Tällä viikolla vietetään lukuviikkoa. Teemana on tänä vuonna lukutaito on kansalaistaito. Yhä useampi nuori lähtee vajavaisin lukutaidoton peruskoulusta. Läppärit, tabletit ja kännykät ovat syrjäyttäneet kirjojen lukemisen. Vai onko?
Olen kiinnittänyt lasten kanssa lukemiseen paljon huomiota. Lähipiirissäni monelle isonkin lapsen kanssa luetaan vielä yhdessä. Lapselle tai hänen kanssaan luetaan vielä, vaikka hän jo itse osaisi lukea. Kun lukeminen lähtee sujumaan itse, alkaa usein kirjojen ahmiminen. Meillä odotetaan jo innokkaasti hetkeä, kun voi itse lukea Aku Ankkaa ja Harry Potteria. Kaukana ei lukemisen oppimisesta enää olla. Koulupolun aloittaminen viimeistään tuo tähän valmiudet.
Meidän perheessä lapset ovat vielä pieniä, joten iltasadut kuuluvat iltarutiineihin. Olohuoneen kirjahyllystä löytyy pääasiassa lastenkirjoja, joita luetaan usein yhdessä. Perheemme pieninkin raahaa hyllystä kirjoja luettavaksi joka päivä. Kun yhdelle lukee, tulee muutkin usein kuulolle. Hetket kirjojen ääressä rauhoittaa hurjemmankin leikin tiimellyksen. Maaliskuussa varhaiskasvatuspäivänä puhuttiin monilukutaidosta. Kirjoitin tuolloin aiheesta blogiin.
Lukukeskuksen mukaan Suomalaisista aikuisista 11 %:lla on kuitenkin heikko lukutaito. Tunnistan tässä ehkä myös omat lukemisen haasteet. Olen aina ollut hidas lukemaan. Suvussa on paljon lukihäiriötä ja sellainen lievästi ehkä minullakin on. En toki ole tätä koskaan deagnosoinut, mutta tunnistan lukemisen hitauden haasteet siinä, että varsinaisesti lukeminen ei ole minun juttunut ollut koskaan. Olen lukija, joka ahmii kirjan kerralla tai ainakin hyvin tiiviissä ajassa, kun pääsen vauhtiin. Mutta se vauhtiin pääseminen on kuitenkin ollut haastavaa. Siksi olen halunnut aina, että meillä luettaisiin paljon kotona lapsille.
Lukuviikko olisi varmasti ollut yksi juhlaviikko uudessa kirjastossamme Lempäälä-talossa, mutta Koronan vuoksi kirjasto on edelleen vajaatoiminnassa. Toivottavasti kesään mennessä saisimme taudin kuriin ja kirjaston vihdoin avattua kuntalaisille. Uusi kirjasto tulee olemaan upea olohuone meille kuntalaisille. Samaan aikaan ei sivukirjastoja ja niiden kehittämistä sovi unohtaa. Kehittämistä voidaan tehdä monella tapaa. Itse toivon, että sivukirjastot voisivat olla houkuttelevia pienempää olohuoneita jatkossa.
Olen myös ehdottanut aiemmin kirjastoautollemme, että se voisi olla aktiivisemmin mukana erilaisissa kunnan tapahtumista. Kirjastoautossa vierailu olisi elämys monelle lapselle ja nuorelle. Ei kaikkialla ole kirjastoautoa. Toisaalta se voisi edesauttaa kirjastossa käymisen kulttuuria perheissä ja edistää näin lukutaitoa.
Mikä olisi sinun vinkkisi lukutaidon edistämiselle?
Riina Aspila (kok.) 