Earthweek: Katso kauas, niin näet lähelle

Earth Week -projekti on Lempäälän lukiossa käynnistetty ympäristötempaus, joka käynnistyi eilen perjantaina lukiolla. Lempäälän lukiolaisten projekti haastaa kaikki mukaan maailmanparannustalkoisiin, mistään pienestä asiasta ei siis ole kyse.

Oppilaista koostuvan työryhmän tavoitteena on herätellä nuorten ja lasten ympäristötietoisuutta. Paljon on vettä virrannut Lempäälän kanavassa, kun lukiolla opiskelu on muokkaantunut projekteiksi ja hankkeiksi, jossa osaamisen kehittyy huikeasti projektiosaaminen, yhteistyötaidot ja rohkeus. Huikeaa! Olen saanut seurata tätä projektia kohtuullisen läheltä ja olen todella ylpeä lukion oppilaista ja opettajista, jotka ovat lähteneet viemään viikkoa koulun omasta viikosta koko valtakunnan tapahtumaksi. Tehtyjä työtunteja ei varmasti ole laskettu, kun tapahtuma on saanut huikeat yhteistyökumppanit ja paljon innostuneita ihmisiä ja tahoja, jotka ovat lähteneet mukaan tuomalla oman osaamisensa ja panoksensa tapahtuman osaksi tapahtumaa.

Mutta mistä on kyse, mitä minä voin tehdä?

Aloita vierailemalla tapahtuman sivuilla. Sieltä näet tapahtuman laajuuden, voit haastaa itsesi ja kaverisi mukaan vaikkapa kampanja aikana kävelemään / pyöräilemään alle 2.5km matkat.

Pysähdy hetkeksi miettimään arkipäivääsi. Millaisia valintoja sinä teet ja miksi? Onko kyse tottumuksesta tai siitä, ettei parempiakaan vaihtoehtoja ole. Entä jos vaihtoehto olisikin, aina usein on. Pienet arkiset teot ja valinnat ovat oikeasti tärkeitä ympäristön kannalta.

Ruoka on yksi iso asia, jota itse pohdin aika-ajoin. Meillä syödään paljon kanaa, jonkin verran naudan jauhelihaa. Kasvikset ovat osa arkiruokaa, mutta puhdas kasvisruoka on harvinaisempaa. Nyt olemme innostuneet nyhtökaurasta. Se on hyvää ja siitä helppo tehdä maittavaa ruokaa vaikka ihan perinteisillä ”lihaisilla” resepteillä. Mitä teillä syödään kampanjan aikana ja sen jälkeen?

Ensimmäisen muovin keräyspisteiden ilmestyttyä Lempäälään kävimme kotona keskustelun jokos muovi lisättäisiin kierrätettävien asioiden joukkoon lasin, metallin, pahvin, paperin ja biojätteen lisäksi. Suuremmat paketit ja yleisimmät muovituotteet eivät enää täyttäneetkään roskista, vaan keittiön nurkassa olevaa paperikassia. Kerran viikossa puolisoni nappaa kauppaan mennessään kassin mukaansa ja käy tyhjentämässä pahvit, lasit, metallit ja muovit kierrätykseen. Tästä on tullut tapa, eikä se ole edes mikään vaiva! Kierrättäminen on tehty niin helpoksi, että siihen tulisi ihan jokaisen kotitalouden tarttua.

Tänään lauantaina osallitun Ideaparkissa pidettävään ekolauantaihin. Ekolauantaissa on luvassa myös linnunpönttötalkoot kerta vaalipaneelin. Jännityksellä odotan millaiseksi haastattelu muodostuu nikkaroinnin lomassa.

Pienistä asioista lähtee liikkeelle luonnon säästäminen ja kuormituksen vähentäminen.  Usein keventäminen alkaa peiliin katsomalla. Niin myös tällä kertaa. Siksi minä otin haasteen vastaan. Lupaan tehdä parhaani!

Vuoden 2016 kujeet

Lapsuuteeni kuului vahvasti joululaulut. Äitini rakastaa joulua ja joululauluja. Opiskeluaikana, kun olin töissä paikallisessa kaupassa, soivat joululaulut siellä jo marraskuusta alkaen. Viimeistään joulukuun puolessa välissä alkoi tuntua siltä, ne olivat  liikaa. Olin varma, etten koskaan enää pysty kuuntelemaan yhtään joulukimaraa tai kuorolaulantaa. Noina jouluina kotona oli toimestani joululaulukielto kaikkien muiden paitsi Vesa-Matti Loirin joululevyn osalta. Se on edelleen ainoa joululevy jonka omistan ja jota kuuntelen joka vuosi yhä uudelleen ja uudelleen.

Olen useinkin pohtinut miksi juuri Loirin levy. Ehkä se on ollut vahvin osa joulua, kun levy löytyi aikanaan meiltä jo vinyylinä, sittemmin CDnä. Loirin levyllä yksikään joululaulu ei rilluttele tai ole millään muotoa ylipirteä. Laulut ovat niitä hartaita, toiveikkaita, jossain määrin ehkä jopa surullisia lauluja, jotka vain kuuluvat jouluuni. Levyltä löytyy myös ehdoton joululaulu suosikkini.

“On illan sini, luonto vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin”

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa haastava. Kevään täytti vahvasti kunnanhallituksen kokoukset ja kunnan teknisentoimen sisäisen tarkastuksen toimet. Kevät oli sillä muotoa hyvinkin raskas. Samaan aikaan partiossa puhalsi valtakunnallisen Roihu leirin tuulet, oman perheleiripestin haasteet ja tietysti piirin johtamisen ilot ja riemut. Luottamustoimet ja vapaaehtoistyö oli suuressa roolissa ja vei paljon aikaa. Samaan aikaan etsin töitä ja pyrin haastatteluihin ja pengoin piilotyöpaikkoja. Mitään ei kuitenkaan löytynyt niin, että olisin päässyt työnsyrjään kiinni. Jakoin kuitenkin olla toiveikas, vaikka välillä olinkin äärimmäisen turhautunut.

 

“Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään
Ja toivon että joulun tähden nään”

Helmikuussa oma valtuustokauden alussa jättämäni valtuustoaloite näki päivänvalon, kun uuden kunnanjohtajan myötä kunnanhallitus siirtyi sähköiseen kokouskäytäntöön. Papereita ei todella ole ollut ikävä! Olen ollut yllättynyt kuinka hienosti kaikki on sujunut. Vain muutamia teknisiä haasteita on matkalle mahtunut, mutta muuten homma toimii enkä ole nähnyt juurikaan nyrpeitä neniä tälle uudistukselle. Itsestä tuntuu nykyään jo hassulta, kun valtuuston paperit tulevat postilaatikkoon. Ehkä kauden alusta jo päästään valtuustossakin sähköiseen järjestelmään.

Syksyllä sain olla ensimmäinen allekirjoittaja ryhmämme valtuustoaloitteessa, jossa toivottiin harrastustakuuta Lempäälään. Meillä asiat toimivat jo nyt hienosti ja lapsia ja nuoria ohjataan kunnan tarjoamiin iltapäiväkerhoihin, jottei kukaan olisi ilman harrastusta. Vielä kuitenkin toivomme, että yhdistykset ja kunnan nettisivut voisivat palvella paremmin harrastuksia etsiviä. Hinta ei saa olla aina harrastamisen este!

“Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

Isoja asioita on lähtenyt vihdoin kunnassa liikkeelle. Lempoisten koulun laajennus vihittiin käyttöön, Sääksjärvelle valmistui uusi upea päiväkoti, uutta yläkoulun paikkaa haetaan, kuntakeskusta kehittyy ja Lempäälä-talo yhdessä Lempäälän seurakunnan kanssa on hyvällä mallilla. Pian pääsemme näkemään toteutusvaiheen, jota todella ollaan odotettu! Eikä unohdeta uutta Virta-kampusta, jonne lukion toiminnot siirtyvät ensi syksynä.

Samaan aikaan Lempäälän IDEA on kerännyt hyviä tekoja ja toimia kunnan sisällä. Kunnassa on järkeistetty toimintoja ja säästetty silkkaa rahaa näiden myötä! Myös luottamushenkilö organisaatio uudistuu ensi kaudelle, jolloin myös me luottamushenkilöt pääsemme uusin silmin katsomaan asioita ja kehittämään kuntaa. Toivottavasti kehittäminen tapahtuu lähidemokratiaa vaalien, tällainen tahtotila meillä on ollut.

Kunnan talous näyttää hyvältä, ainakin jos vertaa viime vuoteen. Tulos tuskin on kuitenkaan plussan puolella, joten tehtävää vielä on, että kunnan talous saadaan nolla-tasoon. Kaikki päätökset eivät ole olleet helppoja. Välillä myös tuntuu, kun toisaalla säästetään, toisaalla tuhlataan. Mihin meillä on oikeasti varaa, mihin haluamme rahat laittaa ja mistä voidaan vielä tinkiä. Tulevaisuusohjelmassa määriteltiin paljon, mutta nopeasti muuttuvassa ajassa ja sote- ja maakunta ratkaisujen hahmottuessa moni asia ehtii vielä muuttua ja muuttaa painoarvoaan. Kokonaiskuva on hahmollaan, mutta ei ehkä täysin selvä Lempäälän kannalta. Paljon on siis vielä tehtävänä!

“Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän”

On aika siintää katseet tulevaan vuoteen ja muun muassa kuntavaaleihin. Oma ehdokkuus on varma ja uutena luottamustehtävänä otan nöyrin mielin vastaan Pirkanmaan Kokoomuksen hallitusjäsenen paikan.

Ennen sitä ja kaikkea muuta on kuitenkin aika rauhoittua joulun viettoon yhdessä rakkaiden kanssa. Näiden Tähti tähdistä kirkkain -laulun sanoin toivotan sinulle rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!

“Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

(Tähti tähdistä kirkkain sanat Vexi Salmi)

Nuorten näköistä!

Sain tänäkin vuotta kunnian käydä puhumassa luokion abeille vaikuttamisen kurssilla. Aamu klo 8.15 tunti ei tuntunut olevan haastava muille kuin minulle, jolle aikaiset aamutoimet ovat viimeaikoina olleet harvinaisuus. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin aivan kuten viime vuonna, loppui aika taas kesken.

Luokassa oli innostava tunnelma. Nuoret olivat aidosti kiinnostuneita kuulemaan vaikuttamispolustani ja kertomaan aiemmin kurssilla tehdyistä kuntalaisaloitteistaan. Myös aiemmin katseltu Presidentintekijät elokuva herätti keskustelua ja pohdintoja elokuvan syntymisestä aina julkaisun syihin.

Nuoret kaipaavat esikuvia työelämästä ja vaikuttamisen saralta. Kerroin itse omista esikuvistani politiikan maailmasta. Oman äidin vahva osaaminen ja innokkuus järjestötoiminnassa ja paikallispolitiikassa on kasvattanut minusta järjestöaktiivin, kun taas politiikan seuraamisen ja vaikuttamisen kipinän minuun iski Harri Jaskari. Harri oli ensimmäinen poliitikko jonka minä valtakunnan tasolla oikeasti tunsin ja jonka polkua seurasin jo ennen eduskuntaan siirtymistä. Mutta mistä näitä esikuvia löytyy ja miten voisimme tukea esikuvien löytymistä myös lukio-opetuksessa?

Sanonta ”nuorissa on tulevaisuus” on kaikessa kliseisyydessään jälleen niin totta. Ei siksi että he ovat tulevaisuus, joka on tässä ja nyt, vaan siksi että heidän ajatukset ovat kirkkaita, rohkeita ja konkreettisia. Näin myös kuntalaisaloitteissa, joita he olivat ryhmissä pohtineet ja tehneet. Toivottavasti nämä aloitteet päätyvät todelliseen käsittelyyn, koska jokainen niistä piti sisällään hyvä huomioita siitä miten voisimme olla parempi kunta kuntalaisille. Jokainen aloite oli myös ajankohtainen ja konkreettinen., pieniä tai suuria toimenpiteitä vaativia. Enempää en rohkene paljastaa, luetaan niistä sitten kun abit ne kuntaan käsiteltäväksi jättävät.

Yksi konkreettinen keskustelun aihe oli myös uuden yläkoulun paikka. Tästä aiheesta keskustelu jatkui vielä opettajienhuoneen puolellakin. Viime viikolla kirjoittamassani blogissa aihetta jo käsittelin, joten en avaa sitä sen enempää, mutta kaksi näkökulmaa minulle kävi selväksi:

1. Lempäälä tarvitsee jatkossakin juhlatilan, jollainen lukiolla nyt on.
2. Lukion tilat eivät sellaisenaan sovellu yläkoulun käyttöön, eivätkä ne käyttäjä kokemusten perustella ole terveet. Koulun käyttäjät kantavan huolta saadaanko vanhasta hyvää uutta, jos tiloja ”vain” peruskorjattaisiin.

Nykyisen lukion juhlasali on tila, jota moni kaipaa tapahtui lukiorakennukselle tulevaisuudessa mitä tahansa. Se voi olla myös syy, miksi vanha lukio haluttaan säilyttää ja peruskorjata, koska koulurakennuksen purkamisen myötä vastaavaa tilaa ei ehkä enää saataisi. Itse en näe ongelmaa, että uudessakin yläkoulussa moinen pienimuotoiseen korserttitoimintaankin soveltuva juhlatila kunnasta olisi. Sellaista kun on toivottu lähes jokaiseen uuteen rakennukseen, jota kuntaan on rakennettu. Pelko tilan menettämisestä on aiheellinen, mutta (rahalla ainakin) ratkaistavissa.

Aamun vierailu lukiolla sai minuun uutta virtaa ja uusia ajatuksia. Jäin pohtineeksi, ovatko tämän päivän nuoret fiksumpia kuin me aikanaan 🙂