Talousarvio kokous on merkittävin kokous valtuustovuodessa. Se on kokous, joka päättää pitkän prosessin ja monet keskustelut kunnan suunnasta ja määrärahoista. Marraskuisen valtuuston tuloksista olemme saaneet lukea paikallislehdestä jo useaan kertaan.
Minulta on kysytty omasta äänestyskäyttäytymisestä. Miksi en ollut halukas tekemään pohjaesitykseen henkilöstövähennyksiä Lempäälä-talon palvelukäytävältä (hyväksyttiin) ja toisaalta en ollut valmis lisäämäänkään niitä hammaslääkärilla ja kotihoidon kahdella sairaanhoitajalla ikokouksessa esitettyjen ehdotusten mukaisesti (hyväksyttiin). Tai miksi en kannattanut nuorten leiritoiminnan budjettilisäystä (hyväksyttiin). Ja kuitenkin olin mukana, kun yksimielisesti valtuusto halusi painottaa, että vanhuksille ja vammaisille taataan koti-ja asumispalvelut. Viime päivinä olen myös kuullut kuuluvani sukkasaippuan pelkääjiin. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.
Yleisesti koen poitiikan olevan parhaimmillaan yhdessä tekemistä. Sitä, että yhdessä puhutaan ja sovitaan, pohditaan ja kuunnellaan. Se mistä en pidä, on se, että muutosesityksiä sinkoilee sieltä täältä ja niihin on hankala ottaa kantaa ja koppia. Erityisesti silloin, kun ei oikein tiedä mikä on nyt kokonaisuus. Jos hyväksyn tämän, pitääkö minun hyväksyä myös seuraavat. Kun puhutaan taloudesta, on äärimmäisen hankalaa käsitellä muutoksia yksittäisinä kohtina, kuten nyt kokouksessa tehtiin. Kun äänestykset tehdään erikseen kunkin asiakohdan kohdalla, ei kokonaisuudesta ole tietoakaan. Siis siitä mitä esityksiä nyt vielä tulee ja miten minä haluan niihin suhtautua. Jos olen valmis pieniin muutoksiin, mikä on se muutos, jonka puolella haluan olla.
Kun tiesin, että muutosesitys erityisopetuksen ja joustavan tuen lisäämiseksi oli tulossa, halusin olla tämän takana. Tämä oli painotus, josta on puhuttu useana vuonna, mutta se ei ole toteutunut siinä mittakaavassa ilman lisärahoitus, kun olisi ollut tarve. Toisaalta, jos olisin ajoissa tiennyt kotinhoiton sairaanhoitajien lisäämisestä, olisin todennäiköisesti puolustanut sitäkin. Mutta jo tässä kohtaa puhutaan kohtuullisista summista ei ensi vuoden osalta, koska ne koskevat vain puolta vuotta, mutta nämä lisäykset ovat jatkossakin budjetissa ja vuonna 2022 ne ovat siellä 100%. Halusin siksi olla kirjauksen takana, jossa nämä kotihoidon palvelut halutaan turvata. Usein määrärahoissa on varmaa painotuksiin (joista päättää lautakunta). Tärkeitä lisäyksiä kyllä, mutta taloutta tasapainottaessa jokainen lisäys on aina tärkeä punnita. Vähentämisiin kun harvoin halutaan mennä ja sille on syynsä. Minusta talousarvion käsittelyn menetelty ei ollut kovin onnistunut, koska kokonaisuutta ei pystynyt kukaan hahmottamaan.
Tällä sukkamehulla haluan siis avata sitä näkemystä, että kun budjettia läpikäydään kunnanhallituksessa useaan kertaan. Valtuustollekin pidettiin oma keskustelutilaisuus ja ryhmät pohtivat asiaa todella paljon. Miksi silti näistä monista muutosasioista ei kunnolla käydä keskustelua ja saatu kunnon perusteita? Osasta kyllä, mutta kaikkien kohdalla näin en voi todeta. Onko meidän talouden käsittelyprosessi edelleen pielessä? Tiedän, että ryhmyreiden tapaaminen tänä vuonna jäi pitämättä. Itse pidin puheenjohtajana tätä erittäin hyvänä ja tärkeänä tilaisuutena. Toisaalta valtuusto kokonaisuudessaan keskusteli enemmän. Niin tai näin paljon hyvää saatiin budjettiin mahtumaan, enkä sinällään ole näistä pahoillaan. Kunhan muistamme. että näillä päätöksillä olemme lisänneet kuluja lähes puoli miljoonaa vuoden 2022 talouden pohjaan. Tulevina vuosina painotuksia tuleekin taas pohtia entistäkin painokkaammin.
Pakko vielä suosta sukkamehusta sanoa. Se, että usein olen yleisesti usein pohjaesityksen kannalla johtuu siitä, että moni asia on käsitelty lautakunnassa ja kunnanhallituksessa hyvin perusteellisesti ennen kun ne saapuvat valtuustoon. Vaikka valtuustossa tehdään viilauksia, muutoksia ja jopa palautuksia on niillä aina oltava hyvin vahva peruste miksi. Haluan itse uskoa siihen, että paras tietotaito asioiden käsittelyssä asuu näissä kahdessa toimielimessä. Jos asia muuttuu tai siitä tulee käsittelyn aikana lisää tietoa, tai lautakunnassa herää jokin erityinen huomio, on aivan ensisijaisen tärkeää, että vielä valtuustossa asiaa voidaan muuttaa. Mutta jos muutos on sellainen, johpn en itse varsinaisesti usko, olen pohjan kannalla.
Tullessani mukaan valtuustotyöhön kummastelin joskus, kuinka kunnanhallituksen puheenjohtaja ja jäsenet ottivat kovin kantaa käsittelyssä olleeseen asiaan. Minua tuolloin ohjeistettiin, että valtuustossa asiat ovat kunnanhallituksen esityksiä (ei enää siis kunnanjohtajan) ja niitä on luonnollista KH jäsenten ja puheenjohtajan silloin myös tukea. Joskus äänestyksissä huomasi selvästi sen, kuinka KHn päätöksen takana seisoivat jäsenet hyvin vahvasti yli puoluerajojen. En tiedä mitä nyt on käynyt, kun monessa kohtaa jopa KH jäsenet tekevät ja kannattavat muutosesityksiä valtuustossa. Siis omaa (usein yksimielistä) esitystään vastaan. En tiedä mitä mehua se sitten on.
Riina Aspila (kok.) 