Ole läsnä

Kun läsnäolon voi aistia vain kuvaa katsomalla. Minulle kaksi rakasta, ikäeroa 89 vuotta.

Marraskuu on pistänyt mielen mietteliääksi. Olen saanut kaksi isoa sykäystä mietteilleni. Ensimmäinen oli isänpäivä ja toinen Suomen Partiolaisten jäsenkokous.

Vähän ennen varsinaista Isänpäivää saimme uutisia vuoden isästä Risto Tuomisesta. Tunnustus lempääläiselle oli upea ja erityisesti siksi, että Risto on tehnyt paljon töitä perheiden ja isien hyväksi myös muualla kuin palkkatyössä. Palkkatyötä yhtään väheksymättä, erityisesti vapaaehtoistyössä tehty työ painottui valinnassa tänä vuonna. Ja sitähän Risto Tuominen on tehnyt! Onnea upeasta ja ansaitusta tunnustuksesta!

Myös Helsingin sanomat uutisoivat vuoden isästä.  Mikäli et ole vielä juttua lukenut, suosittelen sitä vahvasti. Ihan jokaiselle. Sillä jokaisella vanhemmalla on vastuu lastemme hyvinvoinnista ja kasvusta. Ja kyllä, joskus tuntuu, että vanhemmuuden taidot ovat totaalisen hukassa, mutta sitten tulee taas se hetki, kun kaikki sujuu ja voi olla ylpeä omasta itsestään vanhempana ja kasvattajana.

Vanhemmuus ei totisesti ole helppoa, siinä ollaan isojen vastuiden äärellä. Oma hyvin – tai pahoinvointi heijastuu parisuhteeseen ja lapsiin. Itse usein sorrun riittämättömyyden tunteeseen. Erityisesi silloin, kun pitäisi olla monessa paikkaa samaan aikaan tai kun joutuu järjestelemään lastenhoitoa, jotta pääsee lähtemään hoitamaan luottamustoimia, opiskelua tai partiota. Riittämättömyyden tunne iskee myös silloin, kun kotona suoritetaan tuttu ”läpystävaihto”. Kun mies tulee kotiin päivän töistä, lähden minä ”töihin”. Yhteinen aika perheen kanssa on välillä kortilla. Onneksi on mummu, naapurit ja ystävät, joiden avulla tukiverkko on vahva.

Risto Tuomisen kaltaiset ihmiset ovat monelle perheelle ollut pelastus. Hänen työnsä Lempäälän kunnassa ja vapaaehtoistyö mm. Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ovat paikkoja, joissa meistä moni on kohdannut Riston. Miten ihminen voikaan olla niin läsnä jokaisessa hetkessä ja kohtaamisessa. Voi, kuinka itsekin osaisin!

Olla läsnä, kuinka helppoa ja samaan aikaan niin vaikeaa se voikaan olla. Siinä aasinsilta toiseen aiheeseen, syrjäytymiseen. Suomen Partiolaisten jäsenkokouksessa viime viikolla Lappeenrannassa puhuttiin ja oltiin aidosti huolissaan paljon siitä syrjäytymisestä. Siitä, kuinka harrastamalla, vaikkapa juurikin partiota, voidaan ehkäistä syrjäytymisen polulle joutumista. Huoli eri barometrien syrjäytyneisyyden luvuista on suuri ja vaikka asialle tehdään jatkuvasti erilaisia toimia, on asia edelleen huolestuttavalla tolalla. Tarjoamalla mielekästä tekemistä ehkäistään syrjäytymistä. Mielekkään tekemisen aikaansaaminen vaatii kuitenkin sitä, että on joku (aikuinen), joka on läsnä siinä hetkessä ja tekemisessä.

Olen ollut todella surullinen kuulemistani tarinoista lapsista ja nuorista, jotka enemmän tarvitsivat tukea ja siitä kuinka perheet kaipaavat apua arkeensa. Tuen tarve ja saanti eivät kuitenkaan aina kohtaa. Syitä on monia. Joskus se on voimattomuus tai joskus jopa haluttomuus sitä pyytää. Joskus seinät ovat olleet vastassa ja raha hanat on laitettu kiinni. Välillä asiat eivät vain tunnu etenevän. Tämä on pistänyt todella mietteliääksi, mitä minä voin tehdä? Onneksi on myös niitä, jotka ovat saaneet apua ja tukea elämän haastavissa tilanteissa. Heitä, jotka jaksavat kerrasta toiseen kiittää siitä, mitä ovat saaneet ja antavat aikaansa myös toisille vertaistukijoina.

Miten paljon meillä onkaan tehtävää. Miten paljon on asioita, joihin sijoittamalla aikaa ja läsnäoloa voitaisiin pelastaa paljon. Olemalla läsnä kotona, läsnä ystävien elämässä, läsnä naapurustossa. Jos meistä jokainen olisi niinkuin ystäväni Markus Perko, joka kirjoitti facebookissa ”Kaikenlaista surua, murhetta ja sairautta on nyt kaveripiirissä vähän joka puolella. Tuu käymään tai viestittele, jos haluat jutella mistä vaan.”.

Mitäpä, jos viikonloppuna ja joulun lähestyessä ottaisit yhteyttä niihin, joista et ole hetkeen kuullut ja kysyisit mitä kuuluu. Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys toisessa päässä. Sillä että olet läsnä, voi pelastaa vähän. Joskus se vähän voi olla myös paljon.

Kun piikki sattuu

 

Johtaminen ei totisesti ole helppoa, eikä varsinkaan, kun kyse on kunnanjohtamisesta. Kun kunta tekee plusmerkkisen tilinpäätöksen, alkaa keskustelu mihin tuokin ylijäämä olisi vuoden aikana pitänyt laittaa ja keiden selkänahasta se on riistetty. Kun kunta teki viime valtuustokaudella useita perättäisiä tappiollisia vuosia,  syytettiin meitä kuntapäättäjiä huonosta taloudenpidosta ja huonoista valinnoista. Yhteistä näissä on se, että aina raha on laitettu väärään paikkaan.

Vaikka parhaansa yrittää, voi aina epäonnistua. Ja siltä on tuntunut tänäänkin. Uutisoinnit kunnan työntekijöiden kiittämisestä hyvän tilinpäätöstuloksen johdosta on saanut someraivon valloilleen. Paikallislehden Piikki-kirjoitus (23.5.2018) haukkuu Lempäälää, kun sillä ei ole mitään mistä olla ylpeitä.

Piikin kirjoittaja unohtaa kuitenkin sen, ettei Kangasala-talo ole edelleenkään monenkaan kaupunkilaisen suosiossa, eikä sen huikean upeita palveluita valitettavasti käytetä parhaalla mahdollisella volyymillä vieläkään. Ja että Lempäälässä uimahallin saamisesta kuntaan on jälleen otettu askelia, pieniä tosin vielä. Samaan piikkiin meni myös arvostettu, kovalla järjestöjen vapaaehtoistyöllä vuosittain järjestettävät markkinat, surullista!

Kun rahaa ei ole iskeä pöytään nippu tolkulla, on asioiden aikaansaaminen nopeasti haastavaa. Lempäälässä on laitettu eurot kouluihin ja päiväkoteihin edellisen epäonnistuneen uimahalliyrityksen jälkeen. Lisätarve uusille rakennuksille on edelleen olemassa ympäri kuntaa. Vanhat ja epäkäytännölliset toimistotilat niin kunnan- kuin seurakunnankin hallinnossa huutavat isoa remonttia tai uusia tiloja. Minä uskon, että saamme olla uudesta olohuoneestamme ylpeitä, kun Lempäälä-talo aikanaan aukeaa, ehkä se tunnustaa sitten myös Piikki.

Kyllä se muuten sattuu, kun aina on valitettavaa. Erityisesti se harmittaa! Kuntapolitiikkaan olen lähtenyt mukaan hoitamaan yhteisiä asioita, ilman sen suurempaa edunvalvonta agendaa. Olen pyrkinyt ottamaan asioista selvää ja hoitamaan asioita hyvässä yhteishengessä eteenpäin kaikissa toimielimissä, jossa olen mukana ollut. Kaikkien alojen asiantuntijaa minusta ei ole silti vieläkään tullut. Valitettavasti.

Kyllähän se turhauttaa, kun asiat eivät kaikki ole upeasti ja hienosti kaikkialla. Aina on jostain jokin rempallaan ja sitä paikkaa niin kunnan henkilökunta kuin me luottamushenkilöt. Kuntalaisia mekin. Luottamus asioiden hoitamiseen on oltava, vaikka välillä tunnistan myös hitauden tuskan. Taustalla tapahtuu asioita valtavasti, vaikkei niistä kylillä tai lehdissä olisikaan mainintaa.

Lempäälä on kunta, joka sanoo Kyllä! Tunnustettava on, että kyllä meillä vielä matkaa on. Mutta tahto on selvä, reittivalinta ratkaisee. En siis väitä, etteikö tarkan euron kunnassa varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa toimita tiukoilla resursseilla tai että sote-uudistuksen tuomat ukaasit tiukasta kuluvalvonnasta ei näkyisi. Isot tehdyt ja tulevat investoinnit painavat vaakakupissa vahvasti ja näyttävästi. Samaan aikaan vaakakupissa voi olla lapsi, jolla on erityistarpeita oppimisessa tai tarve erikoissairaanhoidolle. Jokainen tapaus on otettava vakavasti. Jokainen uusi tilanne tai uusi tieto on otettava huomioon.

Harvoin toisen piikittely, nimitely, nälvimimen tai haukkuminen on edesauttanut asioiden etenemistä. Negatiivinen kierre johtaa negatiivisuuteen. Voisimmeko siis kysyä enemmänkin “mitä minä voin tehdä, että asiat saataisiin ratkaistua paremmin tai nopeammin”. Tai voisimmeko nostaa esiin epäkohtien lisäksi myös niitä asioita josta olemme iloisia, jopa ylpeitä. Voisiko jossain asioissa olla positiivista, edes vähän?

Minusta meillä on Ideaparkin lisäksi paljon ylpeyden aiheita. Useat hyvät uimarannat (avantouinti) ja pian Uimalaan aukeava nuorten ylläpitämä Kesäkahvila, Birgitanpolku ja sen lukuisat hyvin hoidetut laavupaikat ja Liikennepuisto, jonne tullaan muuten naapurikunnistakin. Toimiva joukkoliikenne ja kulkuyhteydet, jatkuvasti uusia ideoita kehittävä lukio ja yhteinen toisen asteen Virta-kampus, melontareitti keskustasaaren ympäri, kesäteatteri (toimivat talvellakin) ja jatkuva kehittävä vuoropuhelu yrittäjien kanssa. Enkä halua jättää mainitsematta elinvoimaa tuovia järjestöjä, joiden tuhannet vapaaehtoiset mahdollistavat harrastustoimintaa kaikenikäisille kuntalaisille ja löytyyhän meiltä kohtuullisen kovia urheilujoukkueitakin täältä. Voi, näitähän keksisi vaikka kuinka paljon!

Kun piikki sattuu, sitä lähtee puolustuskannalle. Kun meillä on parannettavaa, on käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin. Niin nytkin.

Ja vielä. Olen ylpeä Lempäälän huikeista neuvolapalveluista ja varhaiskasvatuksen- ja opetuksen auttavaisesta ja osaavasta henkilökunnasta. Heillä on sydän paikallaan ja rohkeutta tarttua asioihin. Heillä on myös huikea ammattiosaaminen ja tahto tukea lasta kehityksessä ja vanhempia arjessa. Kiitos!

 

Ostaakko vai eikö ostaa?

Viime maanantaina kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle, että Lempäälän kunta ostaa nk. vanhan S-Marketin kiinteistön sekä maa-alan Pirkanmaan Osuuskaupalta. Hintana 1,3 miljoonaa euroa. Tämän viikon maanantaina asiasta saatiin kysymys-vastaus muodossa lisätietoa valtuustoinfossa ja tänään valtuusto asiasta päättää.

Kunnanhallitus ja -valtuusto on käsitellyt asiaa jo aiemmin, tuolloin vuonna 2015 hinta oli 2.5 miljoonaa euroa. Ehkä siksi asia ei kauheasti ole etukäteen kuohuttanut tai puhututtanut, monella tapaa kaikki argumentit on jo kertaalleen käsitelty. Vuonna 2015 asia jätettiin valtuustossa pöydälle, eikä siihen enää palattu. Hinta vain yksinkertaisesti aivan liian korkea.

Miksi tuo tontti ja sillä sijaitseva kiinteistö sitten kannattaisi nyt ostaa?

Nyt esitettävä ostohinta on lähes puolet parin vuoden takaisesta. Se on silti vielä kovin korkea hinta, mutta ymmärrykseni mukaan puhutaan jo hieman tasearvoa alemmasta kauppahinnasta. En siis jaksa uskoa, että hintaa tuosta enää alemmas saadaan, vaikka kuinka POKin kiinnostus tonttiin lopahtaisi kokonaan kylmäaseman siirryttyä nykyisen S-marketin tontille.

Kaupparakennus ja sen pihapiiri on rauhaton alue. Ikkunoita on rikottu ja alue on epäsiisti. Tästä olen itsekin saanut kuntalaisilta palautetta ”eikö sille nyt voisi tehdä jotain”, mutta toisen tontille on huono mennä päsmäröimään. Kunta on aidosti pyrkinyt löytämään useitakin vuokralaisia kiinteistöön, mutta ne eivät syystä tai toisesta ole johtaneet POKin kanssa lopputulokseen. Jos kiinteistö olisi oma, olisi päätös meidän käsissämme.

Kunta on jo myös nyt suunnitellut toimintoja omista lähtökohdistaan kiinteistöön ja piha-alueelle. Tyhjäksi sitä ei olla ostamassa. Minulla on vahva luottamus kunnanjohtajan sanoihin, että kiinteistöön tulee toimintaa ja siihen on olemassa suunnitelma.

Kunta ei myöskään ole reiluun vuoteen ollut vuokrasuhteessa POKkiin. Tuota ennen noin vuoden ajan kiinteistöstä maksettiin vuokraa, koska sinne suunniteltiin mm. hammashoitolaa jne jne. On totta että tuo vuokrasuhde oli rahan hukkaan heittämistä, vaikka kuinka luottamushenkilöinä kyselimme missä mennään, mitä kiinteistölle tehdään jne emme saaneet silloin kunnollisia vastauksia silloiselta tekniseltä johtajalta. Vuokraa on maksettu noin 200 000 euroa aikanaan. Typerää, ärsyttävää, noloa, mutta tuota rahaa emme enää takaisin saa, vaikka se kuinka on huomioitu nykyisessä myyntihinnassa.

On myös todettu, että alueen voimassa oleva asemakaava ei täysin vastaa Lempäälän keskustan kehittämishankkeen asettamia tavoitteita alueen käyttötarkoitukselle. Tämä tarkoittaa, että alue tullaan aikanaan kaavoittamaan uudelleen. Se vie aikaa ja tälle ajalle kiinteistölle on luvassa muuta toimintaa.

Kauppakirjassa on pykälä, joka estää kilpailevan vähittäiskaupan tulemisen kiinteistöön. Toiminnan olisi siis syytä olla jotain muuta, vaikka tiedämme ettei moisen ehdon lainvoimaisuus ole ihan kiistaton.

Kauppakirjassa todetaan myös, että kiinteistö ostetaan purettavaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kiinteistö pitää heti purkaa. Kuten edellä todettua kunnalla on suunnitelma kiinteistön hyötykäytölle ennen kuin mahdollisen kaavamuutoksen myötä purku tulee ajankohtaiseksi. Rakennus on teräsrunkoinen ja purettava ja siirrettävä. Infossa kuulemani mukaan eräs valtuutettu tiesi jo potentiaalisen ostajan, kun purkamisen aika on.

Lämpölaitos omalla tontillaan kiinni kiinteistössä on yksi haaste. Lämpölaitoksen elinkaari tuossa kohtaa on 15-20 vuotta. Sen toiminta on syytä turvata ja tämä aiheuttaa tarkkaa pohdintaa sille mitä tontille voidaan tulevaisuudessa rakentaa. Se mitä lopulta tuolla tontilla on, tulee olemaan erillisen päätöksen paikka.

Summasummaarum, jos ostajia olisi jonoksi saakka tontti ja kiinteistö olisi jo myyty (tai kunta olisi käyttänyt etuosto-oikeutta, mutta millä hinnalla?). Ostajaehdokkaita on aivan varmasti, mutta on ihan selvää, ettei kilpailijalle kannata myydä. Alue on rauhaton, eikä sen kehittämistä voida tehdä systemaattisesti, jos tontti ei ole omassa hallussa. Hinta on kaamea, mutta uskoakseni kohdillaan. Kiinteistön käytölle on olemassa suunnitelma, joka voidaan ottaa käyttöön hyvin nopealla aikataululla.

Minä puollan ostoa ja haluan, että tulevaisuudessa tontilla on jotain kauniimpaa, käytännöllisempää ja kuntalaisia palvelevampaa toimintaa ja ennenkaikkea se jokin tulee olemaan tärkeä osa kuntakeskustaa Ednerpuiston laidalla.

 

Vuoden 2016 kujeet

Lapsuuteeni kuului vahvasti joululaulut. Äitini rakastaa joulua ja joululauluja. Opiskeluaikana, kun olin töissä paikallisessa kaupassa, soivat joululaulut siellä jo marraskuusta alkaen. Viimeistään joulukuun puolessa välissä alkoi tuntua siltä, ne olivat  liikaa. Olin varma, etten koskaan enää pysty kuuntelemaan yhtään joulukimaraa tai kuorolaulantaa. Noina jouluina kotona oli toimestani joululaulukielto kaikkien muiden paitsi Vesa-Matti Loirin joululevyn osalta. Se on edelleen ainoa joululevy jonka omistan ja jota kuuntelen joka vuosi yhä uudelleen ja uudelleen.

Olen useinkin pohtinut miksi juuri Loirin levy. Ehkä se on ollut vahvin osa joulua, kun levy löytyi aikanaan meiltä jo vinyylinä, sittemmin CDnä. Loirin levyllä yksikään joululaulu ei rilluttele tai ole millään muotoa ylipirteä. Laulut ovat niitä hartaita, toiveikkaita, jossain määrin ehkä jopa surullisia lauluja, jotka vain kuuluvat jouluuni. Levyltä löytyy myös ehdoton joululaulu suosikkini.

“On illan sini, luonto vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin”

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa haastava. Kevään täytti vahvasti kunnanhallituksen kokoukset ja kunnan teknisentoimen sisäisen tarkastuksen toimet. Kevät oli sillä muotoa hyvinkin raskas. Samaan aikaan partiossa puhalsi valtakunnallisen Roihu leirin tuulet, oman perheleiripestin haasteet ja tietysti piirin johtamisen ilot ja riemut. Luottamustoimet ja vapaaehtoistyö oli suuressa roolissa ja vei paljon aikaa. Samaan aikaan etsin töitä ja pyrin haastatteluihin ja pengoin piilotyöpaikkoja. Mitään ei kuitenkaan löytynyt niin, että olisin päässyt työnsyrjään kiinni. Jakoin kuitenkin olla toiveikas, vaikka välillä olinkin äärimmäisen turhautunut.

 

“Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään
Ja toivon että joulun tähden nään”

Helmikuussa oma valtuustokauden alussa jättämäni valtuustoaloite näki päivänvalon, kun uuden kunnanjohtajan myötä kunnanhallitus siirtyi sähköiseen kokouskäytäntöön. Papereita ei todella ole ollut ikävä! Olen ollut yllättynyt kuinka hienosti kaikki on sujunut. Vain muutamia teknisiä haasteita on matkalle mahtunut, mutta muuten homma toimii enkä ole nähnyt juurikaan nyrpeitä neniä tälle uudistukselle. Itsestä tuntuu nykyään jo hassulta, kun valtuuston paperit tulevat postilaatikkoon. Ehkä kauden alusta jo päästään valtuustossakin sähköiseen järjestelmään.

Syksyllä sain olla ensimmäinen allekirjoittaja ryhmämme valtuustoaloitteessa, jossa toivottiin harrastustakuuta Lempäälään. Meillä asiat toimivat jo nyt hienosti ja lapsia ja nuoria ohjataan kunnan tarjoamiin iltapäiväkerhoihin, jottei kukaan olisi ilman harrastusta. Vielä kuitenkin toivomme, että yhdistykset ja kunnan nettisivut voisivat palvella paremmin harrastuksia etsiviä. Hinta ei saa olla aina harrastamisen este!

“Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

Isoja asioita on lähtenyt vihdoin kunnassa liikkeelle. Lempoisten koulun laajennus vihittiin käyttöön, Sääksjärvelle valmistui uusi upea päiväkoti, uutta yläkoulun paikkaa haetaan, kuntakeskusta kehittyy ja Lempäälä-talo yhdessä Lempäälän seurakunnan kanssa on hyvällä mallilla. Pian pääsemme näkemään toteutusvaiheen, jota todella ollaan odotettu! Eikä unohdeta uutta Virta-kampusta, jonne lukion toiminnot siirtyvät ensi syksynä.

Samaan aikaan Lempäälän IDEA on kerännyt hyviä tekoja ja toimia kunnan sisällä. Kunnassa on järkeistetty toimintoja ja säästetty silkkaa rahaa näiden myötä! Myös luottamushenkilö organisaatio uudistuu ensi kaudelle, jolloin myös me luottamushenkilöt pääsemme uusin silmin katsomaan asioita ja kehittämään kuntaa. Toivottavasti kehittäminen tapahtuu lähidemokratiaa vaalien, tällainen tahtotila meillä on ollut.

Kunnan talous näyttää hyvältä, ainakin jos vertaa viime vuoteen. Tulos tuskin on kuitenkaan plussan puolella, joten tehtävää vielä on, että kunnan talous saadaan nolla-tasoon. Kaikki päätökset eivät ole olleet helppoja. Välillä myös tuntuu, kun toisaalla säästetään, toisaalla tuhlataan. Mihin meillä on oikeasti varaa, mihin haluamme rahat laittaa ja mistä voidaan vielä tinkiä. Tulevaisuusohjelmassa määriteltiin paljon, mutta nopeasti muuttuvassa ajassa ja sote- ja maakunta ratkaisujen hahmottuessa moni asia ehtii vielä muuttua ja muuttaa painoarvoaan. Kokonaiskuva on hahmollaan, mutta ei ehkä täysin selvä Lempäälän kannalta. Paljon on siis vielä tehtävänä!

“Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän”

On aika siintää katseet tulevaan vuoteen ja muun muassa kuntavaaleihin. Oma ehdokkuus on varma ja uutena luottamustehtävänä otan nöyrin mielin vastaan Pirkanmaan Kokoomuksen hallitusjäsenen paikan.

Ennen sitä ja kaikkea muuta on kuitenkin aika rauhoittua joulun viettoon yhdessä rakkaiden kanssa. Näiden Tähti tähdistä kirkkain -laulun sanoin toivotan sinulle rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!

“Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

(Tähti tähdistä kirkkain sanat Vexi Salmi)

Nuorten näköistä!

Sain tänäkin vuotta kunnian käydä puhumassa luokion abeille vaikuttamisen kurssilla. Aamu klo 8.15 tunti ei tuntunut olevan haastava muille kuin minulle, jolle aikaiset aamutoimet ovat viimeaikoina olleet harvinaisuus. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin aivan kuten viime vuonna, loppui aika taas kesken.

Luokassa oli innostava tunnelma. Nuoret olivat aidosti kiinnostuneita kuulemaan vaikuttamispolustani ja kertomaan aiemmin kurssilla tehdyistä kuntalaisaloitteistaan. Myös aiemmin katseltu Presidentintekijät elokuva herätti keskustelua ja pohdintoja elokuvan syntymisestä aina julkaisun syihin.

Nuoret kaipaavat esikuvia työelämästä ja vaikuttamisen saralta. Kerroin itse omista esikuvistani politiikan maailmasta. Oman äidin vahva osaaminen ja innokkuus järjestötoiminnassa ja paikallispolitiikassa on kasvattanut minusta järjestöaktiivin, kun taas politiikan seuraamisen ja vaikuttamisen kipinän minuun iski Harri Jaskari. Harri oli ensimmäinen poliitikko jonka minä valtakunnan tasolla oikeasti tunsin ja jonka polkua seurasin jo ennen eduskuntaan siirtymistä. Mutta mistä näitä esikuvia löytyy ja miten voisimme tukea esikuvien löytymistä myös lukio-opetuksessa?

Sanonta ”nuorissa on tulevaisuus” on kaikessa kliseisyydessään jälleen niin totta. Ei siksi että he ovat tulevaisuus, joka on tässä ja nyt, vaan siksi että heidän ajatukset ovat kirkkaita, rohkeita ja konkreettisia. Näin myös kuntalaisaloitteissa, joita he olivat ryhmissä pohtineet ja tehneet. Toivottavasti nämä aloitteet päätyvät todelliseen käsittelyyn, koska jokainen niistä piti sisällään hyvä huomioita siitä miten voisimme olla parempi kunta kuntalaisille. Jokainen aloite oli myös ajankohtainen ja konkreettinen., pieniä tai suuria toimenpiteitä vaativia. Enempää en rohkene paljastaa, luetaan niistä sitten kun abit ne kuntaan käsiteltäväksi jättävät.

Yksi konkreettinen keskustelun aihe oli myös uuden yläkoulun paikka. Tästä aiheesta keskustelu jatkui vielä opettajienhuoneen puolellakin. Viime viikolla kirjoittamassani blogissa aihetta jo käsittelin, joten en avaa sitä sen enempää, mutta kaksi näkökulmaa minulle kävi selväksi:

1. Lempäälä tarvitsee jatkossakin juhlatilan, jollainen lukiolla nyt on.
2. Lukion tilat eivät sellaisenaan sovellu yläkoulun käyttöön, eivätkä ne käyttäjä kokemusten perustella ole terveet. Koulun käyttäjät kantavan huolta saadaanko vanhasta hyvää uutta, jos tiloja ”vain” peruskorjattaisiin.

Nykyisen lukion juhlasali on tila, jota moni kaipaa tapahtui lukiorakennukselle tulevaisuudessa mitä tahansa. Se voi olla myös syy, miksi vanha lukio haluttaan säilyttää ja peruskorjata, koska koulurakennuksen purkamisen myötä vastaavaa tilaa ei ehkä enää saataisi. Itse en näe ongelmaa, että uudessakin yläkoulussa moinen pienimuotoiseen korserttitoimintaankin soveltuva juhlatila kunnasta olisi. Sellaista kun on toivottu lähes jokaiseen uuteen rakennukseen, jota kuntaan on rakennettu. Pelko tilan menettämisestä on aiheellinen, mutta (rahalla ainakin) ratkaistavissa.

Aamun vierailu lukiolla sai minuun uutta virtaa ja uusia ajatuksia. Jäin pohtineeksi, ovatko tämän päivän nuoret fiksumpia kuin me aikanaan 🙂