Korona jättää jäljen, mutta millaisen

91177498_1027120344340412_4707804414394499072_nKoronakriisi on iskenyt kyntensä kaikkialle. Se on ehtinyt aiheuttaa monenlaisia ongelmia niin terveyteen kuin talouteenkin. Koronan vuoksi moni on joutunut venymään äärimmilleen töissä ja kotona. 

Talous tulee polkemaan synkkää tietä tänä vuonna ja lähivuosina. Toistaiseksi maan hallitus ei ole luvannut suurempia tukitoimia kunnille, mutta toivoa vielä sopii, että niitäkin on tulossa. Kuntaliiton arvion mukaan kuntien taloudet heikkenevät tänä vuonna koronakriisin takia vähintään 1,5 miljardia euroa. Lempäälässä puhutaan miljoonista. 

Uutisointia seuranneena ja ympäri maan asuvien ystävieni kanssa jutellessa olen todennut, että moni asia on meillä Lempäälässä hoidettu huikean hyvin, kiitos siitä! Jo ennen valtion ohjeistuksia Lempäälässä siirryttiin monin paikoin etätöihin ja -opetukseen. Kunta on tiedottanut tiiviisti eri toimista. Kouluruokailu ja ruokakassi-palvelu pyöräytettiin käyntiin ensimmäisten kuntien joukossa koko maassa. On ollut täysin ymmärrettävää, vaikkakin harmillista, ettei aina kaikki ole mennyt ihan täydellisesti. 

Kaiken tämän kriisin keskellä kuntaan on löydetty ja luotu myös uusia toimintamalleja. Lomautusten sijaan kunnan työntekijöille, joiden normaalit työt vähenivät, on löydetty tekemistä. On tarjottu tukea lapsiperheille ulkoleikkien ja kotiavun muodossa, on soitettu ikäihmisille ja luotu verkkoon muun muassa liikuntapalveluita, nämä vain esimerkkinä. 

Eturintamassa työtään tekevät varhaiskasvattajat ovat luoneet lapsille turvaa ja arjen pysyvyyttä sekavassa tilanteessa. Opettajat ovat loikkineet digiloikkaa lähi- ja etäopetuksen välissä sulavasti ja kiitettävästi. Muutos on ollut jatkuvaa ja äärimmäisen raskasta. 

Sotepuolen henkilöstö on valmistautuneet pahimpaan jo useiden viikkojen ajan. Vieläkin se on ehkä edessä, kuka tietää. Arvokasta lisäaikaa erilaisiin järjestelyihin ja toimiin on onneksi saatu ja tuo aika on käytetty hyväksi.

Minusta tuntuu, että ainakin meillä Lempäälässä on 1990-luvun laman virheistä otettu oppia ja pyritty kaaoksen keskellä panostamaan laaja-alaisesti ennaltaehkäiseviin ja matalan kynnyksen palveluihin. Tässä työssä ovat olleet mukana yhdessä niin kunta, seurakunta kuin upeat yrittäjämme. Meillä on tiedostettu, että poikkeusolot vaikeuttavat monia sosiaalisia ongelmia entisestään. 

Poikkeusolot jatkuvat vielä pitkään. On selvää, että kaikesta huolimatta yhteiskuntaa on hallitusti ja asteittain pyrittävä jälleen avaamaan. Meillä jokaisella on edelleen mahdollisuus vaikuttaa tämän taudin leviämiseen. Pidetään se oikeus itsellämme ja toimitaan vastuullisesti myös jatkossa. 

Riina Aspila
valtuutettu (kok.), valtuuston 1. vpj

 

Hiljaiset Ninnit tarvitsevat yhdessä tekemistä!

Jaksaminen, tuki, voimat varat, työnohjaus, avoimmuus, työkyky, motivaatio ja rohkeus. Siinä isoja sanoja, jotka ovat pyörineen mielessäni. Näistä moni myös olivat osana keskustelua, kun valtuusto käsitteli hyvinvointikertomusta viime vuodelta ja seuraavana luvassa on työhyvinvointikertomus.

Lempäälässä voidaan pääasiassa hyvin. Asukkaat ovat tyytyväisiä ja terveitä, siis pääosin. Isoimmat haasteet ovat tilanteissa, jossa tarvitaan jotain tukea. Koski tuen tarve sitten aikuista tai lasta.

Osana omia opintojani olen paljon pohtinut tukea ja sen saantia tai oikeutta siihen. Tuki on asia, jota on välillä vaikea saada, sitä on usein myös vaikea osata pyytää, ainakaan oikeasta paikasta. On ylevää puhua palveluista ja palveluketjuista, jotka toimivat. Omalla kohdallani ne ovat aina toimineet. Mutta muunlaisia kertomuksia on valitettavan paljon.

Kun luottamushenkilön tulisi pitää huolta niin kuntalaisista kuin kunnassa työskentelevistä iskee usein riittämätön olo.

Kun luottamushenkilön tulisi pitää huolta niin kuntalaisista kuin kunnassa työskentelevistä iskee usein riittämätön olo. Miten taata toimiva työyhteisö ja työrauha kaikille? Miten nostaa esiin työelämän haasteet ja mahdollistaa työntekijöille tuki työhön ja resurssit työn tekemiseen? Toisaalta, miten mahdollistaa lapsille ja nuorille esimerkiksi koulupolku, joka tukee oppimista ja elämän taitoja, on samalla turvallinen ja terve? Entä ikäihmiset ja heidän palvelunsa, miten mahdollistaa kullekin omien tarpeiden mukaan toimivat ratkaisut, kun kaikille ei löydy sitä ihanteellista paikkaa läheltä kotoa? Miten nämä kaikki voisivat samassa paletissa toimia, ilman että kuulee kertaakaan mainintaa ”rahat ovat riittämättömät”. Ne kun aina kiistatta ovat.

IMG_7958Tunnet ehkä tarinan Muumien Ninnistä? Tuosta ihanasta nuoresta tytöstä, joka oli näkymätön. Muumilaaksoon saapuessaan vain pieni kilikello kilisi kaulassa merkiksi, missä Ninni kulki. Ninniä ei oltu kohdeltu reilusti, hänen osaamistaan ja tekemisiään oli vahvasti vähätelty, hänestä oli tullut omasta mielestään mitätön. Muumien kanssa hän oppi luottamaan itseensä ja ennenkaikkea toisiin ja hyvyyteen. Hän oppi, että hänestä välitetään ja häntä arvostetaan, hänen kanssaan halutaan olla.  Pikku hiljaa tuo tyttö rohkaistui ja tuli esiin.

Meillä on paljon Ninnejä keskuudessamme. Heitä, jotka tarvitsevat toisia ihmisiä kannattelemaan ääntään, puhumaan puolestaan ja rohkaisemaan toimimaan. Ninnit ovat niin lapsia, nuoria, aikuisia kuin ikäihmisiä. Heitä on meidän jokaisen lähellä. Ninni voi olla myös kollega työpaikalla, jotka syystä tai toisesta uupuu.

Toimivat ja saatavilla olevat tukipalvelut ja avoin keskustelu yhdessä usein auttaa, ainakin alkuun. Kaipaan kuitenkin itse vielä enemmän rohkaisevia toimenpiteitä ja yhteistyötä toimijoiden välillä. Perhe, joka ei saa tukea lapselleen päiväkodissa/koulussa, vaikka lapsi sitä tarvitsee tai työntekijä, joka on turhaan vuosia pyytänyt työnohjausta sitä saamatta, turhautuvat ja väsyvät. Eniten ”huutavat” saavat palvelunsa ja hiljaiset Ninnit jäävät helposti taas odottamaan omaa vuoronaan kiltisti. Näin se ei saa olla, ei enää!

Turhautuminen ja väsyminen harvoin johtavat mihinkään hyvään ja rakentavaan. Yhteistyötä eri toimijoiden välillä tulee pystyä lisäämään, jotta esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevan lapsen perhe ja heidän asiat voidaan hoitaa ”samalta luukulta”. Toisaalta tämä on joskus oivalluksen ja tahdon kysymys. Näissäkin asioissa yhdessä tekeminen on avain. Vain yhdessä tekemällä voidaan ratkaista asioita, jotka harvoin ovat yksinkertaisia. Kuunnellaan, toimitaan ja tehdään yhdessä. Näin lempäälässäkin voidaan jatkossa entistäkin paremmin.

 

 

Luvassa paremmat sote-palvelut?

Sosiaali-ja terveyspalvelut puhuttavat. Lehdet pursuvat viikoittain erilaisia uutisia koskien uudistusta ja sen hyötyjä ja haittoja. Moni asiantuntija on prosessin aikana vaikuttanut uudistuksen etenemiseen oman ammattitaitonsa voimalla ja poliitikot pohtivat näkemyksiään tiiviisti.  Siinä missä asiantuntijat pohtivat tasa-arvoa, palveluiden laatua, saavutettavuutta ja kustannuksia, me tavalliset kuntalaiset haluamme saada apua ja hoitoa heti, kun sille on tarvetta.

Myös minulle on tärkeää saada apua ja palvelua, kun tarve syntyy. Se, kuka palvelun tuottaa on toissijaista, kun kipu on kova tai lapsi on sairaana. Olen varmasti sellainen keskiverto sote-palveluiden kuluttaja. Lapsena neuvolassa ja koululaisena terveydenhoitajalla. Hammaslääkärillä olen aina käynyt Kuljun terveysasemalla Matilla (joka toivottavasti ei koskaan lähde pois Lempäälästä tai jää eläkkeelle). Opiskelu- ja työelämässä tarjolla oli opiskelijaterkka ja myöhemmin työterveys. Hommat hoitui ja sujui mutkattomasti. Perustettiin perhe ja pääsin näkemään pitkästä aikaa taas kunnallista palveluntuottamista neuvolassa Ei valittamisen sanaa.

Sote-uudistuksessa kuitenkin puhutaan paljon siitä, että uudistus koskee nimenomaan niitä, jotka paljon tarvitsevat palveluita. Onhan se totta, että meidän perhe on pysynyt terveenä ja hyvin vähän ollaan tarvittu mitään. Kun tarve äkillisesti tulee, sitä osaa arvostaa sitä, että palvelun saa läheltä ja nopeasti. Tammikuussa rintatulehdus nostatti yöllä kuumeen lähelle neljääkymmentä, päänsärky ja kipu oli kamala. Puoliltapäivin avautunut sunnuntaipäivystys oli pelastus. Pääsin ensimmäiseen mahdolliseen aikaan lääkärille ja toipuminen alkoi. Tässä kohtaa ajatus viikon ikäisen lapsen kanssa Valkeakoskelle tai Tampereelle siirtymisestä puistatti kipeää päätä, mutta sinnehän sitä olisi pitänyt lähteä, jos päivystys ei olisi Lempäälässä ollut auki. Onneksi oli!

Palveluiden saatavuuden lisäksi lääkäreiden ja hoitajien ammattitaidolla ja toimintatavoilla on huikean suuri merkitys. Vaikka asiakkaana sitä mittaa erityisesti toimintatapoja aina omasta näkökulmastaan. Meillä Lempäälässä on todella ammattitaitoista henkilökuntaa, jotka tarttuvat asioihin, selvittävät ja neuvovat. Hoito- tai lisä selvittämisen tarpeeseen on useissa tapauksissa tartuttu heti, eikä olla jääty odottelemaan. En usko sote-uudistuksen vievän ammattilaisiamme minnekään, mutta jo vuosia kestänyt epämääräisyys on varmasti uuvuttavaa. Pienien paikkakuntien työntekijöitä pohdituttaa varmasti se, missä tulevaisuudessa se oma työpiste sijaitsee ja muuttuuko oma työnkuva, palkan maksusta puhumattakaan.

Sote- ja maakuntauudistuksessa kaikki asiat eivät kuitenkaan muutu, mutta meille asiakkaille halutaan tämän myötä laajemmat sosiaali- ja terveyspalvelut ja vähemmän pompottamista. Palvelut ja tuki luvataan lähemmäksi. Myös erilaiset järjestelmät luvataan yhteneviksi. Kuntien hyvät käytänteet levitetään laajemmin kaikkien käyttöön jne jne.

Myytipuheena tämä kuulostaa upealta. Asiakkaana voi vain toivoa, että kaikki menee nappiin. Kun ohjelmat ja järjestelmät kun saadaan puhumaan samaa kieltä, ollaan jo pitkällä. Se lienee yksi isoimmista (ja kalleimmista) haasteista sote-puolella tällähetkellä.

Saamiini palveluihin tyytyväisenä asiakkaana voin vain jäädä odottamaan, mitä tuleman pitää. Varsinkin, kun parannuksia luvataan vain lisää.