Koska uidaan uimahallissa?

Vielä on vesi viileää järvessä. Silti meidän perhe jo polskii ahkerasti. Oma uimahalli lisäisi meillä uimista ympärivuotisesti ja lyhentäisi kynnystä ja matkaa lähteä uimahalliin.

Uimahallista on puhuttu ja sitä on odotettu lempäälään jo yli 40 vuotta. Nyt hankkeessa ollaan pidemmällä kuin koskaan. Uikkareita ei vielä kannata päälle vaihtaa, mutta ehkä sitä uskaltaa jo suunnitella hetkeä kun Uimahalli-kylpylään pääsee polskimaan.

Valtuuston kokouksen listalla on keskiviikkona takauksen myöntäminen Kiinteistö osakeyhtiö Lempäälän Uimahalli Oy:lle. Jos jos kuvitteli uimahallin kuntaan saamisen yksinkertaisesti voin todeta hänen olleen väärässä.

Kylpylämäinen uimahalli on paikka, jossa kaikki pääsevät uimaan ja vähän myös seikkailemaan.

Aina voi toki kysyä, miksi kunta ei itse rakenna uimahallia? Kun oikeasti pohditaan mikä on kunnan tehtävä ja sen ydintoimintaa, ei uimahallin pyörittäminen siihen oikeasti kuulu. Toiminan pyörittäminen on erikoisala, joka vaatii osaamista. Sellaista meillä ei ole, joten sekin olisi pitänyt jostain löytää. Siksi on ollut turvallisempaa löytää osaava operaattori toiminnalle ja sellaisia kunta on kilpailuttanut. Nyt olemme edenneet päätösvaiheeseen ja toivottavasti maaliin päästään operaattorin kanssa.

No miksi sitten enemmän kylpylämäinen kuin pelkkä uimahalli? Tänä päivänä ihmiset haluavat muutakin kuin kuntouintiratoja. Siksi olisi tärkeää, että hallissa olisi ratojen lisäksi paikka jumpalle ja lapsille. Kangasalan Kuohua, joka muuten on kylpylämäinen uimahalli, laajennettiin juuri tästä syystä. Tarvittiin lisää monipuolista tiltaa erilaisille toiminnoille uimahallissa. Samalla taisin tässä perustella sen miksi ei myöskään pelkkää kylpylää.

Mitä se sitten maksaa? Lippujenhinnoista ollaan paljon puhuttu. Vielä, kun ”kuokka ei ole edes rakentamisesn suhteen maassa” lienee turhaa spekuloida siitä. Varmasti se jotain maksaa ja ajatus kunnalla on ollut kompensoida oman kuntalaisten maksuja jollain tasolla. Hinta tulee olemaan jossain uimahallin ja kylpylän hintojen välissä.

No miten me sitten varmistetaan, että uimahalli tänne saadaan. Olemalla kärsivällisiä ja mahdollistamalla askel askeleelta etenevän prosessin. Ei hinnalla millä hyvänsä, vaan hinnalla, joka on realistinen ja pystymme siihen varautumaan. Ensimmäinen steppi on päästä operaattorin kanssa sopimukseen ja siitä sitten lähtee liikkeelle suunnittelu ja myöhemmin toteutus. Seuraava tseppi on valtuuston kokouksessa keskiviikkona, jolloin kuulemme kaikki asiasta taas lisää. Läpihuutojuttu tämäkään päätös ei valtuustossa ole. Hankkeella on ollut epäilijänsä ja vastustajat myös valtuustossa. Jos hanke eteenpäin menee, kunta varmasti informoi kuntalaisia aiheesta aina, kun jotain uutta informoitavaa on.

Itse toivon, että hanke maaliin menee, vaikka tiedän ettei kustannusrakenne ole yksinkertainen aiheen tiimoilta. Koen silti, että uimaopetus kunnan omassa hallissa on parempi, kuin ympäri Pirkanmaata siellä täällä, minne nyt sitten koululaiset sattuvat mahtumaan. Itse arvostan myös matkaa. Olemme ennen Koronaa käyneet usein Kangasalla, nyt matka on sama kun kauppareissuun ja sekin hoituu uimisen kanssa samalla reissulla. Meidän perhe tulee varmasti käyttämään uutta hallia paljon. Uskon, että moni muukin kuntalainen. Askel askeleelta kohti uimahallia. Keskiviikkona iso askel valtuustossa. Vastaus kysymykseen on, toivottavasti pian uidaan, mutta ei kuitenkaan vielä tänä vuonna.

Valtuustokaudella jättämäni valtuustoaloitteet

• 

  Kuva Markus Perko

Valtuustokausi alkaa olla viimeisiä kokouksia vaille valmis, vaalit ovat jo kuukauden päästä 13.6.2021 ja uusi valtuusto aloittaa toimintansa 1.8.2021. Meitä ehdokkaita on haastettu pohtimaan aikaansaannoksia näin vaalien alla. Luetella voisi vaikka ja mitä, mutta onhan se totta, että yksin en ole saanut mitään aikaan. Kyllä ne päätökset on hioutuneet monen ihmisen kautta ennen päätöksiä. Monta hyvää ja muutama sellainen, että vieläkin harmittaa.

Kaksi ensimmäistä vuotta tällä valtuustokaudella sain kunnian johtaa valtuustotyöskentelyä. Sen jälkeen olen seurannut valtuustotyöskenetelyä 1.varapuheenjohtajan paikalta. Hyvin erilaista se on ollut. Kun kaks vuotta tuli johdettua kokouksia, strategiatyötä ja asioiden valmistelu. Unohtamatta monia neuvotteluja, kokouksia ja tapaamisia.

Valtuustonpuheenjohtajana en jättänyt lainkaan valtuustoaloitteita. Tosin allekirjoitin niitä kyllä useita hyviä aloitteita. Valtuustokaudella jätin yhteensä viisi valtuustoaloitetta. Näistä jokainen sai kannatusta yli puoluerajojen. Meillä Kokoomuksessa on ollut tapana, että aloitteiden valmistelussa on mukana koko valtuustoryhmä. Kun omasta ideasta saa sparrausta, siitä tulee vielä parempi. Koen itse, että valtuustoaloite on joskus aika kankea tapa viedä asioita eteenpäin. Joskus kuitenkin on hyvä nostaa asia tätä kautta esille ja keskusteluun. Ehkä valtuustoaloitteet ovat myös tapa osoittaa aktiivisuutta.

Aloitteeni 1/2020 Luokkavaari ja -mummutoiminnan aloittamisesta
Aloitteeni 5/2020 lähikierrätyspisteist’ ja niiden kaavoittamisesta
Aloitteeni 9/2020 tk-sairaalan päivätoiminnan aloittamisesta
Aloitteeni 10/2020 vuoden valtuutetun valinnasta
Aloitteeni 1/2021 työvaatteista varhaiskasvatuksen ohjaajille ja opettajille

Ennenkaikkea kuntapolitiikka on yhdessä vaikuttamista yhteisiin asioihin. Siksi mukana oleminen kiinnostaa minua edelleen. Aloitteistani luokkavaari – ja mummutoiminta on saanut vihreää valoa. Lähikierrätyspisteisiin jatkossa kiinnitetään huomiota aina uusia alueita kaavoitettaessa. Tietoisuutta ja mahdollisuutta kimppa-astioihin vanhoilla kaava-alueilla on luvattu lisätä. Muut aloitteistani ovat vielä valmistelussa

Äitiysfyssari käynnit mukaan palvelupalettiin!

Kolmen lapsen äitinä koen, että jos joku asia on sellainen mistä tiedän niin tämä. Ainakin asiakkaan näkökulmasta. Kolme lasta synnyttäneenä on kroppa ollut kovilla raskausaikana, kuin sen jälkeenkin. Palautuminen näistä on kaikilla kovin yksilöllistä, mutta harva selviää niistä ilman haasteita.

Kirjoitin aiemmin siitä, olisiko meillä mahdollisuus palkata Gynekologi Lempäälään. Pystyisikö gynekologi omalla työpanoksellaan neuvolassa periaatteessa tienaamaan omat palkkarahansa, kun lähetteet muualle palvelua saamaan vähentyisivät ja jopa poistuisivat? Palveluna odottaville ja synnyttäneille tämä olisi upeaa! Ideani ei ole ottanut tuulta alleen, mutta en ole sitä vielä suostunut hautaamaankaan.

On selvää, että kunnan pitää pystyä priorisoimaan asioita, koska rahaa ei ole pohjattomasti. Ennaltaehkäisevistä palveluista puhutaan paljon ja niitä puolustettaan rahaa säästävinä. Mittaaminen on kuitenkin haastavaa.

Mutta palataan äitiysfyssariin. Itse olen käynyt äitiysfyssarilla saamassa apua vatsalihasten lievään erkaumaan. Jumppaamalla siitäkin selvisi, mutta ilman apua en olisi osannut jumpata oikein vaan todennäköisesti juurikin väärin. Väärin liikkuminen olisi ollut vatsalihaksilleni haitallista ja korjaantuminen olisi vienyt enemmän aikaa, kun mitä oikein liikkumalla. Erityisesti vatsalihasten erkauma on tyypillinen haaste äideille. Toinen on vitsaus on lantiopohjanlihakset. Niistä puhutaan paljon ja jumppaohjeitakin saa, mutta kyllä minulle tämä kaikki aukeni vasta fyssarilla ja juuri näihin lihaksiin keskittyvän jumpan kautta. Ensimmäisen raskauden jälkeen luulin olevani entiselläni näiden lihasryhmien suhteen, mutta voi kuinka väärässä olin.

Jos kropan lihaksisto ei ole kunnossa kaikki tietävät että ongelmia tulee. Jos meillä huolehdittaisiin johdonmukaisesti ja ohjattuna siitä, että äidit pystyvät ja osaavat kuntouttaa itseään ja sitä kautta palauttumaan paremmin, olisi se hyvinvointia ja erilaisia kremppoja vähentävä toimi. Ennaltaehkäisyn lisäksi se lisäisi tietoisuutta siitä, mitä tapahtuu, jos vauvahuumassa ja univajeessa ei pidä itsestään huolta. Se olisi aidosti myös suuri kädenojennus äitejämme kohtaan.

Kaikki tämä vaatii rahaa, se on selvää. Mutta aina on tärkeää nostaa asioita esiin ja keskusteluun. Jos ei edes yritä, käy asioille kuten meidän monen lihaksistollekin. Huonossa jamassa ollaan.

Toiveita alkaneelle kuntakokeilulle (LVS 1.5)

Mielipidekirjoitus julkaistu LVS verkossa 1.5.2021

Edellisestä kuntakokeilusta ja sen OMA-valmentajista saatiin yleisesti hyvää palautetta. Valtakunnallista toimintamallia ei kuntakokeilusta tuolloin saatu, mutta nyt kuntakokeilu on maaliskuun alussa palannut ja Lempäälä on siinä myös mukana kesäkuun loppuun 2023 saakka.

Olen ollut useaan kertaan työttömänä erinäisiä pätkiä. Työttömänä olen tuskaillut erityisesti te-palveluiden kasvottomuuteen ja näköalattomuuteen. Olisin tarvinnut apua ja sparrausta, mutta pääasiassa sain vain selvitystiloja ja päättömiä päätöksiä ilman oikaisun mahdollisuutta. Voit tehdä virheen vain kerran, ja se maksaa sinulle aina 30 päivää selvitysaikaa. Siis aikaa, kun mikään tuki ei juokse, mutta kulut kyllä. Tuon jälkeen et enää toista tuota virhettä, mutta tuskin saat apua sen enempää mihinkään.

Kuntakokeilussa Lempäälässä asuvat työttömät työnhakijat ovat oman kotikunnan työllisyyspalvelun asiakkaita. OMA-valmentaja tukee työnhakijaa työnhaussa ja auttaa etsimään niin työtä, koulutusta kuin joitain muita työnhakijan tarvitsemia palvelua yhdessä.

Kun tavoitteena on edistää työttömien työnhakijoiden työllistymistä tai koulutukseen ohjautumista, on se ennen kaikkea mahdollisuus työnhakijalle. Oli työtön sitten millaisen taustan omaava tahansa. Edelleen työttömältä odotetaan monia toimia ja velvoitteitakin on. Haluan silti uskoa, että OMA-valmentajan kanssa työ ei ole kasvotonta ja kyttäävää, vaan parhaimmillaan valmentaja on sparraava tukija, jonka kanssa voi kulkea yhdessä tavoitteita kohti.

Oma toivomukseni kuntakokeilulle on poistakaa kasvottomuus ja byrokratian taakse pakoilu. Lisätkää inhimillisyyttä, lopettakaa syyllistäminen ja virheiden etsiminen. Työttömyys voi olla shokki ja iso pettymys, takaisin työmarkkinoille kipuaminen ei aina ole helppoa. Tukekaa työllistymistä lisäävissä toimissa työnhakijaa ja etsikää vaihtoehtoisia tapoja yhdessä. Ennen kaikkea viekää sitkeästi eteenpäin valtakunnan tasolle niitä ongelmakohtia joita työllisyyden hoidon tilkkutäkki on täynnä, jotta niistä edes räikeimmät saataisiin joskus korjattua. Hoidetaan asioita #yhdessä ja otetaan #kyllä vahvasti käyttöön. Työnhakijoille toivon uskoa itseen, osaamiseen ja huomiseen. Kun on tahtoa, on toivoa!

Riina Aspila

Herralanvirran korjaushanke etenee

Pian tästä kohtaa virtaa pääsee taas läpi muukin kuin vesi.

Kävin iltalenkillä katsomassa kuinka Herralanvuolteen ja Herralanvirran kunnostustyö etenee. Hyvältä siellä näytti. Toivonmukaan työ etenee aikataulussa.

Lempäälän ympäri kulkee hieno vesireitti, joka puolivahingossa aikanaan pilattiin. Vesi on hyvin virrannut ympäri, mutta kulkemaan läpi tästä kohtaa ei ole päässyt turvallisesti. Itsekin muutaman kerran keskustasaarta ympäri kiertäneenä olen joutunut kumiveneen ja kanootin ottamaan kannettavaksi tässä kohtaa. Tämä toivottavasti on pian historiaa.

Kunnostustyössä ollaan jo vauhdissa. Toivottavasti pian tulee myös valmista.

Ratkaisua tähän ongelmaan on haettu pitkään. Nyt toimeen kuitenkin vihdoin konkreettisesti tartuttiin ELYn ja Lempäälän kunnan yhteisellä patoalueen kehittämishankkeen myötä. Työkoneet ovat jo kotvan aikaa tehneet hommia ja massoja on kovasti siirrelty.

Tavoitteena on, että kesällä päästäisiin jälleen Lempäälän ympäri meloen, soutaen tai vaikka Sublaudalla. Tämä keskustan kiertäminen on yksi Lempäälän erikoisuus ja ehdoton timantti. Vesireitti on tärkeää saada vihdoin käyttöön.

Lempäälässä tehtiin valtuutetun käsikirja

Puheenvuoroa odottamassa. Koti valtuustosalina.

Pidin keskiviikon valtuuston kokouksessa puheenvuoron USO-verkoston (Kuntaliiton uuden sukupolven organisaatiot-verkosto ja valtuutetun käsikirja asia kohdassa. Tämä käsikirja on ollut työstössä meillä on monin työpajoin ja keskusteluin lähes pari vuotta. USO on siis poliittisen ja ammatillisen johdon yhteinen vertaisoppimisverkosto, kokemus- ja tutkimustiedon kokoaja sekä paikallisen kehittämistyön konsultoija (lähde kuntaliitto.fi). Lempäälä on ollut verkostossa mukana puolet valtuustokaudesta.

Ajastus tästä käsikirjasta lähti liikkeelle siitä, kun pohdimme projektin ohjausryhmässä miten voisimme hyödyntää USO-verkostoa ja siihen kuuluvia työpajoja. Pohdimme mitä konkreettista haluaisimme saada aikaan. Totesimme, ettei meillä ole yhtä asiakirjaa tai paikkaa, jossa olisi helposti perusasioista tietoa saatavissa. Matkan varrella meille on syntynyt erilaisia kansioita sähköisessä järjestelmässä, josta välillä on vaikea hakea asioita. Myöskään aina ei voi olla varma onko se löytämäsi asiakirja nyt se ajantasalla oleva. Siksi käsikirjaa lähdettiin työstämään.

Käsikirjaa lähdettiin tekemään erityisesti uuden valtuutetun näkökulmasta. Miten uusi valtuutettu voisi helposti päästä kiinni oleellisiin asiakirjoihin ja toimintatapoihin. Kun tätä työstettiin, ihmettelimme aidosti sitä’,ettei tällaista ole kunnissa tehty. Meidän käsikirjaa onkin kyselty ympäri maan. Hyvä niin, käyttöön ja kehitykseen vaan. Käsikirja luettavissa esityslistan liitteenä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Taas on yksi yhteinen työ maalissa, tai ainakin melkein. Kun viime valtuusto antoi meille puoliksi pureskeltua materiaalia eettisestä koodistosta, siitä syntyi huoneentaulu meille ja osaksi myös tätä käsikirjaa verrattaen hitaasti. Se kuitenkin syntyi monien vaiheiden jälkeen ja yhdessä tehden.

Tämän käsikirjan työstössä meillä on ollut apuja. Ja sen huomaa. Niin aikajänteessä, millä tätä on työstetty työpajojen kautta ja millaiseksi se tuli. Kuin siinä miltä se kokonaisuudessaan näyttää. Uso verkoston kautta saamastamme Annin avusta huolimatta työ on meidän tekemää alusta loppuun saakka. 

Itse muistan pohtineeni monia tähän käsikirjaan liittyneistä asioita aikanaan uutena valtuutettuna. Moniin asioihin törmäsin myös tällä kaudella valtuuston puheenjohtajan roolissa, kun vastailin erilaisiin kysymyksiin uusilta valtuutetuilta. Luulen myös, että monikaan ei rohjennut kysyä yksinkertaiselta kuulostavia kysymyksiä keneltäkään, vaan oppi niin sanotusti talon tavoille seuraamalla muita. 

Toivottavasti tämänkin käsikirjan jälkeen rohjetaan kysyä. Toivottavasti käsikirja jopa suorastaan kannustaa siihen. Siis kysymään ja ajattelemaan ääneen omassa ryhmässä tai valtuustonpuheenjohtajan kanssa. Toivottavasti tämä antaa vastauksia moniin pohdituttaviin asioihin. Niihin isompiin ja pienempiin.

Tätä tehdessä ja nyt päätettäessä tuntuu työ kovin omalta. Onhan sitä ollut tekemässä monessa kohdassa. Mutta valmis se ei tänäänkään ole. Eikä ehkä ole koskaan. Me Kokoomusryhmässä todettiinkin, että olemme tavallaan luoneet ikiliikkujan. Toivottavasti tuleva valtuusto ja sen uuden valtuutetut katsovat tätä käsikirjaa tuorein silmin ja sen käytöstä tehdään esimerkiksi kyselty tai työpaja vuoden päästä. Ja sitten uudelleen kauden lopussa. Eli tätä asiakirjaa työstettäsiin valtuustokauden aikana ainakin kaksi kertaa. 

Alussa siis tsekkattaisiin onko tämä hyvä uuden valtuutetun kannalta. Mitä hassua tai mitä puuttuu ja tehdään muutoksia ja lisäyksiä. Sitten kauden lopussa tsekataan taas uudelleen läpi ennen luovutusta uudelle valtuustolle. Vain käyttämällä ja työstämällä paremmaksi ja laajemmaksi, tämä auttaa valtuutettuja tekemään omaa työtään paremmin.

Yhdessä tätä tehtiin, yhdessä se myös eteenpäin luovutetaan yhteiseen käyttöön.

Ystävänpäivä

Ystävät, voi missä olisinkaan ilman teitä! Vuosi on menty, ettei monen kanssa olla nähty lainkaan tai vain muutaman kerran. Soiteltu kyllä monen kanssa. Somen kautta näkee parhaat palat, mutta ei aina niitä arjen harmaita.

Viikko sitten meillä piti olla ystävien päivä. Olimme suunnitelleet koronaturvallisen ulkoilun, mutta mittari näytti -17. Olisihan toki ulkoilu edelleen onnistunut, mutta vilustumista vällttääksemme siirsimme tapaamisen sisätiloihin. Käytiin minigolfaamassa ja syömässä. Valittiin aktiviteetti ja ravintola sen mukaan, että mahdollisimman vähän olisi mitään ylimääräisiä kontakteja. Syntiseltä tällainen turhanpäiväinen kylillä kulkeminen kieltämättä tuntui. Mutta voi kuinka ihanaa se oli. Kun saavuin kotiin, tuntui kuin olisin ollut ulkomailla tai vähintäänkin pitkällä lomalla.

Eilen lähdin illalla kävelylle. Otin puhelimen ja kuulokkeet mukaan. Sen sijaan, että olisin reippaillut omien ajatusten kanssa soitin kahdelle ystävälle. Rupatteluhetki ja kuulumisten vaihtamista. Hyvää mieltä ja mielen päällä olleiden asioiden purkamista ja puimista. Hyvin mielin tulin taas kotiin.

Soitin juuri äidilleni. Hän on kuntoutuksessa, eikä siksi herkuttelemassa kanssani ystävänpäivän laskiaispullaa. Oli ihana kuulla, kuinka hän viihtyy ja on motivoitunut tekemiseen. Kuntoutuksessa on seuraa ja paljon tekemistä. Ei siis yksin kökkimistä vain omien ajatusten kanssa, mitä päivät yleensä ovat. Paitsi silloin kun ystävät ja läheiset käyvät kylässä. Heitä on onneksi paljon. Olen iloinen siitä, että ystävyys on kantanut myös yli vaikean sairastumisen. Moni heistä jaksaa viikoittain soittaa tai vierailla, tsempata ja pitää pinnalla.

Ystävyys kantaa! Lähetin muutamia kortteja ystäville. Muuten on menty somen voimin. Ihanaa saada viestejä pitkin poikin. Tällaisia päiviä tarvitaan muistuttamaan meitä ystävyydestä ja läheisten ihmisen tärkeydestä. Pidetään huolta itsestämme ja toisista! Soitellaan, viestitellään tai laitetaan vaikka perinteistä postia. Muistetaan ystävää ja läheisiä. Ei jätetä ketään yksin!

Lähde ehdokkaaksi kuntavaaleihin

Valtuustoaloite varhaiskasvatuksen työntekijöiden ulkovaatteista

Keskiviikon kokouksessa jätin valtuustoaloitteen. Aloite sai alkunsa muutamastakin keskustelusta varhaiskasvatuksen ja aamu- ja iltapäivätoiminnan työntekijöiden kanssa. Moni kaltaiseni perheenäiti tuskailee aamuisin sitä, mitä pukea lapsille päälle päiväkotiin. Sää vaihtelee ja tänäkin vuonna marraskuu oli kovin pitkä, ainakin sateen ja kuran muodossa.

Valtuuston kokous pidettiin 27.1.2021 etänä

Kun sitä pohtii mitä lapsille päiväkotiin päälle ja varavaatteiksi, pohtii lasten kanssa ulkona touhuavat aikuiset aivan samaa. Kun lasten kanssa tekee töitä, tietää, että lasten vaatteiden kuraa löytyy myös hyvin usein omista vaatteista. Kun me vanhemmat usein toivomme paljon ulkoilua, olisi hienoa jos päiväkodin ja koulun aikuiset voisivat myös nauttia siitä oikeissa varusteissa.

Erilaisilla aloilla työvaatteet ovat automaattinen osa työtä. Päiväkodissa ja kouluilla näin ei asia ole. Ajatellaan, että vaatteet ovat käyttövaatetta. Tätä ne toki ovatkin, mutta minusta näillä aloilla vaatteet altistuvat kovalle kulutukselle. Erityisesti hyvät, monenlaisiin keleihin ja kovaan pesutahtiin tarkoitetut ulkovaatteet ovat kalliita. Näillä toimialoilla ulkoilevat aikuiset maksavat vaatteista aivan kuten me muutkin, vaikka ne ovat työvaatteita. Siksi ajattelin, että voisiko Lempäälässä pohtia tätä. Miten meillä voitaisiin tukea työntekijöitä näissä ulkovaatehankinnoissa.

VALTUUSTOALOITE

Aloite ulkoiluvaatetuksen tarjoamisesta varhaiskasvatuksen työntekijöille, aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajille sekä esikoulu- 1-2 lk ohjaajille.

Yksi päivittäisistä asioista päiväkodeissa ja esikoulussa on ulkoilu. Ulkoilu on säällä kuin säällä tärkeä osa lasten päiväkotipäivää aamuisin ja iltapäivällä. Osalle lapsista ulkoilut päiväkodissa, eskarissa ja aamu-ja iltapäivätoiminnassa ovat ainoita ulkoiluhetkiä. Oikeanlainen varustus ulkoiluun on olennaista, jotta ulkoilu on mielekästä niin lapsille kuin aikuisille.

Viime syksyn sateinen, kurainen ja märkä keli on muistissa. Talvella olemme saaneet nauttia niin kurasta kun paukkupakkasista. Nämä kaikki on koetellut ulkoilevia ryhmiä kovasti. Keli on vaatinut niin vaihtovaatetta, kun lisävaatettakin. Tällä hetkellä henkilökuntamme joutuu hankkimaan työvaatteensa, siis myös ulkoiluvaatetuksensa itse. Siitäkin huolimatta, että, kyseisessä työssä välttämätön varustus. Kunnolliset ulkoiluvarusteet eri sääolosuhteisiin ovat henkilökunnalle iso ja pakollinen investointi työnteon kannalta. Ulkoilua voi hyvinkin olla yli puolet työpäivästä. Ulkovaatetuksen tulee olla sopiva ympäri vuoden ja se altistuu kovalle kulutukselle päivittäin. Palkkatasoltaa nämä tärkeät työtekijät eivät ole niitä koviten palkattuja, joten vaatehankinnat vievät palkasta ison osan.

Verotus kohtelee tässä kohtaa tätä kohderyhmää, kuten muitakin. Työssä käytettävän vaatetuksen yleinen lähtökohta on, että vaatteet ovat normaalia elantomenoa. Siis siitäkin huolimatta, että valtaosalla täytyy olla useita vaatekertoja päivässä pystyäkseen tekemään työnsä niin hygieenisesti kun turvallisesti. Ulkovaatteet ovat erityisesti ne, jotka ovat arvokkaat hankkia ja jotka altistuvat erityiselle kulutukselle ja niissä tulee varautua hyvin vaihteleviin sääolosuhteisiin. 

Osana hyvää työnantajapolitiikkaa Lempäälän tulisikin pohtia, miten voisimme mahdollistaa päiväkotien henkilöstölle tasa-arvoisemman kohtelun työvaatteiden osalta. Kunnassa tulisikin selvittää yhdessä työntekijöiden kanssa, miten he kokevat asian. Voisiko kunta olla tukemassa ulkovaatteiden osalta työn tekemistä. Vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi yhtenäiset kunnan ulkovaatteet näitä toivoville tai mahdollisesti erillinen vaateraha. Keskustelussa, selvityksessä ja mahdollisessa hankinnassa henkilökuntaa ja otettaisiin huomioon tarpeet ja  tuotteiden kestävyys. Ulkoiluvaatteet voisivat parhaimmillaan olla sekä hyvä henkilöstöetu, että tukisivat työssä viihtymistä. 

Me valtuustoaloitteen allekirjoittaneet ehdotamme, että Lempäälässä selvitetään tapoja varhaiskasvatuksen henkilöstön, aamu- ja iltapäivätoiminnan, esikoulun ja 1-2lk ohjaajien  ulkovaatetuksen tukemiseen. Kartoitetaan asiaa henkilöistön kyselyllä ja kerätään ideoita siihen, mikä voisi olla paras ja mahdollinen tapa.  Selvityksen pohjalta ryhdytään mahdollisiin toimenpiteisiin kartoituksen pohjalta. Luodaan yhdessä työntekijöiden kanssa oma malli mahdollistaa ja tukea työntekoa tasapuolisesti.

Aloitteen valmisteli Kokoomuksen valtuustoryhmä.
Lempäälässä 27.1.2020

Riina Aspila

Koulutus näkyväksi osaksi strategiatyötä

OAJ:n Koulutusjohtaja Heljä Misukka kirjoitti Kokoomusnaisten blogissa minusta ansiokkaasti, että #koulutusratkaisee. Hän ehdotti, ”että jokaisessa kunnassa käydään vaalikauden aluksi osana kunnan strategiakeskustelua syvällinen pohtiminen siitä, mitkä ovat kunnan vahvuudet ja kehittämiskohteet päiväkotien ja koulujen toiminnan osalta. Sen pohjalta sovitaan yhdessä tavoitteet koko valtuustokaudelle. Mikä on kouluverkko ja rakennusten kunto? Miten oppimistuloksia voidaan parantaa? Onko nuorilla hyvinvointiongelmia, jotka estävät oppimista? Onko pulaa kelpoisista opettajista ja mitä teemme vetovoiman parantamiseksi.”

Kun tämän valtuustokauden alussa tehtiin strategiaa, meillä oli hirmuisesti monenlaista tietoa ja osaamista saatavilla. Meillä oli myös tuore kouluverkkoselvitys tehtynä. Mutta Misukan ajatukset saivat minut jälleen pohtimaan sitä, miten käytämme tietoa mitä meillä on. Valtuustokausi alkaa typerästi keskellä kesää, eli 1.6. Se tarkoittaa sitä, että lautakunnat ehtivät juuri ja juuri perehdyttää väkeään omiin asioihin päällisin puolin. Sitten onkin jo elokuu ja budjetti on pöydällä. Keskustelut, isommat strategiset asiat vain väkisin hukkuvat kaiken tämän alle.

Kauden alussa meillä päästiin hyvin kiinni strategiatyöhön, mutta helppoa se ei ollut. Erityisesti moni ensikertalainen tuskaili kaiken tämän keskellä, miksi on kiire, onko kaikkia tarvittavia asioita nyt pohdittu riittävästi ja onko tämä varmasti nyt kestävä suunta? Vaikka tuolloin pidin pääni aikataulusta, olisin nyt valmis pohtimaan strategian valmistumista seuraavalle keväälle ja rauhoittaisin syksyn budjetille ja Misukan ehdottamalle keskustelulle. Vastaavia tarkasteletavia kokonaisuuksia löytyy jokaiselta sektorilta.

Jotta sisältö saadaan aikaa, se vaatii aikaa ja se vaatii keskustelua. Kuten Hanna facebook-postaukseeni kommentoi. Tärkeää on myös pohtia minkä/kenen tiedon ja ajatusten pohjalta näitä asioita mietitään. Ketä kutsutaan mukaan keskusteluihin, kuka on asiantuntijana kertomassa luottamushenkilöille asioista. Itse näen, että lautakuntatasolla erityisesti keskustelu henkilöstön eri edustajien kanssa olisi todella hedelmällistä. Ammatillisena opettajana olen nähnyt käytönnön työssä sen, millainen osaamispotentiaali kentällä on.Kun asioita olisi yhdessä työstämässä niin asioista päättävät, niitä hallinnoivat ja erityisesti näitä tpteuttavat, saadaan aikaan hyvä combo ja myös realistinen kuva siitä missä mennään ja minne suunnataan.

Yhdessä tehden ja kenttää kuunnellen uskon meidän saavan monia hyviä tavoitteita strategiaan.

Koulutus on sijoitus tulevaisuuteen. Meillä on kunnassa hienoja kokeiluja erilaisista opetustavoista. On ulkopainotteista opetusta ja 1-2 yhteisluokkia. Meillä on yhtenäiskoulu ja syksyllä myös uusi yläkoulu. Pienistä kyläkouluista yli 600 oppilaan alakouluihin. Osaajia on ja erilaisista hankkeista kokemusta. Hyödynnetään kaikkea tätä. Ideoidaan yhdessä, kuullaan opettajia. Luodaan vahvuudet, joita monistaa eri kouluissa ja tilanteissa. Napataan kiinni heikkouksista ja kehitetään niitä yhdessä. Otetaan osaaminen ja koulutus vahvasti mukaan tulevaan strategiaan.