona jättää jäljen, mutta millaisen

Koronakriisi on iskenyt kyntensä kaikkialle. Se on ehtinyt aiheuttaa monenlaisia ongelmia niin terveyteen kuin talouteenkin. Koronan vuoksi moni on joutunut venymään äärimmilleen töissä ja kotona. 

Talous tulee polkemaan synkkää tietä tänä vuonna ja lähivuosina. Toistaiseksi maan hallitus ei ole luvannut suurempia tukitoimia kunnille, mutta toivoa vielä sopii, että niitäkin on tulossa. Kuntaliiton arvion mukaan kuntien taloudet heikkenevät tänä vuonna koronakriisin takia vähintään 1,5 miljardia euroa. Lempäälässä puhutaan miljoonista. 

Uutisointia seuranneena ja ympäri maan asuvien ystävieni kanssa jutellessa olen todennut, että moni asia on meillä Lempäälässä hoidettu huikean hyvin, kiitos siitä! Jo ennen valtion ohjeistuksia Lempäälässä siirryttiin monin paikoin etätöihin ja -opetukseen. Kunta on tiedottanut tiiviisti eri toimista. Kouluruokailu ja ruokakassi-palvelu pyöräytettiin käyntiin ensimmäisten kuntien joukossa koko maassa. On ollut täysin ymmärrettävää, vaikkakin harmillista, ettei aina kaikki ole mennyt ihan täydellisesti. 

Kaiken tämän kriisin keskellä kuntaan on löydetty ja luotu myös uusia toimintamalleja. Lomautusten sijaan kunnan työntekijöille, joiden normaalit työt vähenivät, on löydetty tekemistä. On tarjottu tukea lapsiperheille ulkoleikkien ja kotiavun muodossa, on soitettu ikäihmisille ja luotu verkkoon muun muassa liikuntapalveluita, nämä vain esimerkkinä. 

Eturintamassa työtään tekevät varhaiskasvattajat ovat luoneet lapsille turvaa ja arjen pysyvyyttä sekavassa tilanteessa. Opettajat ovat loikkineet digiloikkaa lähi- ja etäopetuksen välissä sulavasti ja kiitettävästi. Muutos on ollut jatkuvaa ja äärimmäisen raskasta. 

Sotepuolen henkilöstö on valmistautuneet pahimpaan jo useiden viikkojen ajan. Vieläkin se on ehkä edessä, kuka tietää. Arvokasta lisäaikaa erilaisiin järjestelyihin ja toimiin on onneksi saatu ja tuo aika on käytetty hyväksi.

Minusta tuntuu, että ainakin meillä Lempäälässä on 1990-luvun laman virheistä otettu oppia ja pyritty kaaoksen keskellä panostamaan laaja-alaisesti ennaltaehkäiseviin ja matalan kynnyksen palveluihin. Tässä työssä ovat olleet mukana yhdessä niin kunta, seurakunta kuin upeat yrittäjämme. Meillä on tiedostettu, että poikkeusolot vaikeuttavat monia sosiaalisia ongelmia entisestään. 

Poikkeusolot jatkuvat vielä pitkään. On selvää, että kaikesta huolimatta yhteiskuntaa on hallitusti ja asteittain pyrittävä jälleen avaamaan. Meillä jokaisella on edelleen mahdollisuus vaikuttaa tämän taudin leviämiseen. Pidetään se oikeus itsellämme ja toimitaan vastuullisesti myös jatkossa. 

Riina Aspila
valtuutettu (kok.), valtuuston 1. vpj

 

Veikö Korona kaiken?

”Kyllähän se pelottaa, kun miettii millä maksaa laskut ja ostaa ruokaa, kun työt ovat menneet alta. Kuinka kauan tämä oikein kestää, sekin pelottaa”. Näin kuului viesti ystävältäni tässä yhtenä päivänä. Ei minulla ollut tuohon mitään lisättävää. Ihan samoissa ajatuksissa sitä on itsekin ollut.

Parhaillaan olen perhevapaalla. Se kuitenkin on piakkoin päättymässä. Työnhaku on alkanut. No, kukin meistä voi vain arvailla millaista se tässä kohtaa on. Onko mitään töitä edes luvassa ja jos, niin milloin. Vaikka työpaikkoja on auki, aiotaanko niitä täyttää ja jos, niin koska.

Maailmantalous on suurissa vaikeuksissa, joten kotosuomessakaan ei kovin hyvin pyyhi. Ei pyyhkinyt ennen koronaa, ei pyyhi pahimman jälkeenkään. Maan hallitus ei ole ihan paras taloudenhoitaja ollut ja sitä suuremmalla syyllä vaikeaa tulee olemaan.

Monissa perheissä vietetään unettomia öitä pohtien tulevaa. Itseäni erityisesi huolettaa tilanne, jossa perhevapaan jälkeen saatan jäädä tyhjän päälle. Opiskelevana ja opinnot perhevapaalla aloittaneena, en ole oikeutettu työttömyystukeen. En myöskään saa opintotukea, koska en opiskele päätoimisesti. Perhevapaa päättyy kesällä, jolloin työmarkkinat elävät muutenkin hiljaiseloa ja päiväkodit ovat tauolla. Ei siis voi kuin toivoa, että saisi syksylle edes keikkatyötä.

Toivoa siis sopii, että sokin jälkeen pystytään yhdessä löytämään ratkaisuja ja pyörät pyörivät keväällä ja kesällä parhaalla mahdollisella tavalla. Kokoomus muuten teki ensimmäisen kolmen kohdan kriisipaketin työpaikkojen ja yritysten pelastamiseksi. Nyt jos koskaan tarvitaan yhteistyötä kaikkien puolueiden kesken. Uskon, että hallitus on kiitollinen jokaisesta hyvästä ideasta.  Lue Kokoomuksen ehdotukset tästä: https://www.kokoomus.fi/kokoomuksen-kriisipaketti-tyopaikkojen-ja-yritysten-pelastamiseksi/

Tänään hallitus on antanut tiedon erilaisista aputoimista yrityksille ja työntekijöille. Hyvä niin.  Toivottavasti niistä on apuja. Yhdessä tästäkin selvitään.

Pidetään huolta omasta jaksamisesta. Pidetään toivoa yllä. Pestään käsiä! Sairaana pysytään kotona ja nyt just muutenkin. Kuunnellaan ja noudatetaan annettuja virallisia ohjeita. Soita, älä vieraile!

Tarkkaa markkaa

Politiikan syksy käynnistyy perinteisesti lautakunnissa ja kunnanhallituksessa talouden tarkastelulla. Edessä on budjettivalmistelu loppuvuoden valtuuston kokoukseen. Toiveiden tynnyrit on avattu ja ajatuksissa siintää monta hyvää ja tarpeellista rahareikää. Todellisuus iskee syksyn kuluessa tylysti vasten kasvoja. Onko meillä varaa tänäkään vuonna yhtään mihinkään?

Talous ei Lempäälässä ole näyttänyt valoisalta koko vuonna. Viime päivien uutiset kuntaliitosta suorastaan musertaa. Myönnettäköön, että verokertymän ennustetta on odotettu kovasti ja toivottu sen näyttävän paremmalta kuin aiemmat ennusteet. Toisin taitaa taaskin käydä.

Budjetin valmistelu on iso ja merkittävin asia, johon valtuusto vaikuttaa. Se ohjaa koko kunnan toimintoja, mutta usein sitä tuntuu pienuutta näiden asioiden edessä. Oma vaikutus kokonaisuuden valmisteluun on vähäinen, vaikka päätöstä tekemässä olenkin. Kun valtuusto katsoo kokonaisuutta ja tasapainottaa talouden kokonaisuutta, jää lautakunnille välillä vähäiset mahdollisuudet tehdä mitään uutta ja innovatiivista määrärahoillaan. Rahat menevät usein sinne minne aina ennenkin. Uudistuksille tai uusille avauksille harvoin jää tilaa, vaikka ne voisivatkin pitkässä juoksussa säästää.

Otan esimerkin. Mitäpä, jos terkkarille palkattaisiin gynekologi, joka toimisi niin äitiysneuvolassa kuin ihan vastaanotolla. Tarvetta tälle varmasti olisi, sitä tuskin kukaan kiistää. Voisiko tämä ”tienata” omat palkkarahansa vähenevillä lähetteillä erikoissairaanhoitoon tai terveystaloon? Konsultaatiot hoituisivat omassa kunnassa, eikä tarvitsisi matkata Tampereelle. Tiimissä yhdessä lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa voisi kuvitella hoitoketjun ja mahdollisen hoidon hoituvan kaikkien kannalta helpommin.

Entä suunnitelmallisuus. Uusia asuinalueita kaavoitetaan. Samalla laskennallisesti lasketaan kuinka monta päiväkoti- tai kouluikäistä lasta alueelle muuttaa. En muista, että koskaan laskelma olisi ollut yläkanttiin. Tänäkin keväänä yllätyksenä tuli usean koulun pihaan uusia lisärakennuksia, koska koulujen seinät pullistelevat. Päiväkodeissa huomautetaan haukan lailla heti, että olisi syytä vähentää päiväkodin hoitotunteja (20h/vko), jos toinen aikuinen jää kotiin. Näin vaikka ”kotiin jäämisen” syynä olisikin opiskelu. Ennakointi on haastavaa monesti, vaikka useassa tapauksessa sen ei kuuluisi olla. Kun määrärahat uusiin rakennuksiin ja kalusteisiin otetaan ”jostain”, jää jälleen jokin ilman rahaa ja toteutusta.

Luottamushenkilön näkökulmasta talouden tarkastelu on yhtä tuskaista kuin varmasti virkamiestenkin. Päätöksiä pitää tehdä ja on asioita, jotka maksavat. Paljon parjattu Lempäälä-talon kokonaisuus on helppo maalitaulu. Kaikki kuitenkin ymmärtävät (no eivät kaikki), että jos jotain tehdään se maksaa. Jos jotain suunnitellaan, se maksaa. Ja sitten kun suunnitelmat toteutetaan sekin maksaa. Välillä myös tekemättä jättäminen maksaa.

Tiedän, että jokaisella kuntalaisella on ajatus siitä mihin tulisi ensi vuonna panostaa. Tulkitsen näin viesteistä joita olen kuntalaisilta saanut. Erilaisia selvityksiä siitä, mitä jokin maksaa on jo liikkellä ja lautakuntien pohtiessa tulevia painotuksia niitä syntyy vielä enemmän. Jo nyt tiedetään, ettei valtaosaa näistä voida toteuttaa. Eikä sitä uimahalliakaan, ilman toimivaa kumppanuutta.

Matka tyytyväisyyden tyyssijaan ja siihen että aina sanoisimme Kyllä on matkaa. Siitä huolimatta moni asia on kunnassamme hyvin nyt ja jatkossa. Joskus täytyy olla armollinen. Joskus on hyvä myös kiittää niistä asioista jotka toimii ja antaa mahdollisuus niille, jotka eivät nyt toimi, mutta rakentavan palautteen kautta voisi vaikka toimiakin.

Syksyn edetessä olemme taas viisaampia, mutta helppoa tietä ei edessä ole. Monta tuskaisaa keskustelua ja harmittavia yliviivauksia on edessä. Silti jaksan uskoa, että jotain hyvääkin budjettiin saadaan. Siihen tarvitaan työtä, selvittelyä, luovuutta, uskoa ja halua kehittää!

Kun piikki sattuu

 

Johtaminen ei totisesti ole helppoa, eikä varsinkaan, kun kyse on kunnanjohtamisesta. Kun kunta tekee plusmerkkisen tilinpäätöksen, alkaa keskustelu mihin tuokin ylijäämä olisi vuoden aikana pitänyt laittaa ja keiden selkänahasta se on riistetty. Kun kunta teki viime valtuustokaudella useita perättäisiä tappiollisia vuosia,  syytettiin meitä kuntapäättäjiä huonosta taloudenpidosta ja huonoista valinnoista. Yhteistä näissä on se, että aina raha on laitettu väärään paikkaan.

Vaikka parhaansa yrittää, voi aina epäonnistua. Ja siltä on tuntunut tänäänkin. Uutisoinnit kunnan työntekijöiden kiittämisestä hyvän tilinpäätöstuloksen johdosta on saanut someraivon valloilleen. Paikallislehden Piikki-kirjoitus (23.5.2018) haukkuu Lempäälää, kun sillä ei ole mitään mistä olla ylpeitä.

Piikin kirjoittaja unohtaa kuitenkin sen, ettei Kangasala-talo ole edelleenkään monenkaan kaupunkilaisen suosiossa, eikä sen huikean upeita palveluita valitettavasti käytetä parhaalla mahdollisella volyymillä vieläkään. Ja että Lempäälässä uimahallin saamisesta kuntaan on jälleen otettu askelia, pieniä tosin vielä. Samaan piikkiin meni myös arvostettu, kovalla järjestöjen vapaaehtoistyöllä vuosittain järjestettävät markkinat, surullista!

Kun rahaa ei ole iskeä pöytään nippu tolkulla, on asioiden aikaansaaminen nopeasti haastavaa. Lempäälässä on laitettu eurot kouluihin ja päiväkoteihin edellisen epäonnistuneen uimahalliyrityksen jälkeen. Lisätarve uusille rakennuksille on edelleen olemassa ympäri kuntaa. Vanhat ja epäkäytännölliset toimistotilat niin kunnan- kuin seurakunnankin hallinnossa huutavat isoa remonttia tai uusia tiloja. Minä uskon, että saamme olla uudesta olohuoneestamme ylpeitä, kun Lempäälä-talo aikanaan aukeaa, ehkä se tunnustaa sitten myös Piikki.

Kyllä se muuten sattuu, kun aina on valitettavaa. Erityisesti se harmittaa! Kuntapolitiikkaan olen lähtenyt mukaan hoitamaan yhteisiä asioita, ilman sen suurempaa edunvalvonta agendaa. Olen pyrkinyt ottamaan asioista selvää ja hoitamaan asioita hyvässä yhteishengessä eteenpäin kaikissa toimielimissä, jossa olen mukana ollut. Kaikkien alojen asiantuntijaa minusta ei ole silti vieläkään tullut. Valitettavasti.

Kyllähän se turhauttaa, kun asiat eivät kaikki ole upeasti ja hienosti kaikkialla. Aina on jostain jokin rempallaan ja sitä paikkaa niin kunnan henkilökunta kuin me luottamushenkilöt. Kuntalaisia mekin. Luottamus asioiden hoitamiseen on oltava, vaikka välillä tunnistan myös hitauden tuskan. Taustalla tapahtuu asioita valtavasti, vaikkei niistä kylillä tai lehdissä olisikaan mainintaa.

Lempäälä on kunta, joka sanoo Kyllä! Tunnustettava on, että kyllä meillä vielä matkaa on. Mutta tahto on selvä, reittivalinta ratkaisee. En siis väitä, etteikö tarkan euron kunnassa varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa toimita tiukoilla resursseilla tai että sote-uudistuksen tuomat ukaasit tiukasta kuluvalvonnasta ei näkyisi. Isot tehdyt ja tulevat investoinnit painavat vaakakupissa vahvasti ja näyttävästi. Samaan aikaan vaakakupissa voi olla lapsi, jolla on erityistarpeita oppimisessa tai tarve erikoissairaanhoidolle. Jokainen tapaus on otettava vakavasti. Jokainen uusi tilanne tai uusi tieto on otettava huomioon.

Harvoin toisen piikittely, nimitely, nälvimimen tai haukkuminen on edesauttanut asioiden etenemistä. Negatiivinen kierre johtaa negatiivisuuteen. Voisimmeko siis kysyä enemmänkin “mitä minä voin tehdä, että asiat saataisiin ratkaistua paremmin tai nopeammin”. Tai voisimmeko nostaa esiin epäkohtien lisäksi myös niitä asioita josta olemme iloisia, jopa ylpeitä. Voisiko jossain asioissa olla positiivista, edes vähän?

Minusta meillä on Ideaparkin lisäksi paljon ylpeyden aiheita. Useat hyvät uimarannat (avantouinti) ja pian Uimalaan aukeava nuorten ylläpitämä Kesäkahvila, Birgitanpolku ja sen lukuisat hyvin hoidetut laavupaikat ja Liikennepuisto, jonne tullaan muuten naapurikunnistakin. Toimiva joukkoliikenne ja kulkuyhteydet, jatkuvasti uusia ideoita kehittävä lukio ja yhteinen toisen asteen Virta-kampus, melontareitti keskustasaaren ympäri, kesäteatteri (toimivat talvellakin) ja jatkuva kehittävä vuoropuhelu yrittäjien kanssa. Enkä halua jättää mainitsematta elinvoimaa tuovia järjestöjä, joiden tuhannet vapaaehtoiset mahdollistavat harrastustoimintaa kaikenikäisille kuntalaisille ja löytyyhän meiltä kohtuullisen kovia urheilujoukkueitakin täältä. Voi, näitähän keksisi vaikka kuinka paljon!

Kun piikki sattuu, sitä lähtee puolustuskannalle. Kun meillä on parannettavaa, on käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin. Niin nytkin.

Ja vielä. Olen ylpeä Lempäälän huikeista neuvolapalveluista ja varhaiskasvatuksen- ja opetuksen auttavaisesta ja osaavasta henkilökunnasta. Heillä on sydän paikallaan ja rohkeutta tarttua asioihin. Heillä on myös huikea ammattiosaaminen ja tahto tukea lasta kehityksessä ja vanhempia arjessa. Kiitos!