Tänään vietetään valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää teemalla Nyt on monilukutaidon aika!
Päivää on vietetty jo kolmekymmentä vuotta ja päivä on useissa päiväkodeissa juhlapäivä. Odotan itse jo innolla, miten päivää on lasten päiväkodissa vietetty.
Lempäälässä on tänä syksynä kiertänyt kirjastolaukku päiväkodissamme. Tuo kassi on sisältänyt kirjoja, kirjastokortteja, virkailijoiden nimikylttejä sekä tietysti lainauskoneet. Leikin avulla lapset ovat saaneet käydä kirjastossa ja lainata kirjoja luettavaksi. Meidän lapset ovat olleet leikistä innoissaan. Erityisesti nyt, kun käynnit kirjastossa ovat olleen Koronan vuoksi vähäisiä jo pidempään. Kirjasto on kuitenkin jännä paikka ja kirjojen lainaaminen luettavaksi hauskaa puuhaa. Uuteen kirjastoon emme ole vielä edes päässeet tutustumaan. Kumpa Koronasta päästäisiin pian eroon!
Tänään valtakunnallisena varhaiskasvatuspäivänä päiväkoteja on erityisesti haastettu ääneen lukemisesta ja monilukutaidon hyödyntämistä. Meillä lapset rakastavat kirjoja ja lukemista. Esikoinen on jo lähellä oppia itsekin lukemaan, mutta nauttii edelleen siitä kun hänelle luetaan. Kuopus taas on vasta innostunut kirjoista ja ravaa ahkerasti kirjahyllyllä tuoden kirjoja hyvin määrätietoisesti luettavaksi. Myös päiväkodissa on muutama kirja, joita on luettava joka päivä. Iltasatu on tärkeä iltatoimi niin keskimmäiselle, kun vanhimmalle lapselle. Välillä luetaan molemmille oma iltasatu, joskus löytyy yhteinen tarina, joka halutaan kuulla. Isoäiti on erikoistunut lapsille lukemiseen. Nämä hetket ovat tärkeitä, koska isoäiti jaksaa lukea monta kirjaa putkeen!
Lukeminen lapsille on tärkeää. Varhaiskasvatuksen opettajien liitto on tehnyt tutkimusta monilukutaidosta osana varhaiskasvatusta. Mielenkiintoinen ja tuore raportti kannattaa lukea. Lasten ja lastenkirjojen kautta sitä on itsekin oppinut monta uutta asiaa. Kirjat ja kuvat auttavat hahmottamaan asioita ja tekevät meistä välilä astronautteja, salapoliiseja ja prinsessoja.
Näin kuntapäättäjän roolissa näen, koen ja teen myös varhaiskasvatusta koskevia päätöksiä. Olen tervehtinyt ilolla pilotteja, joissa osa kunnista on mukana kokeilemassa kaksivuotista varhaiskasvatusta. Lempäälä ei ole mukana näissä piloteissa, mutta meillä on pyritty muodostamaan päiväkoteihin omia viskariryhmiä. Viisivuotiaat ovat omana ryhmänään tai yhdistettynä samassa ryhmässä eri ikäisten kanssa. Kuitenkin niin, että enää ei viskareita ole jokaisessa ryhmässä. Oman lapsen menoa ja meininkiä seuranneena voin todeta tämän olleen hieno mahdollisuus. Isot lapset yhdessä pystyvät toteuttamaan asioita ikätasoisesti ja ryhmään syntyy omanlainen henki. Silti pienempien kanssa pääsee ulkoilemaan ja touhuamaan, joten pelkää isojen touhua ei päivät kuitenkaan ole.
Iloisesti tervehdin myös palautettua mitoitusta aikuisten määrässä. Tämä johti myös siihen, että meidän päiväkodissa perustettiin viskariryhmän lisäksi jälleen oma alle 3-vuotiaiden ryhmä. Tällainen oli myös silloin, kun esikoiseni aloitti päiväkodissa. Keskimmäisen kohdalla näin ei ollut, mutta hänen ryhmässä oli onneksi muitakin pieniä tuolloin, eikä tarvinnut pelätä jalkoihin jäämistä. Nyt pienten ryhmään pääsi kuopus ja onhan se ihana oma maailmansa tuo pienten ryhmä. Tärkeänä osana riittävästi aikuisia ja sylejä.
Iloinen saa olla Lempäälässä myös siitä, että varhaiskasvatuksen opettajia on ryhmissä pääsäntoisesti nyt kaksi yhden sijaan. Tämä tahtotila on meillä ollut pitkään ja nyt se on viime syksystä saakka toteutunut hienosti. Monesta asiasta saa olla iloinen. Vaikka päiväkodit jokainen on aina erilainen, meillä asiat ovat hoituneet ja toimineet hienosti. Lapset menevät innokkaasti päiväkotiin ja joskus heitä on jopa vaikea saada lähtemään sieltä 🙂 Kiitos varhaiskasvattajillemme!
Riina Aspila (kok.) 