Lempäälässä on lisätty kotihoidon resursseja, mutta silti kuulen jatkuvasti sitä, ettei palvelut siltikään riitä. Liian huonokuntoisia ikäihmisiä asuu kodeissaan, kun palveluasumisen piiriin ei pääse tai sinne ei syystä tai toisesta haluta. Osa ikäihmisistä pelkää joutuvatko muuttamaan pois omasta kodista, jos lähtevät pyytämään pientä tai vähän isompaakin apua kotiinsa.
Palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen on kilpailutettu Lempäälässä ja toimijoita on useampi. Olen päässyt ja myös joutunut selvittämään omaisen näkökulmasta asumisen palveluita ja muotoja hikihatussa. Yksinäistä puuhaa se valitettavasti on, vaikka tarjolla olevista paikoista oikeastaan mistään aika vähän olen huonoa kuullut. Uupumus uusien asioiden selvittelyssä omaisille silti helposti iskee. En siis yhtään ihmettele, että ikäihmiset eivät aina osaa, jaksa tai edes hoksaa palveluita.
Lempäälässä on totuttu hyvään. Meillä on monien vuosien ajan hoidettu ikäihmisiä hyvin ja heitä on autettu ja tuettu erilaisten asumisjärjestelyjen suhteen. Kuitenkin ikäihmisten määrän kasvaessa yhä useampi on jäänyt yksin pohtimaan mahdollisia vaihtoehtoja. Kynnys yhteydenottoon vanhustenpalveluihin senkun kasvaa, toisaalta samaan aikaan kasvaa myös aika saada yhteys.
Toisaalta sama haaste koskee vammaispalvelun asiakkaita. Millaisia asuntoja ja vaihtoehtoja pystymme tarjoamaan heille, jotka tarvitsevat palveluita? Byrokratian kukkaset näkyvät tässäkin. Esimerkiksi Kotokampuksella olisi oivia paikkoja vammaispalvelun asiakkaille, mutta sinne he eivät palveluasumisen paikkaa saa, koska paikkaan ei suostuta byrokratian vuoksi myöntämään vammaispalvelulainmukaista asumista. Tai paikan saa, mutta paikka ei tuolloin ole enää vammaispalvelulainmukainen ja maksut määräytyvät erikseen. Tällaisiin ihmetyksiin törmäämme omaisina ja kyllä välillä voi vain ihmetellä kuinka vaikeaksi tämä maailma on mennyt. Vika ei kuitenkaan ole kunnassa vaan valtakunnassa tässä kohtaa.
Mutta takaisin ikäihmisiin. Lempäälässä on tarjolla monessa eri paikassa tuettua asumista monenlaisine palveluineen. Lempäälässä kerran kuukaudessa kokoontuva SAP-työryhmä käsittelee hakemuksia ja asettaa ihmisiä jonoon odottamaan paikkaan pääsyä päätösten jälkeen. Toiveita asumispaikasta kuunnellaan, mutta en tiedä millainen toteutumisaste näillä toiveilla on. Omaisen näkökulmasta päätökset tehdään hitaasti, kun aikaa kuluu niin hoitotarpeenarvioinnin sopimiseen, kun SAP työryhmän kokoukseen ja päätöksentekoon, sitten ollaan vasta jonossa. Jonolla tarkoitan hetkeä, kun myönteinen päätös on tehty ja sitten selvitellään minne voisi asumaan päästä. Se on pitkä aika odottaa, eritysesti tilanteissa, jossa huoli on jo iso. Päätöksen saatuaan paikkaa voi joutua odottamaan jopa 3 kuukautta. Lempäälässä harva ilmeisesti on kuitenkaan jonossa joutunut olemaan näin pitkään, onneksi! On kuitenkin selvää, että useimmissa tapauksissa puhutaan kuukausista, jos lasketaan aikaa siitä, kun ensimmäinen yhteydenotto palvelutarpeen arvioinnin pyytämisestä. Notkeampaa siis voisi olla, jos vaikka SAP työryhmä kokoustaisi 2 krt kuukaudessa tilanteessa, jossa ihmiset ovat päätöstä odottamassa.
Toisaalta liian aikaisin palveluiden pariin ei ole pääsyä. Ikäihmiset ja omaiset kokevat tästä syystä usein taistelevansa, vaikka asiat sujuisivatkin hyvässä yhteisymmärräyksessä. Kun tieto ei aina kulje edes talon sisällä terveystietojen osalta vanhustyöhön, niin kenen nämä tiedot pitäisi muistaa ja osata oikeassa kohdassa kertoa. Kun työntekijä vaihtuu, aloitetaan usein taas alusta. Se tuntuu joskus aika raskaalta. Se mitä itse olen eri henkilöiden kanssa asioinut, on asiointi itsessään ollut aina sujuvaa. Kun vaan on päässyt juttusille, on hommat selvinnyt ja hoitunut. Koen itse, että meillä on hyviä ammattilaisia töissä ja parhaansa tekevät. Vaikka joskus heidänkin olisi hyvä osata lukea ajatuksia, niin paljon tätä ihmeteltävää meillä omaisilla on. Kun emme osaa kysyä, emme saa myöskään vastauksia ja myönnän itse ainakin soittavani sitten taas uudelleen ja uudelleen, kun joku asia ei nyt oikein mene ymmärrykseen. Ja kaikki ymmärtävät nyt millainen työmäärä työntekijöillämme on.
Koen itse tärkeänä, että ihminen voisi itse päättää missä asuu myös palvelutarpeen kasvaessa. Kun kotona ei enää pärjää terveyden vuoksi tai vaikka siellä olevien portaiden vuoksi, on palveluasumiseen pääsy tehtävän mahdollisimman helpoksi. Koen itse, että ihmisen itsensä olisi tärkeää voida asua kotona ja se koti voi olla myös palveluasunto. Meidän tulee päästä eroon laitosmaisesta ajattelusta ja myös sellaisista toimintatavoista. Kukaan ei halua laitokseen, mutta uudenlaiseen kotiin varmasti. Pidetään siis huolta jatkossakin, että Lempääläs tarjoaa parhaan mahdollisen hoidon ikäihmisille kotiin tai palveluasumiseen. Kunta valvoo eri toimijoita ja varmistaa, että laatu on kohdillaan kaikkialla, myös omassa tuotannossa.
Annetaan ikäihmisten itsensä vaikuttaa omaan elämäänsä ja arvostetaan heidän mielipiteitä ja ajatuksia siitä, missä he haluavat elämäänsä viettää. Tarjotaan mahdollisuus tutustua eri vaihtoehtoihin. Tuetaan heitä päätöksessä, kun palvelun tarve kasvaa. Ei jätetä ketään yksin, ei myöskään omaisia. Pyritään tekemään päätökset mahdollisimman joustavasti, ettei jonossa jouduta odottelemaan pitkään.
Minusta meidän seniorineuvosto voisi ottaa koppia ja vaikkapa pohtia yhdessä vanhuspalveluita ja erimuotoisia palveluasumista tarjoavien tahojen sekä ikäihmisten kanssa miettiä mitä toimia kunta voisi tehdä, jotta kynnys palveluiden pariin pääsyyn helpottuisi niin hallinnollisesti kunnan näkökulmasta kuin aidosti ikäihmisen näkökulmasta. Onko jotain mitä kunnassa voitaisiin tehdä sen eteen, että ikäihmiset ja omaiset olisivat rohkeasti hakemassa palveluita oikeasta paikasta ja oikeaan aikaan, kun sen aika on ja tekisivät sen ilman pelkoja ja peikkoja. Mikä on se tieto, mitä ihmiset päätöksentekoon tarvitsevat? Itse ainakin uskon monen olevan kiinnostunut maksuista. Uusi laki on astumassa voimaan 1.7 ja moni asia on itselle vielä aivan todella epäselvä. Monta asiaa voisi olla hyvä katsoa palvelumuotoilun avulla. Saataisiin kaikki katsomaa asioita samalta puolelta pöytää ja se olisi kaikkien etu!
Riina Aspila (kok.) 