Yhdessä koulukiusaamista vastaan!

Aamun ajatuksia Majauslahdella. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa ja tarttua toimeen. Miksi käyttäisimme sen tekemättä?

Koulukiusaaminen, jopa -väkivalta puhututtaa ja pohdituttaa. Lempäälässä tehdään kouluissa ja päiväkodeissa asioille paljon, mutta tuskin aina riittävästi. Asia on yhteinen, iso ja tärkeä. Mitä ne voisimme poliittisella puolella edistää nollatoleranssia?

Heitän ajatuksen poliittisten ryhmien pohdittavaksi yhdessä. Voisiko kevään aikana tehdystä työstöstä olla hyötyä, kun tuleva valtuusto saa ”syliinsä” heti kautensa aluksi budjetin valmistelun ja päättämisen. Vaalit siirtyivät, aikaa olisi meillä istuvilla valtuutetuilla vielä. Uusi valtuusto taas lähtee asioihin huomattavasti kiireemmällä aikataululla. Olisiko yhdessä pureksituista näkökulmista apua asian edistämiseen yli valtuustokauden.

Mitä mieltä olet? Olisiko tässä yhdessä tekemisen paikka? Yhdessä, kuten aikanaan luottamushenkilöiden eettistä koodistoakin tehtiin. Sain olla tuossa työstössä mukana molemmilla kausilla. Se oli hedelmällistä työtä ja aitoa yhdessä tekemistä. Sitä tämä asia erityisesti nyt kaipaa!

Tarkkaa markkaa

Politiikan syksy käynnistyy perinteisesti lautakunnissa ja kunnanhallituksessa talouden tarkastelulla. Edessä on budjettivalmistelu loppuvuoden valtuuston kokoukseen. Toiveiden tynnyrit on avattu ja ajatuksissa siintää monta hyvää ja tarpeellista rahareikää. Todellisuus iskee syksyn kuluessa tylysti vasten kasvoja. Onko meillä varaa tänäkään vuonna yhtään mihinkään?

Talous ei Lempäälässä ole näyttänyt valoisalta koko vuonna. Viime päivien uutiset kuntaliitosta suorastaan musertaa. Myönnettäköön, että verokertymän ennustetta on odotettu kovasti ja toivottu sen näyttävän paremmalta kuin aiemmat ennusteet. Toisin taitaa taaskin käydä.

Budjetin valmistelu on iso ja merkittävin asia, johon valtuusto vaikuttaa. Se ohjaa koko kunnan toimintoja, mutta usein sitä tuntuu pienuutta näiden asioiden edessä. Oma vaikutus kokonaisuuden valmisteluun on vähäinen, vaikka päätöstä tekemässä olenkin. Kun valtuusto katsoo kokonaisuutta ja tasapainottaa talouden kokonaisuutta, jää lautakunnille välillä vähäiset mahdollisuudet tehdä mitään uutta ja innovatiivista määrärahoillaan. Rahat menevät usein sinne minne aina ennenkin. Uudistuksille tai uusille avauksille harvoin jää tilaa, vaikka ne voisivatkin pitkässä juoksussa säästää.

Otan esimerkin. Mitäpä, jos terkkarille palkattaisiin gynekologi, joka toimisi niin äitiysneuvolassa kuin ihan vastaanotolla. Tarvetta tälle varmasti olisi, sitä tuskin kukaan kiistää. Voisiko tämä ”tienata” omat palkkarahansa vähenevillä lähetteillä erikoissairaanhoitoon tai terveystaloon? Konsultaatiot hoituisivat omassa kunnassa, eikä tarvitsisi matkata Tampereelle. Tiimissä yhdessä lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa voisi kuvitella hoitoketjun ja mahdollisen hoidon hoituvan kaikkien kannalta helpommin.

Entä suunnitelmallisuus. Uusia asuinalueita kaavoitetaan. Samalla laskennallisesti lasketaan kuinka monta päiväkoti- tai kouluikäistä lasta alueelle muuttaa. En muista, että koskaan laskelma olisi ollut yläkanttiin. Tänäkin keväänä yllätyksenä tuli usean koulun pihaan uusia lisärakennuksia, koska koulujen seinät pullistelevat. Päiväkodeissa huomautetaan haukan lailla heti, että olisi syytä vähentää päiväkodin hoitotunteja (20h/vko), jos toinen aikuinen jää kotiin. Näin vaikka ”kotiin jäämisen” syynä olisikin opiskelu. Ennakointi on haastavaa monesti, vaikka useassa tapauksessa sen ei kuuluisi olla. Kun määrärahat uusiin rakennuksiin ja kalusteisiin otetaan ”jostain”, jää jälleen jokin ilman rahaa ja toteutusta.

Luottamushenkilön näkökulmasta talouden tarkastelu on yhtä tuskaista kuin varmasti virkamiestenkin. Päätöksiä pitää tehdä ja on asioita, jotka maksavat. Paljon parjattu Lempäälä-talon kokonaisuus on helppo maalitaulu. Kaikki kuitenkin ymmärtävät (no eivät kaikki), että jos jotain tehdään se maksaa. Jos jotain suunnitellaan, se maksaa. Ja sitten kun suunnitelmat toteutetaan sekin maksaa. Välillä myös tekemättä jättäminen maksaa.

Tiedän, että jokaisella kuntalaisella on ajatus siitä mihin tulisi ensi vuonna panostaa. Tulkitsen näin viesteistä joita olen kuntalaisilta saanut. Erilaisia selvityksiä siitä, mitä jokin maksaa on jo liikkellä ja lautakuntien pohtiessa tulevia painotuksia niitä syntyy vielä enemmän. Jo nyt tiedetään, ettei valtaosaa näistä voida toteuttaa. Eikä sitä uimahalliakaan, ilman toimivaa kumppanuutta.

Matka tyytyväisyyden tyyssijaan ja siihen että aina sanoisimme Kyllä on matkaa. Siitä huolimatta moni asia on kunnassamme hyvin nyt ja jatkossa. Joskus täytyy olla armollinen. Joskus on hyvä myös kiittää niistä asioista jotka toimii ja antaa mahdollisuus niille, jotka eivät nyt toimi, mutta rakentavan palautteen kautta voisi vaikka toimiakin.

Syksyn edetessä olemme taas viisaampia, mutta helppoa tietä ei edessä ole. Monta tuskaisaa keskustelua ja harmittavia yliviivauksia on edessä. Silti jaksan uskoa, että jotain hyvääkin budjettiin saadaan. Siihen tarvitaan työtä, selvittelyä, luovuutta, uskoa ja halua kehittää!

Miten kertoa siitä mitä teet?

Olin eilen kertomassa kuinka kunta toimii kunnan luottamushenkilötoiminnan näkökulmasta ja poliittisesta päätösenteosta partiossa. Osana partio-ohjelmaa niin seikkailijoilla (8-10 vuotiaat) kuin tarpojilla (11-15 vuotiaat) on kunnallishallintoon tutustumista. Siispä minäkin marssin oman lippukuntani kololle.

Kokeneena partiojohtajana ja usein poliittisesta toiminnasta kertoneena ajattelin, että tiistain kolo-ilta olisi ihan helppohomma. Mutta hyvin pian huomasin, ettei se itseasiassa ole lainkaan helppoa. Kuinka kertoa lapsille ja nuorille siitä mitä teen luottamushenkilönä ja miksi tällainen luottamushenkilöjärjestelmä ylipäänsä on olemassa.

Aloitin rohkeasti puolueista ja vaaleista sekä siitä mikä ero on luottamushenkilöllä ja kunnan työntekijällä (vaikka ne välillä voivatkin olla sama henkilö). Sitten kahlasimme läpi kunnan luottamushenkilö-organisaatiota. Lopuksi vielä käytiin keskustellen läpi erilaista Lempäälä-tietoutta.

No miten tämä kaikki sujui? No hienosti tietysti…  no ei ehkä innostavin ja toiminnallisin kolo-ilta, mutta kohtuullisen tyytyväisiltä siellä vaikutettiin. Eniten kaikki tuntui yllättäneen se, kuinka paljon erilaisia toimielimiä kunnassa on ja kuinka monenalaisia vaikuttamiskanavia löytyy. Myös se, miten vaikuttaa asioihin oli kiinnostavaa.

Yksi kysymys pääsi yllättämään ihan illan lopussa ”onko tuo vaikeaa?”.  Pohdin asiaa hieman ja hymähdin ”Useasti on, mutta ei aina”.

Anna otsikko

Kuntapolitiikkaan pääsyssä ei ole pääsykokeita. Valtuutetulle riittää se kuuluisa maalaisjärki. Silti meidän odotetaan ymmärtävän muun muassa taloudesta aikatavalla. Jos pohjatietoa ei ole, se tulee hankkia joko itsenäisesti, viranhaltijoita tai kollegoilta kyselemällä. Vasta riittävän tiedonsaannin jälkeen on valmis päätökseen. Itse koen myös tärkeänä osana luottamuksen valmisteleviin virkamiehiin. Uskon heidän, kuten meidän valtuutettujenkin ajattelevan aina viime kädessä kuntalaisen parasta ja yhdenvertaista kohtelua.

Politiikkaa tehdään aina ihmisten kanssa, eikä se ole aina helppoa. Tiimityössä on osapuolina monenlaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omat ajatukset ja mielipiteet. Aina nämä eivät kohtaa. Joskus yhteisen polun ja päämäärän löytäminen on helpompaa, toisinaan jopa mahdotonta. Välillä on tultava vastaan, toisinaan vain hyväksyä erimielisyys. Tärkeintä on kuitenkin kaikessa muistaa, että vaikka asiat riitelevät ei ihmisten tarvitse. Maalaisjärki varustettuna hyvillä käytöstavoilla riittää pitkälle.

Aina ei ole helppoa kertoa siitä mitä tekee. Ei ole myöskään helppoa laittaa itseään likoon ja ottaa vastaan hyökkäykset somessa tai kylillä, kiitosta kun harvoin kuulee. Aina ei myöskään ole helppoa irrottaa aikaa omasta ja perheen arjesta yhteiseen hyvään. Mutta jokin yhteisten asioiden hoitamisessa kuitenkin kiehtoo ja sitä haluaa kortensa kekoon kantaa. Samalla on kiitollinen siitä äänestäjilleen, että on päässyt näkemään ja kokemaan luottamushenkilönä toimimisen kaikki puolet ja jaksaa edelleen innostua.

Minun voimabiisi

Tänään aamu alkoi rapsakasti maakuntavaltuuston kokouksella. Tuossa kokouksessa päätettiin maakuntakaavan 2040 hyväksymisestä. Valtuustokauden mittainen prosessi saatiin päätökseen: muutamaan karttakuvaan ja 700 sivuun tekstiä. Kaavaprosessi oli kaiken kaikkiaan hyvin osallistava. Muutamia huomioita vielä kokouksessa kaavaan kuitenkin haluttiin. Niistä ainoa hyväksytty oli ryhmämme tekstilisäys Pälkäneen tekopohjavesialueen osalta, jossa tehtiin tekninen korjaus kaavaselostuksen suunnittelumääräyksiin. Tuo oli lisäys oli mielestäni pieni voitto tekopohjavesihankkeiden estämiseksi arvokkaalla harjulla Kangasala ja erityisesti Pälkäneen kunnan alueella. Tällä halusimme korostaa, että maakuntakaavan merkintä ei varmista mahdollisuutta tekopohjavesihankkeille, vaan mahdolliset hankkeet tarvitsevat erilliset päätökset ja kaavoituksen.

Illalla luvassa on vielä kunnanhallitus ja valtuustoinfo. Poikkeuksellisesti minulla on iloa johtaa valtuustoinfo valtuuston puheenjohtajan ollessa estynyt. Kiireinen luottamushenkilöpäivä on siis tämä maanantai!

Kotimatkalla radiossa soi Apulannan Valot piemeyksien reunalla. Tuolla biisillä on ihmeellinen voima. Radio oli tietysti pakko laittaa täysille ja laulaa sen minkä flunssaiselta ääneltä pystyi. Biisiin sisältyy paljon tunnetta, paljon hyviä koettuja hetkiä ja tärkeitä ihmisiä, ihania muistoja ylipäänsä.

”Meistä jokainen on polku jonnekin
Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää
Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois
Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa”

Kokoomuksessa puheenjohtajilla on ollut omia voimabiisejään. Nykyinen puheenjohtaja Petteri Orpo luukuttaa Elastisen Eteen ja ylös. Tuo biisi on täynnä energiaa, positiivisuutta ja tulevaisuuden uskoa. Minun voimabiisini on huomattavasti vakavampi, mutta sanomaltaan ehkä vieläkin syvällisempi. Valot pimeyksien reunalla on biisi, josta vaan tulee hyvälle tuulelle, se luo uskoa ja tahdonvoimaa tulevaan ja saa ainakin minut uskomaan, että jokaisella asialla on isossa kuvassa tarkoituksensa. Biisiin liittyvät muistot ovat myös iso osa tuota hyvää fiilistä.

”Valot pimeyksien reunoilla
Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa
Sullon sisälläs valtameren kokoinen voima
Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa”

Erilaiset luottamustoimet niin harrastuksissa, kuin kunta ja maakunta tasolla ovat aikaa ja energiaa vievää tekemistä. Se on kuitenkin ollut minulle paikka vaikuttaa, paikka olla osa jotain isompaa kokonaisuutta. Se on tuonut myös energiaa monenlaisten kohtaamisten ja mielenkiintoisten hankkeiden ja asiakokonaisuuksien kautta. Tällaiselle perus uteliaalle ja tiedonjanoiselle ihmiselle luottamushenkilönä oleminen on ollut nautinto. Se on myös ollut minulle merkityksellistä tekemistä työttömänä ja perheenäitinä kotona ollessa.

”Tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää
Tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö
Tää on sydämenlyönti, tää on ajattomuus”

Vaaleihin on aikaa kaksi viikkoa. Vaalihuuma on kiivaimmillaan. Tekemisen riemu näkyy ehdokkaissa ja somen ryhmissä. On ollut hienoa seurata meidän ehdokkaiden innokasta keskustelua ja hyviä ideoita erilaisiksi tempauksiksi vaalikentillä. Huippuhauskaa! Hauskaa on ollut myös seurata kaveri-ehdokkaiden kamppiksia ympäri maan. Otetaan kaikki energiaa omista voimabiiseistä ja tehdään hyvät kampanjat!

PS: Villasukat eivät ole puolitoistaviikkoa kestäneen flunssan aikana kauheasti edennyt. Mutta jotain sentään. Voimabiisi ja keväinen aurinko tuo energiaa. Sitä energiaa tuo myös iloiset neljä perhosta sukanvarressa. Löysin kuvion Neulojan käsikirjasta (L. Stanfield & M. Griffiths, vuodelta 2000).

Biisin sanat Apulanta: Valot pimeyksien reunoilla biisin sanoitusta.

Uutta yläkoulua sijoittamassa

Lempäälän kunnanvaltuutetut ja lautakuntien jäsenet kokoontuivat eilen Lempoisten koululle seminaariin. Aiheenamme oli uuden yläkoulun sijoittaminen. Aihetta alustamassa oli sivistysjohtaja Nina Lehtinen ja kaavoituspäällikkö Ilari Rasimus.

Seminaarissa ja myöhemmin ryhmätöissä käytiin hyvää keskustelua siitä miltä ”kaavoituksen näkökulmasta” uusi yläkoulu tulisi sijoittaa. Jo aiemmin palveluverkkoselvityksen yhteydessä valtuusto on päättänyt sijainnista vain ”kunnan eteläpään”. Rasimus oli koonnut kattavan 10 eri keskustan tuntumassa olevan paikan arviot ja johtopäätökset keskustelujen tueksi.

Ryhmätöiden aikana esitettiin puheevuoroja eri paikkojen hyvistä ja huonoista puolista. Kerrankin meillä oli  oikein lupa esittää myös kriittisiä näkökulmia ja havaintoja. Ryhmätyö oli hyvin lyhyt, eikä sen aikana kovinkaan paljon saatu aikaan, mutta puheenvuoroja jokainen ryhmässä istunut ehti esittää.

Huomioitavaa oli, että nyt katsoimme asioita vain kaavoituksen näkökulmasta. Meillä ei ollut tiedossamme lainkaan kustannusarvioita, jonka vuoksi koin, että alustavat päätökset, tai ryhmissä olleet äänestykset parhaaksi paikaksi, ei voi olla lopullinen. Raha kun aidosti ratkaisee monella tapaa sen mikä on lopulta järkevää ja mihin meillä on varaa.

Keskusteluissa toivottiin näkemyksiä arvioiduista neljästä parhaat arviot saaneista paikoista. Harmikseni avarat peltopaikat eivät olleet tässä mukana, koska saivat huonot arviot olemalla nykyisen kaavoitusalueen ulkopuolella. Parhaat arviot saivat tietysti tontit, joissa jo oli koulutoimintaa tai olivat keskusta-alueella.

 

Koen, että uusi yläkoulu tulee rakentaa

• Terveelle pohjalle, ei vanhojen rakenteiden päälle.
• Alueelle, jossa on mahdollisuus yhteiskäyttöön esim. liikuntatilojen osalta
• Alueelle, jossa voisi olla mahdollisuus laajentamiseen vuosikymmenenkin päästä
• Paikkaan, jonne ihmisten on helppo tulla ja jonka ympärillä on elämää
• Taloudellisesti, kerralla kunnollista, tervettä ja kovaa käyttöä kestävästi

Keskustelu tämän tiimoilta jatkuu. Fakta on että syksyllä 2019 lempäälässä on 200 yläkouluaista vailla koulua. Aikaa siis ei ole hukattavaksi! Siitä huolimatta kaavoitus ei voi olla parhaan paikan valinnan esteenä!

Minne sinä rakentaisit uuden yläkoulun?