Eduskuntavaaleissa neljä vuotta sitten Lempäälä sai pitkän ajan jälkeen taas edustajan Arkadianmäelle. Näissäkin eduskuntavaaleissa meillä on mahdollisuus äänestää Lempäälästä edustus eduskuntaan – mieluiten useampi.
Mitä oman kunnan kansanedustaja voi kunnalle ja kuntalaisille merkitä? Kansanedustaja edustaa sananmukaisesti kansaa. Heidän tehtävänään on säätää lakeja. Parhaimmillaan kansanedustajat pystyvät auttamaan, tukemaan ja ajamaan kotipaikkansa tärkeitä asioita ja hoitamaan Lempäälän edunvalvontaa, edistää meille tärkeitä hankkeita ja niiden rahoitusta. Luonnollista on, että useimmiten merkitys ja mahdollisuudet vaikuttamiseen kasvavat mikäli puolue on hallituksessa ja jos maakunnassa on oma ministeri. Mutta kuten tällä eduskuntakaudella olemme huomanneet, aina ministeri ei mitään takaa.
Yhteistyökyky onkin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, mitä kansanedustajalla voi olla. Hyvät valmiit ja koko maan kattavat verkostot yli puoluerajojen auttavat vaikuttamisessa ja ihan arjen työssäkin. Valmiiksi vahva osaaminen Pirkanmaan eri toimielimissä takaa vaikuttamisen paikat ilman opettelua. Vaikuttavimmat tekijät eduskunnassa tekevät yhteistyötä niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolella, myös kansainvälisesti. Tätä osaamista muutamilla ehdokkailla on.
Vaaleissa äänestämällä voimme varmistaa oman kunnan kansanedustajuuden. Tämänkin lehden palstoilla on veikattu parhaimpia mahdollisuuksia omaavia ehdokkaita. Pidetään huolta siitä, että Lempäälästä on vahva edustus eduskunnassa vaalien jälkeen. On aika tehdä fiksuja valintoja.
Lempäälän kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen laajan hyvinvointikertomuksen 2017-2020 ja hyvinvointisuunnitelman 2022-2024 sekä vuoden 2021 hyvinvointiraportin hyväksyminen. Ryhmäpuheenvuoro kok 31.8 / Riina Aspila
Arvoisa puheenjohtaja,
Käsittelyssä on kolme isoa ja merkityksellistä asiaa hyvinvoinnista. Hyvinvointikertomus kertoo meille huolestuttavasti siitä, että vaikka Koronavuosina tehtiin paljon ja monenlaisia toimia hyvinvoinnin tukemiseen ja ylläpitämiseen, se myös aiheutti meille hoitovelkaa. Vuosittain saatu raportti kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista on monin osin luettavissa positiiviseksi. Lempälään kunnassa on aktiivista ja hyvinvoivaa väestöä, kun verrataan valtakuntaan keskimäärin. Valtaosa lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämään, mutta kaikissa ikäluokissa tyytyväisyys on laskenut edellisestä 2019 mittauksen tasosta. Nuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt vajaasta 10% yli 20%. Nämä ovat asioita joita ei voi jättää huomiotta.
Hyvinvointia voi edistää jokainen omalla toiminnallaan, mutta siihen tarvitaan monin osin tukea. Meillä on tiedossa kouluelämän haasteet ja miten siihen on pystytty Lempäälässä vastaamaan. Olemme kuulleet pitkistä jonoista mm. perheneuvolassa. Nuoret ovat joutuneet odottamaan usein liian pitkään. Lempäälä ei tässä asiassa ole valitettavasti poikkeus. Nuorten pahoinvoinnin kääntäminen paremminvointiin pitää löytää resursseja sekä monipuolisia keinoja. Aikaa ei ole hukattavaksi! Asia ei ole yksin kunnan, vaan tämän pitää olla yhteinen asia ja nyt hyvinvointialueella täytyy tarttua tähän asiaan kiireesti.
Hyvät valtuutetut,
Harrastava iltapäiväkerho -toiminta on lempäälässä ollut menestys. Hankerahojen pienennyttyä monissa kodeissa on oltu harmissaan, kun toimintaa on parin vuoden jälkeen jouduttu supistamaan rajusti. Syynä luonnollisesti se, että toiminta on pyörinyt hankerahalla, jota nyt enää on saatavissa hyvin pieni määrä suhteessa ensimmäiseen vuoteen. Kunnalla ei ole löytynyt rahareikää tätä lovea paikkaamaan.
Kokoomuksen valtuustoryhmän korviin on kantautunut paljon hyvää ja rohkaisevaa palautetta harrastavista iltapäiväkerhoista. Pohdimmekin, että valtuuston olisi hyvä saada kuulla analyysiä kerhojen toiminnasta ja käyttöasteesta, jotta meillä olisi mahdollisuus arvioida ja jopa varautua tulevien vuosien budjetissa siihen, että jonkinlainen kerhotoiminta voidaan hankerahan loputtua myös säilyttää.
Me kaikki tiedämme, että liikkuminen on tärkeää jokaisen arjessa. Arjen liikkumisen taidot opitaan jo päiväkodeissa ja koulujen alaluokilla. Lempäälässä on paljon hyvällä käytöllä olevaa liikuntatilaa ulkona, sisällä ja metsässä. Meillä on monipuolisesti myös mahdollisuus harrastaa liikuntaa erilaisissa seuroissa ja yritysten toimesta.
Lempäälässä liikkumattomuuden kustannukset ovat vuosittain 16,7 miljoonaa euroa.Liikkumisen ja liikunnan ilon tulee olla kaikkien ulottuvilla – esteettömästi ja saavutettavissa. Uuden, vuoden 2023 kunnille käyttöön tulevan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valtionosuuden lisäosan HYTE-kertoimen kautta arvioidaan kuntia. Lempäälän on tärkeä pitää huolta kuntalaisista ja varmistaa täten myös hyvät HYTE-kertoimet. Varsinaisesti mitään uutta kertoimet eivät mittaa. Lempäälässä on pitkään tehty töitä kunnassa toimivien järjestöjen kanssa, joten meillä on kaikki onnistumisen edellytykset olemassa.
Muista eduskunta-ajoiltani keskustelun sote-palveluista ja siitä millaisia palveluita ihmiset tarvitsevat lähellä ja millaisiin palveluihin voi vähän jo matkata. Muistan, että kävimme keskustelua myös siitä, mitä tarkoittaa ylipäänsä lähipalvelu. Käytin tuolloin neuvolaa esimerkkinä lähipalveluista.
Kolmen lapsen äitinä olen käyttänyt onnellisena lähellä ja helposti saavutettavina olevia neuvolapalveluita. Tai käytin ensimmäiset viisi vuotta. Lempäälässä samaan aikaan Koronan kanssa otettiin käyttöön tiimimalli keväällä 2020. Tuo tiimimalli tuhosi meidän perheeltä pitkäaikaisen suhteen samaan terveydenhoitajaan ja murensi lähes kaiken sen, mitä neuvola on minulle äitinä merkinnyt.
Neuvolapalvelut siirtyvät hyvinvointialueelle. Olen edelleen sitä mieltä, että neuvolan tulee olla helposti saavutettavissa oleva palvelu, mutta olisin henkilökohtaisesti myös valmis ajamaan autolla tai julkisilla vähän pidemmänkin matkan, jos minulla olisi vastassa tuttu henkilö, joka tuntee lapseni, minut ja perheeni tilanteen enemmän kuin yhden tai kahden käynnin perusteella.
Neuvolassa tärkeää on seurata lapsen kasvua ja myös perheen vointia. Se on vahvasti ennaltaehkäisevä palvelu perheiden näkökulmasta. Vahva side palveluihin luodaan lapsen ollessa pieni, kun käyntejä neuvolassa on paljon. Isommat lapset käyvät pääasiassa vain kerran vuodessa enää neuvolassa, joten lapsen ollessa pieni luodaan se pohja, jonka päälle rakennetaan luottamusta. Kun vanhemman nenän asennosta jo tiedetään onko nukuttu tai onko huolta ilmassa. Jos perhettä tai lasta ei tunneta, voi moni piilevä asia jäädä huomaamatta. Kun tuttu hoitaja kysyy oikeat kysymykset on niihin vaikeisiinkin helppo vastata ja myös hyväksyä mahdollinen avun tarve.
Neuvola on oiva esimerkki (ja myös minulle tuttu) kuinka merkityksellinen hoitosuhde on ja kuinka tärkeää on voida vaikuttaa siihen. Kun vastassa on tuttu ihminen aikaa ei kulu perustietojen selvittelyyn vaan voidaan edetä suoraan asiaan. Kun tuttu ihminen on pidempään seurannut sinun tai neuvolassa lapsen kasvua hänellä on laaja käsitys siitä mistä on tultu, missä ollaan nyt ja minne mennään. On helpompi tehdä huomioita, kun taustat ovat tiedossa.
Hyvinvointialueiden myötä moni asia muuttuu. Haluaisin kuitenkin, että hoitosuhde on asia, johon on mahdollista asiakkaan jatkossa vaikuttaa yhä enemmän. Ei siis pompotella luukulta toiselle, vaan mahdollistetaan hyvät hoitoketjut ja ihmiset jonosta hoitoon. Aina ei siis ole merkityksellistä ihmiselle itselleen onko hoito tarjolla lähellä vai vähän kauempana, kunhan hoito on se mitä tarvitaan ja halutaan. Aina ei ihmiselle ole merkitystä kuka palvelun tuottaa, kunhan sinne pääsee!
Voi miten merkittävää oli, että Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö uuden vuoden puheessaan mainitsi nuoret ja tämän hetken isot haasteet: ”Nykynuori on koetuksella. Pandemia on riistänyt suhteettoman osan elämästä. Kasvava pahoinvointi, kunnon rapistuminen ja koulutustason pysähtyminen ovat huolestuttavia merkkejä. Vanhempien, meidän kaikkien tulisi heitä kuulla. Joskus jo se auttaa. Aikuisen ymmärtämys ja tuki ovat suuria lahjoja nuorelle.
Nuorilla on myös sanottavaa. Aktiivinen toiminta on aina merkki kipinästä. Nuoren välinpitämättömyys on vakava varoitus hiipumisesta. Maailman onnellisin maa voi olla tyytyväinen vasta, kun se tarjoaa nuorilleen toivon näköaloja.”
Toukokuussa kirjoitin paikallislehdessä Totti Hämäläisen kanssa Kauanko Nuori jaksaa? Tutkimukset sanovat, että pahoinvointi lasten ja nuorten keskuudessa on lisääntynyt. Omalta osaltani näen tätä pahoinvointia työssäni ammatillisena opettajana. Kuntavaalien jälkeen syksyllä ei ole montaa kokousta pidetty, ettei aihe olisi tavalla tai toisella noussut esiin. Myös kuntastrategiaa tehdessä Lempäälässä teema nousi esiin, miten tukea nuorten jaksamista ja mielenterveyttä?
Eri puolilla Pirkanmaata kouluissa tilanne on hyvin haastava, kun ei ole riittävästi ja oikea-aikaisesti apua saatavilla. Perheneuvolat pursuavat asiakkaista ja on kiistämättä liian pitkä aika laittaa nuori jonoon kuukausien ajaksi, että hän voisi päästä edes ensimmäiseen keskusteluun. Moni asia ehtii eskaloitumaan. Koronapandemian aikana tilanne on vain huonontunut palveluiden saatavuudessa, kun tarve keskustelulle ja isompien ratkaisujen avaimille on lisääntynyt. Asia on resurssiasia, mutta se on montaa muutakin.
Terapiatakuuta on odotettu pitkään. Se ei ole eduskunnassa edennyt. Syitä voi vain veikkailla. Tarve sillä kuitenkin on. Tampereen kaupunki on kokoomuslaisen pormestarin pormestariohjelmassa luvannut oman mallin terapiatakuulle. Se painottuu nimen omaan nuoriin, palveluiden saatavuuteen ja ennaltaehkäiseviin toimiin. Malli luottaa matalaan kynnykseen ja hyvään saavutettavuuteen, jonka kautta erikoissairaanhoidon tarve mielenterveyspalveluissa jopa vähenee. Malli toivottavasti on pohjalla, kun Pirkanmaan hyvinvointialueen mallia pohditaan.
Nuori tarvitsee lähelleen luotettavia aikuisia. Omassa työssä olen huolestuneena katsonut kuinka reformi on vienyt opettajan työajan lähityössä vähiin. Tarve keskustelulle ja nuoren kasvun tukemiselle ei ole vähentynyt. Nuoret ovat upeita ja heillä on paljon annettavaa. Osalla kuitenkin olisi tarvetta saada keskustella tai tukea opinnoissa. Parhaansa jokainen koulumaailmassa tekee, mutta työkaluja tarvitaan lisää ja sitä yhteistä aikaa. Presidenttimme kehotti meitä aikuisia olemaan kuulolla ja läsnä nuorten arjessa ja elämässä. Tämä on asia, joka tulee ottaa vakavasti!
Miten sinä voit olla tukemassa nuoren elämää? Nuoret eivät enää voi vain odottaa, että jotain tapahtuu. Toimia, apua ja tukea tarvitaan joka päivä! Haluaisin luvata, että hyvinvointialueella monta asiaa on paremmin, mutta pelkään itse palveluiden karkaavan kauemmaksi. Mielenterveyspalveluita tarvitaan arjessa ja mahdollisimman lähellä. Niitä tarvitaan nyt, niitä tarvitaan siellä myös jatkossa.
Kun lähiomainen sairastuu, on omaisella valtavan huolen lisäksi valtava vastuu siitä miten lähiomaista hoidetaan. Eihän se toki näin pitäisi mennä, mutta käytäntö on osoittanut sen, että vastuu siitä miten asiat sairastumisen jälkeen menevät ovat usein omaisen harteilla.
Kun lapsi oireilee, on vanhemmat usein reagoimassa muutokseen ensimmäisenä. Kun vanhempi sairastuu tai ikääntyy lapset reagoivat muutokseen tai muutoksen tarpeeseen. Omaisen rooli on usein ottaa asioista selviää ja tehdä päätöksentekoa saatavan tiedon mukaan. Uudet asiat hämmentävät ja sisäistäminen vaatii paljon aikaa ja energiaa. Samaan aikaa on hoidettava usein oma perhe ja työ. Huoli on läsnä alati, kunnes asiat saadaan yhteistyössä ratkottua parhain päin. Yhdessä usein kunnan toimijoiden kanssa. Tänä vie usein aikaa. Mitä pienempi lapsi on, useimmiten tilanteen selvittäminen ja tuen saaminen tilanteeseen kestää vieläkin pidempään. Omaisen rooli on haastava ja raastava. Se on sitä erityisesti henkisesti. Kun toisen puolesta ja vuoksi haluaa tehdä kaikkensa.
Itse omaisena olen usein jaksamiskyvyn rajoilla. Useimmiten se johtuu siitä, että en ymmärrä asioita ja niiden perusteita. Asia ei siis välttämättä ole väärin tai huonosti, mutta se ei ole ymmärrettävissä. Useimmiten nämä ovat päätöksiä, joista viestitään asiakkaalle ja omaisena käyn näitä sitten hänen kanssaan läpi, minulle harvoin asioita suoraan viestitään edunvalvojan roolista huolimatta. Päätökset ovat usein hyvin selittämättömiä, niissä kerrotaan päätös, joka perustuu johonkin pykälään, mutta ei enempää. Omaisena uusien asioiden äärellä olevana se tarkoittaa joka kerta sitä, että itse pitää selvittää lisää, jotta voi ymmärtää päätöksen ja sen tarkoituksen. Selvittäminen tarkoittaa soittelua ja viestittelyä eli ihmisten tavoittamista. Kerta toisensa jälkeen, kun soittoajat sen vain sallivat.
Kun omaisia on selvittämässä omia asioita samaan aikaan useita kymmeniä ellei paljon enemmän, erilaisia tulleita päätöksiä kasaantuu ja kuormittuu myös vastauspää. Jos siis paperilla lähetettävät päätökset olisivat perusteltuja jo asiakkaan osalta samaisessa paperissa voisi soittorumba edes vähän helpottaa ja työntekijäpuoli saisivat lisää aikaa muiden töiden tekemiseen, kun kyselykuormitus vähenisi. Näin ainakin maalaisjärjellä ja omaisen näkökulmasta ajattelen. Palvelunakin asiakaslähtöiset perustelut olisivat loistava.
Kun omainen on oman jaksamisensa äärirajoilla, uuden soittelu- ja selvittelykierroksen tekeminen on todella raskasta. Joskus omainenkin uupuu tämän kuormituksen alla. Kun halu tehdä ja auttaa on, mutta yhteiskunta ei osaa kertoa auttamisen tai auttamattajättämisen perusteita selkeästi, kuorma vain lisääntyy. Omaisen rooli kun harvoin on vain hetkellinen. Kun omainen uupuu, kuka häntä auttaa ja mitä tapahtuu varsinaiselle asiakkaalle, jonka asioita omainen hoitaa? Onko asiakkaat siis jo tuplaantuneet? Lisääntyykö kuormitus tämän myötä myös terveydenhuollossa? Alkaako taas uusi kierros, jossa selvitellään? Saako oikea taho oikeaikaista apua ja hoitoa, jos alkuperäinen asiakas ja hänen asioitaan hoitava omainenkin ovat apua vaikka? Kuka auttaa?
En tiedä onko jokin kunta löytänyt viisastenkiveä päätösten perusteluihin asiakaslähtöisesti. Toivon että on. Toivon myös, että tällainen käytäntö saataisiin uudella hyvinvointialueella käyttöön. Asioiden hoitamiseen uupunut omainen on helposti kallis myös yhteiskunnalle. Omaiset tekevät paljon töitä läheisensä vuoksi ja pääosin täysin vilpittömästi. Omaisen rooli on vaikea ja raskas. Raskaita me omaiset olemme varmasti välillä myös terveydenhuollon näkökulmasta kysymyksinemme ja vaatimuksinemme. Usein taustalla on kuitenkin vain epätietoisuus ja asioiden vaikea ymmärrettävyys. Mitäpä jos pyrkisimme parantamaan asioiden ymmärrettävyyttä?
Aluevaalit ovat miltei jo ovella! Ehdokkaat on asetettu vaaleihin ja vaalikampanjat starttaavat täydellä teholla joulun jälkeen. Pohdin itse pitkään ehdolle asettumista, mutta päätöksenteon jälkeen olen jälleen jotenkin kumman innostunut vaaleista ja siitä millaiseksi meidän Pirkanmaalla tulisi rakentaa oma hyvinvointialueemme.
Jokainen hyvinvointialue rakentuu omien vahvuuksiensa varaan ja on mahdolista, että jokainen tulee toimimaan eri tavalla. Pirkanmaalla valmistelua on jatkettu samalla linjalla kun edellisessä sote-uudistushankkeessa. Silloin tehty työ ei mennyt hukkaa ja on nyt konkretisoitumassa omaksi mallikseen.
Monta mutkaa on vielä matkassa. Valitettvasti meistä kukaan ei voi taata, että tämä uudistus onnistuu ja saavuttaa tavoitteensa. Sen eteen on kuitenkin jokaisen tehtävä parhaansa. Pirkanmaalla on totuttu monella tapaa hyvätasoiseen palveluun ja tiedän monen kuntalaisen Lempäälässäkin pohtivan sitä, millaisiksi palvelut muodostuvat ja ovatko oikeat asiat nyt siirtymässä hyvinvointialueiden vastuulle. Suurimmat epäilyt ovat koulujen terveydenhuollossa. Tarve lähipalvelulle kouluissa palveluiden kasvattamiselle on suuri ja pelko siitä, että palvelun saanti heikkenee entisestään on iso.
Hyvinvointialueelle valitaan iso joukko päättäjiä valtuustoon vaaleilla, mutta erityisen merkityksellistä on se, millaisia henkilöitä hyvinvointialueen palkkalistoille päätyy. Hyvinvointialueen aluevaltuuston ensimmäisiä tehtäviä on valita johtaja viemään toiminta suunnittelusta toteutukseen ja johtaan isoa määrää henkilökuntaa ja varmistaa, että alueella asuvien kuntalaisten rahoja käytetään oikeisiin asioihin.
Koko uudistus on massiivinen ja ainutlaatuinen. Epäonnistumiseen meillä ei ole varaa! Siksi katse pitää olla eteenpäin ja aluevaltuustossa ja sen tulevissa eri toimielimissä pitää pystyä tekemään päätökset rakaisukeskeisesti. Siksi minä lähdin ehdolle näissä vaaleissa!
Jätin keskiviikkona 24.11 valtuuston kokouksessa aloitteen, joka koski suojatietä Virta-kampuksen bussipysäkin kohdalle mentäessä Valkeakosken suuntaan. Aloite sai kannustavan vastaanoton valtuustossa
VALTUUSTOALOITE
Suojatien saaminen Virta-kampuksen bussipysäkille
Virta-kampuksella opiskelee päivittäin lähes 850 opiskelijaa, joista suuri osa kulkee linja-autolla kouluun ja sieltä kotiin. Virta-kampuksen pysäkki Valkeakosken suuntaan on pimeässä kohdassa ja siitä ei ole olemassa virallista turvattua kulkureittiä valkeakoskentien toiselle puolelle, jossa sijaitsee kävelytie. Tiellä on 50 km/h nopeusrahoitus.
Vuosien varrella asiasta on käyty monenlaisia keskusteluja kunnan ja ELY-keskuksen toimesta. Aloitteellisia asiassa ovat vuoroin olleet niin Tampereen seudun ammattiopisto Tredu kuin Lempäälän lukio. Jälleen tänä syksynä asiasta on Virtakampuksella käyty keskustelua ja oltu yhteydessä eri tahoihin. Ongelma on tunnistettu ja sille on tarve tehdä jotain, ennen kuin onnettomuuksia tapahtuu.
On selvää, että uusia suojateitä harkitaan tarkoin, Kuitenkin suojatie voidaan merkitä, jos se on osa luonnollista kulkureittiä ja suojatiellä on vähintään 200 jalankulkijaa vuorokaudessa. Suojatie voidaan harkinnan mukaan toteuttaa myös, jos suojatiellä on yli 100 käyttäjää vuorokaudessa, suojatietä käyttää noin 20 koululaista tai vanhusta päivittäin tai suojatiellä on 40 – 50 työikäistä käyttäjää päivittäin. Nämä kriteerit täyttyvät helposti, joka päivä.
Lempäälän kunta ja ELY-keskus saavat tienkäyttäjiltä varmasti paljon erilaisia kehitysehdotuksia. Kunnassamme on varmasti tiedossa monta paikkaa, jossa vaaratilanteita syntyy ei turvallisen tienylityksen vuoksi. Kunnon valaistus tai suojatien merkitseminen eivät voi olla asioita, joita vuosikausia pohditaan ja pähkitään. Siitäkin huolimatta, että rahat ovat tiukalla, on lasten ja nuorten turvallisuus kuitenkin tärkeää! Toimiin tulee kaikkien paikkojen osalta ryhdyttävä.
Me aloitteen allekirjoittaneet ehdotamme, että kunta ryhtyy välittömiin toimenpiteisiin yhdessä ELY-keskuksen kanssa, jotta turvallinen koulutie liikennöidyn tien yli voidaan opiskelijoille turvata.
Aluevaalit käydään tammikuussa 2022. Mitä enemmän tähän kokonaisuuteen tutustuu, sitä enemmän se hirvittää. Siinäpä syy lähteä ehdolle näihin vaaleihin.
On ihan aidosti olemassa pelko siitä, millaisiksi palveluiden saatavuus jatkossa muodostuu? Karkaavatko palvelut, voivatko ne millään parantua vai onko kohtuullisen hyvällä tasolla olevat palvelut Lempäälässä tasapuolistamisen jälkeen vain huonontua? Viekö Tampere ja me muut vain vikistään? Saadanko yhdessä päätettyä asiat, niin että ne toimisivat kaikkialla? Kuinka monta oman kunnan valtuutettua omasta kunnasta aluevaaleissa menee läpi ja miten he pystyvät puolustamaan palveluita oman kunnan alueella?
Kokonaisuus on todella iso ja sen ymmärtämisessä menee aikaa. Vaalit kuitenkin kolkuttavat jo ovella. Ensimmäinen valtuusto on kovan työn edessä muodostaessaan mahdollisimman toimivia toimintamalleja ja pyrkiessään täyttämään hyvinvointialuen tehtävät.
Tehtävä ei totisesti ole helppo. Pirkanmaan hyvinvointialue on Suomen suurin. Se ottaa vastuulleen Pirkanmaan kuntien sosiaali- ja terveystoimen, pelastustoimen ja sairaanhoitopiirin palvelut 1.1.2023. Aluevaltuuston tehtävänä on vastata hyvinvointialueen toiminnasta, hallinnosta ja taloudesta. Se asettaa myös aluehallituksen ja muut toimijat, sekä valitsee hyvinvointialuejohtajan.
Kirjoituksemme Totti Hämäläisen kanssa LVS verkossa 26.5.2021
Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Esimerkiksi Lempäälän lukiolaiset kysyivät kuntavaalipaneelissa 14.5. kuntavaaliehdokkailta, miten nuorten jaksamista ja mielenterveyttä pitäisi tukea. Osa nuorista pärjää kovin hyvin, mutta osalle toisen asteen opinnot ovat raskas urakka. Kysymys ei ole helppo, mutta selvää on, että nuorten jaksamista ja mielenterveyttä on tuettava paremmin sekä lukion että ammattikoulun puolella.
Moni päättäjä vaatii lisää resursseja tukitoimintoihin ja vaativat esimerkiksi uusien koulupsykologien palkkaamista. Yksinomaan lisäresurssien vaatiminen ei ratkaise ongelmaa millään tavalla vaan tällöin juurisyyt itse asiassa sivuutetaan. Koulupsykologit ja psykiatriset sairaanhoitajat tekevät tärkeää työtä, mutta heidän ei kuitenkaan ole mahdollista ennaltaehkäistä sitä, että nuoret uupuvat tai mielenterveys on koetuksella. Mielenterveyden edistäminen ei ole sitä, että nuoret laitetaan jonoon oven taakse, kun paha olo on jo käsillä.
Rakenteita ja opiskelun kulttuuria pitää myös korjata. Jaksamista tuetaan seuraamalla opiskelijoiden työmäärää, suunnittelemalla työmäärää etukäteen ja tekemällä esimerkiksi kurssien sisältöä läpinäkyvämmäksi. Mielekkäät ja yhteisölliset harrastukset tukevat myös koulussa jaksamista. Myös koulun ulkopuolella on oltava elämää ja mahdollisuus palautumiselle – se on aitoa ongelmien ennaltaehkäisyä
Jos pitkien koulupäivien lisäksi koulutehtäviin kuluu viikossa kymmeniä tunteja, ei ole mikään ihme, että nuoret uupuvat. Myös hyvää tarkoittavat, mutta liian yksipuoliset uudistukset pahentavat ongelmaa. Näin kävi esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksen kanssa. Opintojen alussa tehdyt ratkaisut esimerkiksi pitkästä matematiikasta ja fysiikasta vaikuttavat suoraan siihen, miten helposti pääsee myöhemmin korkeakouluun opiskelemaan. Tämä lisää entisestään paineita koko opintoihin.
Kokoomus on esittänyt jo pitkään terapiatakuuta. Asia on saanut kannatusta yli puoluerajojen, mutta päätökset edelleen hallitukselta uupuvat. Erityisesti kuntavaalien alla puhutaan siitä, mihin kunnassa voidaan vaikuttaa ja milloin asia on valtakunnan päättäjien käsissä. On tärkeä muistaa viestiä haasteista ja ongelmista, joita kuntatasolla näkyy, mutta ne vaativat valtakunnantason päätöksiä. Näistä yksin ovat esimerkiksi opiskelijavalintojakoskevat muutokset ja terapiatakuu. Emme voi sulkea silmiä ja jäädä odottamaan kauanko nuoret jaksavat. Ongelmiin täytyy tarttua ja niihin saada muutos.
Riina Aspila ja Totti Hämäläinen Kuntavaltuutetut ja kuntavaaliehdokkaat (kok)
Riina Aspila (kok.) 