Johtaminen ei totisesti ole helppoa, eikä varsinkaan, kun kyse on kunnanjohtamisesta. Kun kunta tekee plusmerkkisen tilinpäätöksen, alkaa keskustelu mihin tuokin ylijäämä olisi vuoden aikana pitänyt laittaa ja keiden selkänahasta se on riistetty. Kun kunta teki viime valtuustokaudella useita perättäisiä tappiollisia vuosia, syytettiin meitä kuntapäättäjiä huonosta taloudenpidosta ja huonoista valinnoista. Yhteistä näissä on se, että aina raha on laitettu väärään paikkaan.
Vaikka parhaansa yrittää, voi aina epäonnistua. Ja siltä on tuntunut tänäänkin. Uutisoinnit kunnan työntekijöiden kiittämisestä hyvän tilinpäätöstuloksen johdosta on saanut someraivon valloilleen. Paikallislehden Piikki-kirjoitus (23.5.2018) haukkuu Lempäälää, kun sillä ei ole mitään mistä olla ylpeitä.
Piikin kirjoittaja unohtaa kuitenkin sen, ettei Kangasala-talo ole edelleenkään monenkaan kaupunkilaisen suosiossa, eikä sen huikean upeita palveluita valitettavasti käytetä parhaalla mahdollisella volyymillä vieläkään. Ja että Lempäälässä uimahallin saamisesta kuntaan on jälleen otettu askelia, pieniä tosin vielä. Samaan piikkiin meni myös arvostettu, kovalla järjestöjen vapaaehtoistyöllä vuosittain järjestettävät markkinat, surullista!
Kun rahaa ei ole iskeä pöytään nippu tolkulla, on asioiden aikaansaaminen nopeasti haastavaa. Lempäälässä on laitettu eurot kouluihin ja päiväkoteihin edellisen epäonnistuneen uimahalliyrityksen jälkeen. Lisätarve uusille rakennuksille on edelleen olemassa ympäri kuntaa. Vanhat ja epäkäytännölliset toimistotilat niin kunnan- kuin seurakunnankin hallinnossa huutavat isoa remonttia tai uusia tiloja. Minä uskon, että saamme olla uudesta olohuoneestamme ylpeitä, kun Lempäälä-talo aikanaan aukeaa, ehkä se tunnustaa sitten myös Piikki.
Kyllä se muuten sattuu, kun aina on valitettavaa. Erityisesti se harmittaa! Kuntapolitiikkaan olen lähtenyt mukaan hoitamaan yhteisiä asioita, ilman sen suurempaa edunvalvonta agendaa. Olen pyrkinyt ottamaan asioista selvää ja hoitamaan asioita hyvässä yhteishengessä eteenpäin kaikissa toimielimissä, jossa olen mukana ollut. Kaikkien alojen asiantuntijaa minusta ei ole silti vieläkään tullut. Valitettavasti.
Kyllähän se turhauttaa, kun asiat eivät kaikki ole upeasti ja hienosti kaikkialla. Aina on jostain jokin rempallaan ja sitä paikkaa niin kunnan henkilökunta kuin me luottamushenkilöt. Kuntalaisia mekin. Luottamus asioiden hoitamiseen on oltava, vaikka välillä tunnistan myös hitauden tuskan. Taustalla tapahtuu asioita valtavasti, vaikkei niistä kylillä tai lehdissä olisikaan mainintaa.
Lempäälä on kunta, joka sanoo Kyllä! Tunnustettava on, että kyllä meillä vielä matkaa on. Mutta tahto on selvä, reittivalinta ratkaisee. En siis väitä, etteikö tarkan euron kunnassa varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa toimita tiukoilla resursseilla tai että sote-uudistuksen tuomat ukaasit tiukasta kuluvalvonnasta ei näkyisi. Isot tehdyt ja tulevat investoinnit painavat vaakakupissa vahvasti ja näyttävästi. Samaan aikaan vaakakupissa voi olla lapsi, jolla on erityistarpeita oppimisessa tai tarve erikoissairaanhoidolle. Jokainen tapaus on otettava vakavasti. Jokainen uusi tilanne tai uusi tieto on otettava huomioon.
Harvoin toisen piikittely, nimitely, nälvimimen tai haukkuminen on edesauttanut asioiden etenemistä. Negatiivinen kierre johtaa negatiivisuuteen. Voisimmeko siis kysyä enemmänkin “mitä minä voin tehdä, että asiat saataisiin ratkaistua paremmin tai nopeammin”. Tai voisimmeko nostaa esiin epäkohtien lisäksi myös niitä asioita josta olemme iloisia, jopa ylpeitä. Voisiko jossain asioissa olla positiivista, edes vähän?
Minusta meillä on Ideaparkin lisäksi paljon ylpeyden aiheita. Useat hyvät uimarannat (avantouinti) ja pian Uimalaan aukeava nuorten ylläpitämä Kesäkahvila, Birgitanpolku ja sen lukuisat hyvin hoidetut laavupaikat ja Liikennepuisto, jonne tullaan muuten naapurikunnistakin. Toimiva joukkoliikenne ja kulkuyhteydet, jatkuvasti uusia ideoita kehittävä lukio ja yhteinen toisen asteen Virta-kampus, melontareitti keskustasaaren ympäri, kesäteatteri (toimivat talvellakin) ja jatkuva kehittävä vuoropuhelu yrittäjien kanssa. Enkä halua jättää mainitsematta elinvoimaa tuovia järjestöjä, joiden tuhannet vapaaehtoiset mahdollistavat harrastustoimintaa kaikenikäisille kuntalaisille ja löytyyhän meiltä kohtuullisen kovia urheilujoukkueitakin täältä. Voi, näitähän keksisi vaikka kuinka paljon!
Kun piikki sattuu, sitä lähtee puolustuskannalle. Kun meillä on parannettavaa, on käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin. Niin nytkin.
Ja vielä. Olen ylpeä Lempäälän huikeista neuvolapalveluista ja varhaiskasvatuksen- ja opetuksen auttavaisesta ja osaavasta henkilökunnasta. Heillä on sydän paikallaan ja rohkeutta tarttua asioihin. Heillä on myös huikea ammattiosaaminen ja tahto tukea lasta kehityksessä ja vanhempia arjessa. Kiitos!
Riina Aspila (kok.) 