Oppivelvollisuusiän nosto tulee kalliiksi ja kiireellä

Kuva Pixabay

Mielipidekirjoitus julkaistu paikallislehden nettisivuilla 1.6.2020.  Lempäälän-Vesilahdesn Sanomissa 10.6.2020.

Laki oppivelvollisuusiän nostosta on parhaillaan lausuntokierroksella. Mikään ihme ei toki ollut, että vain osalta eri tahoista, muun muassa kunnista, pyydettiin lausuntoa. Onneksi monissa kunnissa on oltu asian suhteen olleet hereillä ja lausunto aiotaan jättää.

Mistään yksinkertaisesta asiat ei ole kyse. Hallitus hajalaa oppivelvollisuusiän nostamisella maksutonta toisen asteen koulutusta kaikille. Oppivelvollisuuden noston ja maksuttoman toisen asteen vaikutukset koulutustarjontaan voivat yllättää kunnat. Uskon, että Pirkanmaalla Tampereen vetovoima tulee kasvamaan, kun lukiot ovat kaikkialta saavutettavissa ilmaisen bussimatkan päässä. Oman kunnan lukion oppilasmäärä pienellä paikkakunnalla saattaa olla vaakalaudalla. Lempäälässä opiskelijamäärä on pysynyt hyvänä, enkä näe sille uhkaa, mutta on selvää, että naapurikunnista myös opiskelijoita meille tulee ja toivotamme heidät tervetulleeksi laadukkaaseen lukioomme.

Tavoite uudistuksella on hyvä. Taata jokaiselle vähintään toisen asteen koulutus. Kuntaliiton mukaan ikäluokasta tällä hetkellä n. 85 % suorittaa jo nykyisin toisen asteen koulutuksen. Tukemisen tarvetta opintojen edistymisessä ei sovi kuitenkaan väheksyä. Tuen tarvetta on edelleen paljon ja mielestäni siihen tulisi entistä enemmän panostaa. Aidosti yksilölliset opintopolut vaativat monenlaisia resursseja, joita ei valitettavasti läheskään aina ole tarjolla tai helposti saatavilla. Nuorella on oikeus saada tukea opintojen etenemiseen, kuin siihenkin pohdintaan, onko oikealla alalla tai millaisen tulevaisuuden nuori edessään näkee. Osalle lukio sopii, toiselle enemmän käytännön työhön painottuva ammatillinen koulutus, kolmannelle oppisopimus on ratkaisu saada todistus taskuun. Neljäs ehkä pohtii, kokeilee, etsii, vaihtaa ja turhautuu. Muutoinkin vähissä olevat rahat laittaisin mieluummin opintopolun tukemiseen.

Esityksessä ehdotetaan, että ammatillinen tutkinto tai lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto olisivat jatkossa täysin maksuttomia sen kalenterivuoden loppuun asti, jona opiskelija täyttää 20 vuotta. Tämä siis tarkoittaisi, että maksuttomuus koskisi osaamisen hankkimiseksi tarvittavia oppimateriaaleja sekä työvälineitä, -asuja ja –aineita. Koulutuksen järjestäjä päättäisi ja maksaisi majoitus- ja matkakorvauksen hakemuksesta opiskelijalle aiheutuneista kustannuksista. Valtio on luvannut kattaa aiheutuneet kustannukset. Näin uudistuksissa usein sanotaan, mutta valitettavasti todellisuus on ollut aivan toista.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on laskenut uudistuksen maksavan vuodessa 129 miljoonaa euroa. Tätä summaa on monin paikoin pidetty alimitoitettuna. Kuntaliiton laskelmien mukaan vuotuinen lasku on 150-180 miljoonan välillä. Lempäälässä hintalappu lienee puolen miljoonan paikkeilla, jopa yli. Mistä me löydämme tämän rahan? Tällä hetkellä niin Lempäälä kuin muut kunnat kamppailevat Korona-kriisin myötä vielä epävarmassa ja heikentyneessä taloustilanteessa. Pysyviä menoja haluttaisiin enemmänkin hillitä, ei kasvattaa.

Lakiluonnoksen mukaan laki astuisi voimaan 1.8.2021. Se tulee aivan liian pian.

Riina Aspila
Kunnanvaltuutettu, valtuuston 1. vpj (kok.)

 

Miksi taloudesta suoraan puhuminen on jotenkin väärin?

Keskiviikkona saimme valtuustossa kuulla talousjohtajalta tiukkaa puhetta taloudesta. Jo ennestään haastavassa taloustilanteessa Korona epidemian vuoksi talous on entisestään hankaloitunut. Tilinpäätös 2019 oli Lempäälässä positiivinen, mutta oikeastaan vain teknisesti. Osavuosikatsaus 2020 alkuvuoden osalta oli karua kuultavaa.

Lempäälän kunta teki mielestäni vahvan arvovalinnan, kun se ei lomauttanut työntekijöitään kevään poikkeusolojen aikana. Lempäälässä innovoitiin uusia palveluita kuntalaisille, kehitettiin omaa toimintaa ja varauduttiin tulevaan. Työntekijöitä kuunneltiin ja kiitos myös heidän joustamisen, pääsimme lopettamaan yhteistoimintaneuvottelut ilman toimia.

Synkät pilvet kuitenkin kaikesta venymisestä ja joustamisesta kuitenkin puhaltavat. Ja vaikka kaikkia Korona epidemian ja poikkeusolojen taloustietoja ja vaikutuksia meillä ei tiedossa ole, on varmaa, että taloudellisesti seuraavat vuodet tulevat olemaan erittäin raskaat. Ei vain Lempäälässä, vaan ihan koko maassa ja maailmalla.

Taloudesta puhuminen on vaikeaa, koska usein pöytään lyödään fakta- ja arvokortit samaan aikaan. Miten voidaan rakentaa Lempäälä-taloa, mutta ei maksaa parempaa palkkaa hoitajille tai palkata lisää opettajia. Miten kunnanjohdossa palkkakuitissa komeilevat isot numerot, mutta varaa pienempipalkkaisten ohjaajien palkkaamiseen ei ole, vaikka tarve olisi? Miksi säästetään matonpesupaikoista 20 000 euroa lopettamalla 50% paikoista, vaikka matonpesupaikat ovat kovalla käytöllä joka kesä ja niihin on osaan viime vuosina myös investoitu. En halua uskoa siihen, että taloudesta ei voisi puhua siksi että kokee itse olevansa huono siitä puhumaan tai pelkää termien olevan väärää.

Minua usein turhauttaa valtuutettuna ja valtuustossa se, että taloudesta puhuttaessa nostetaan aina esiin se, kuinka kurjaa se taloudesta puhuminen on. Kuinka taloudesta puhujat usein leimataan kylmiksi ja tunteettomiksi. Vaikka usein he valitettavasti ovat vain realisteja. Vielä enemmän ärsyttää se, kuinka paljon kivempaa olisi puhua siitä kuinka meidän pitäisi palkata lisää väkeä, antaa palkankorotus sen ansainneille ja pitää ne matonpesupaikat. Mutta usein unohdetaan se, mihin on ylipäänsä varaa. Olen varma, että meistä kaikki haluaisivat antaa palkankorotuksia pienipalkkaisille työntekijöillemme. Tiedän että halusta olisimme palkkaamassa lisää väkeä usealla toimialalle, jossa tiedämme puuttuvia käsipareja olevan enemmänkin. Siitä ei siis ole kyse, mutta sitten tulee se kylmä tosiasia eteen, mitä toiset sanovat olevan arvovalinta. Millä nämä kaikki kunnan toimet rahoitetaan, mitä sen hyvän tahdon ja halun toisella puolella on? Miksi kaikista huolimatta liian harvoin voimme näitä tekoja toteuttaa?

”Ongelma on sekä tulo- että menopuolella. Verotulot kääntynevät laskuun 2020 ja sitä seuraavina vuosina sekä tuloverojen että yhteisöverojen osalta. Tämän päivän tietojen mukaan Pirkanmaan työttömyysluvut ovat kääntyneet taas nousuun. Samalla valtionhallinnon tuki on vain lyhytaikainen laina valtionosuuksina, joka peritään korkoineen takaisin lähivuosina. Palvelujen toimintatuototkin sukeltavat, kun palveluja ei ole voitu tarjota samalla tavalla ja kunta on tarjonnut maksuhuojennuksia. Puhumme miljoonien eurojen vajeesta.” sanoi Totti Hämäläinen Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa keskiviikkona.

Minuakin, joka en ole mikään talousneropatti, hirvittää! Mihin meillä oikeasti on tulevina vuosina rahaa, onko mihinkään? Mistä saamme säästöjä, jos kärpäsenkokoisistakaan ideoista emme saa säästöä aikaan? Millä rahoitetaan ne palvelut joita  kasvavassa kunnassa tarvitaan?

Mitä tehdään, kun kotioloissa kulut vähenee tai katoaa? Meidän perheessä ainakin alkaa toimintojen supistus. Mitä aidosti tarvitaan, millä asioilla pärjäämme ja mitä voimme jättää hankkimatta. Miten pienemmät palkkarahat riittävät nyt ison perheen elättämiseen? Kyllä, näitä asioita meillä pohdittiin paljon keväällä, kun Koronaepidemia iski myös meidän talouteen hyvin kipeästi. Tilanteessa jossa itse on perhevapaalla ja mies yrittäjänä, ei kauheasti tarvinnut miettiä kumpi meidän perheessä leivän pöytään tuo ja mitkä ovat tulot, jos kaikki yrittäjätulot häviävät.

Missä siis kunnassa mennään? Onko edessä kenties verojenkorotus? Viime syksynä vasemmistoliitto olisi halunnut korottaa veroja 0,5%. Tuolloin tuo korotus olisi tuonut kassaan noin 2 miljoonaa euroa lisää. Jos (kun) tuo raha oltaisiin laitettu kiinteisiin kustannuksiin (esim palkkoihin), se painaisi siellä kustannuksina tälläkin hetkellä. Onko edessä erilaisten taksojen korotus, joka sekin rokottaa ilkeästi erityisesti pienituloisia. Mitä me kunnassa tehdään kun tulot vähenevät ja kulut pysyvät tai jopa kasvavat? Säästetäänkö, leikataanko?

Totti Hämäläinen jätti huhtikuun valtuustossa aloitteen, jossa haluttiin nostaa esiin talouden pitkän ajan suunnittelu ja ennen kaikkea taloudesta keskustelu. Vaikka tuota aloitetta ei yhtä perussuomalaista lukuunottamatta kukaan muu Kokoomusryhmän lisäksi kannattanutkaan, se eteni käsittelyyn. Nyt ryhmien puheenjohtajien johdolla on käyty keskustelua siitä, miten Lempäälässä talousasioista pitäisi puhua, miten kouluttaa meitä ymmärtämään tätä monimutkaista kokonaisuutta paremmin. Miten varmistaa, että valtuutettuna tiedämme vastuun ja velvollisuuden tilanteessa, jossa aina ei tehdä kasvubudjetteja. Miten me aidosti voimme varmistua siitä, että me ymmärrämme mitä olemme päättämässä.

Talous on ihan tosi vaikea asia ja siitä puhuminen on haastavaa. Lempäälän kokoisessa kunnassa budjetti on jo niin iso ja monimutkainen, että tällainen tavallinen tallaaja on välillä ihan ihmeissään sen syövereissä ja myönnän välillä eksyväni. Siitä huolimatta, vaikka moni taloudellinen asia on linkittynyt arvojen kanssa, on minusta suorastaan ärsyttävää puhua siitä, että faktoilla puhuminen olisi kylmää ja arvotonta. Tai, että silloin olisi jotain toista vastaan.

Totin sanoin ”Kokoomuksen valtuustoryhmä näkee, että puolueryhmien välillä pitäisi yksittäisten keinojen pohtimisen sijaan sopia yhteisestä paketista, jossa kaikkia keinoja käytetään tasapainoisesti. Arjessa henkilöstö, esimiehet ja tiimit osaavat parhaiten sanoa, millä toimilla menosäästöjä voidaan tehdä ilman, että vaikutukset ovat katastrofaalisia.”

Minä haluaisin, että Kokoomuksen aloitteen myötä Lempäälässä voitaisiin käydä kiihkotonta keskustelua taloudesta, myös ilman tulevan kevään kuntavaalikiimaa. Kiihkottomalla keskustelulla tarkoitan sitä, että me jälleen kävisimme läpi sen mistä rahat tulevat ja minne ne menevät ja miksi. Mistä asioista on mahdollista säästää ja mistä se olisi ylipäänsä järkevää. Kevään koronakriisi osoitti ainakin sen, että Lempäälässä osataan olla innovatiivisia ja nopeallakin aikataululla tyhjästä nyhjästä monta hienoa ja upeaa asiaa, jotka eivät välttämättä edes maksa mitään tai jos maksavatkin, ne säästävät jossain toisessa kohdassa silkkoja euroja.

Mutta miten puhua taloudesta niin, että sitä ymmärtäisi kaikki? Miten taloudesta voisi puhua leimautumatta kylmäksi ja tunteettomaksi?

 

 

Korona jättää jäljen, mutta millaisen

Koronakriisi on iskenyt kyntensä kaikkialle. Se on ehtinyt aiheuttaa monenlaisia ongelmia niin terveyteen kuin talouteenkin. Koronan vuoksi moni on joutunut venymään äärimmilleen töissä ja kotona. 

Talous tulee polkemaan synkkää tietä tänä vuonna ja lähivuosina. Toistaiseksi maan hallitus ei ole luvannut suurempia tukitoimia kunnille, mutta toivoa vielä sopii, että niitäkin on tulossa. Kuntaliiton arvion mukaan kuntien taloudet heikkenevät tänä vuonna koronakriisin takia vähintään 1,5 miljardia euroa. Lempäälässä puhutaan miljoonista. 

Uutisointia seuranneena ja ympäri maan asuvien ystävieni kanssa jutellessa olen todennut, että moni asia on meillä Lempäälässä hoidettu huikean hyvin, kiitos siitä! Jo ennen valtion ohjeistuksia Lempäälässä siirryttiin monin paikoin etätöihin ja -opetukseen. Kunta on tiedottanut tiiviisti eri toimista. Kouluruokailu ja ruokakassi-palvelu pyöräytettiin käyntiin ensimmäisten kuntien joukossa koko maassa. On ollut täysin ymmärrettävää, vaikkakin harmillista, ettei aina kaikki ole mennyt ihan täydellisesti. 

Kaiken tämän kriisin keskellä kuntaan on löydetty ja luotu myös uusia toimintamalleja. Lomautusten sijaan kunnan työntekijöille, joiden normaalit työt vähenivät, on löydetty tekemistä. On tarjottu tukea lapsiperheille ulkoleikkien ja kotiavun muodossa, on soitettu ikäihmisille ja luotu verkkoon muun muassa liikuntapalveluita, nämä vain esimerkkinä. 

Eturintamassa työtään tekevät varhaiskasvattajat ovat luoneet lapsille turvaa ja arjen pysyvyyttä sekavassa tilanteessa. Opettajat ovat loikkineet digiloikkaa lähi- ja etäopetuksen välissä sulavasti ja kiitettävästi. Muutos on ollut jatkuvaa ja äärimmäisen raskasta. 

Sotepuolen henkilöstö on valmistautuneet pahimpaan jo useiden viikkojen ajan. Vieläkin se on ehkä edessä, kuka tietää. Arvokasta lisäaikaa erilaisiin järjestelyihin ja toimiin on onneksi saatu ja tuo aika on käytetty hyväksi.

Minusta tuntuu, että ainakin meillä Lempäälässä on 1990-luvun laman virheistä otettu oppia ja pyritty kaaoksen keskellä panostamaan laaja-alaisesti ennaltaehkäiseviin ja matalan kynnyksen palveluihin. Tässä työssä ovat olleet mukana yhdessä niin kunta, seurakunta kuin upeat yrittäjämme. Meillä on tiedostettu, että poikkeusolot vaikeuttavat monia sosiaalisia ongelmia entisestään. 

Poikkeusolot jatkuvat vielä pitkään. On selvää, että kaikesta huolimatta yhteiskuntaa on hallitusti ja asteittain pyrittävä jälleen avaamaan. Meillä jokaisella on edelleen mahdollisuus vaikuttaa tämän taudin leviämiseen. Pidetään se oikeus itsellämme ja toimitaan vastuullisesti myös jatkossa. 

Riina Aspila
valtuutettu (kok.), valtuuston 1. vpj

 

Etänä paikalla

Maanantaina Lempäälän kunnanhallitus piti ensimmäisen kokouksensa kokonaan sähköisten työvälineiden avulla. Kukin meistä osallistujasta oli mukana omalta koneeltaan kotoa.  Jos jotain hyvää tässä Korona-viruksessa on ollut, se on laittanut meidät ottamaan suuria digiloikkia. Kokous sujui ongelmitta. Täytyy sanoa, että kohtuullisen paljon etänä kokoustaneena jännitin, kuinka tällainen virallinen kokous sujuu. Turhaa oli huoli.

Kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mari-Leena Talvitie otti ansiokkaasti kantaa siihen, että päättäjien tulee saada kokoustaa etänä. Verkkouutisten mukaan    Talvitie korosti erityisesti terveyttä ei sopisi nyt riskeerata kun päätöksiä samaan aikaan tulee kuitenkin pystyä tekemään.

Lempäälässä ollaan oltu etukenossa, eli meidän hallintosääntö mahdollistaa kokouksen pitämisen sähköisin välinein. Ja näin on nyt tehty. Tällä hetkellä pohditaan kuukauden päässä olevaa valtuuston kokousta ja sen pitämistä. Tiistaina valtuusto kuitenkin testasi laitteistoa, kun meillä oli oma iltakoulu. Itse, en löytänyt mitään moitittavaa tästäkään, vaikka iltakoulu onkin huomattavasti rennompi, kuin valtuuston kokous.

 

Veikö Korona kaiken?

”Kyllähän se pelottaa, kun miettii millä maksaa laskut ja ostaa ruokaa, kun työt ovat menneet alta. Kuinka kauan tämä oikein kestää, sekin pelottaa”. Näin kuului viesti ystävältäni tässä yhtenä päivänä. Ei minulla ollut tuohon mitään lisättävää. Ihan samoissa ajatuksissa sitä on itsekin ollut.

Parhaillaan olen perhevapaalla. Se kuitenkin on piakkoin päättymässä. Työnhaku on alkanut. No, kukin meistä voi vain arvailla millaista se tässä kohtaa on. Onko mitään töitä edes luvassa ja jos, niin milloin. Vaikka työpaikkoja on auki, aiotaanko niitä täyttää ja jos, niin koska.

Maailmantalous on suurissa vaikeuksissa, joten kotosuomessakaan ei kovin hyvin pyyhi. Ei pyyhkinyt ennen koronaa, ei pyyhi pahimman jälkeenkään. Maan hallitus ei ole ihan paras taloudenhoitaja ollut ja sitä suuremmalla syyllä vaikeaa tulee olemaan.

Monissa perheissä vietetään unettomia öitä pohtien tulevaa. Itseäni erityisesi huolettaa tilanne, jossa perhevapaan jälkeen saatan jäädä tyhjän päälle. Opiskelevana ja opinnot perhevapaalla aloittaneena, en ole oikeutettu työttömyystukeen. En myöskään saa opintotukea, koska en opiskele päätoimisesti. Perhevapaa päättyy kesällä, jolloin työmarkkinat elävät muutenkin hiljaiseloa ja päiväkodit ovat tauolla. Ei siis voi kuin toivoa, että saisi syksylle edes keikkatyötä.

Toivoa siis sopii, että sokin jälkeen pystytään yhdessä löytämään ratkaisuja ja pyörät pyörivät keväällä ja kesällä parhaalla mahdollisella tavalla. Kokoomus muuten teki ensimmäisen kolmen kohdan kriisipaketin työpaikkojen ja yritysten pelastamiseksi. Nyt jos koskaan tarvitaan yhteistyötä kaikkien puolueiden kesken. Uskon, että hallitus on kiitollinen jokaisesta hyvästä ideasta.  Lue Kokoomuksen ehdotukset tästä: https://www.kokoomus.fi/kokoomuksen-kriisipaketti-tyopaikkojen-ja-yritysten-pelastamiseksi/

Tänään hallitus on antanut tiedon erilaisista aputoimista yrityksille ja työntekijöille. Hyvä niin.  Toivottavasti niistä on apuja. Yhdessä tästäkin selvitään.

Pidetään huolta omasta jaksamisesta. Pidetään toivoa yllä. Pestään käsiä! Sairaana pysytään kotona ja nyt just muutenkin. Kuunnellaan ja noudatetaan annettuja virallisia ohjeita. Soita, älä vieraile!

Ajatuksia kotoilusta

Viime päivät ovat menneet ihmetyksen vallassa. Miten jokin niin pieni, näkymätön voi laittaa koko maailman polvilleen miltei hetkessä? Yhä useammassa perheessä pohditaan nyt, mistä saadaan elanto, kun ihmisiä lomautetaan ja jopa irtisanotaan. Niissä perheissä, jossa töitä on, painiskellaan etätyöhaasteiden kanssa, kun lapset ovat kotona. Somesta päätellen asiat otetaan vielä suurin piirtein huumorilla, mutta parin kolmen viikon päästä tilanne voi olla jo toinen.

Usein, kun puhutaan taloudesta, ihmiset sanovat ymmärtävänsä vielä miljoonat, mutta kun summat nousevat miljardeihin sitä alkaa olla jo vaikea käsittää ja hahmottaa. Samoin on käynyt Koronaviruksen osalta. Se on niin vaikeasti ymmärrettävä uhka, ettei osata toimia, kun taistellaan aikaa vastaan ja ollaan koko ajan jäljessä. Ja kuinka osattaisiinkaan toimia ajoissa ja oikein, kun kukaan meistä ei voi tietää kuinka virus käyttäytyy. Nyt ilmi tulleet positiiviset testitulokset kertovat viikon vanhoista tartunnoista ja tällä hetkellä kaikkia ei edes testata. Tauti siis jyllää ja kukin meistä kantaa vastuun siitä, kuinka jarruttaa sen etenemistä.

Vaikka tämä kokonaisuus on ainakin itselle vaikea ymmärtää, on asiantuntijoiden näkemykset ja määräykset otettava vakavasti. Ihmettelenkin välillä maalaisjärjen puutetta. Kun hallitus ilmoittaa, että kaikkien jotka pystyvät hoitamaan lapsensa kotona, toivotaan tekevän niin, alkaa somessa pohdinta ”koskeeko tämä minua?”. Kyllä, se koskee jokaista, joka pystyy hoitamaan lapsensa kotona. Nollatoleranssi on myös sairaiden lasten viemiseen koulun lähiopetukseen tai varhaiskasvatukseen. Siinä, missä pieni nuha ei ole aiemmin ollut este se on nyt. Vaikka nuha ei koronavirusta olisikaan, ei kukaan meistä halua saada koronaa pienen flunssan päälle. On muistettava, että moni päiväkodissa oleva lapsi omaa vanhemmat, jotka tekevät pitkää päivää turvatakseen yhteiskunnan rattaiden pyörimisen. Stressi on kova, sairastumisen varaa ei ole. Kun nyt jotkut odottavat kunnalta tai valtiolta linjausta omaan ”voinko viedä lapset hoitoon”- tilanteeseen neuvoa uskallan sanoa, että niitä tuskin tulee. Maalaisjärki nyt käyttöön!

On selvää, ettei etätyöskentelystä kauheasti tule mitään, kun jaloissa pyörii kaksivuotias. Viisivuotiaan kanssa voi jo tehdä päiväsuunnitelmia ja kehittää yhdessä ohjelmaa. Perheen puolivuotias tulee mukana. Meillä vietetään siis päiväkotia, ei koulua. Mutta voin hyvin samaistua tilanteeseen, jossa pitäisi vielä tehdä töitä ja toimia opettajana. Huh! Työpaikat toivottavasti joustavat hieman ja perheessä pystytään tekemään vuorovedoin töitä. Tämä kaikki vaatii paljon sopeutumista jokaiselta osapuolelta. Toivoa vain voi, että jossain kohtaa pääsemme palaamaan arkeen. Se tulee ennemmin tai myöhemmin.

En edes uskalla ajatella, millainen se arki sitten taas on, kun se joskus koittaa. Varmaan on, ettei se heti ennalleen palaudu. Siihen saakka voimme tehdä parhaamme noudattamalla annettuja ohjeita.

On luonnollista, että meillä on liuta kysymyksiä koskien koulua, päivähoitoa, maksuja, ruokailua jne jne. Tässäkin kohdassa pitää olla maltti mukana. Meillä valmiusryhmä kokoustaa joka päivä ja tekee töitä lähes kellon ympäri linjatakseen ja etsiäkseen vastausksia kysymyksiin. On hyvä muistaa, että tilanne on uusi ihan kaikille. Vaikka moneen asiaan ollaan ennalta kunnassa (ja valtakunnassa) osattu reagoida, on tämä tilanne uusi ja edennyt nopeasti. Annetaan siis työrauha myös kunnan johdolle tehdä ratkaisuja ja odotetaan tiedotusta. Moniin asioihin saadaan vastaukset varmasti lähiaikoina.

Olen saanut paljon palautetta siitä, kuinka hienosti kunta on tiedottanut. Siitä iso kiitos kunnan valmiusryhmän johtoon. Olette tehneet hyvää työtä ja hakeneet ratkaisuja yhteistä hyvää ajatellen. Monta kysymystä on edelleen avoimena, mutta tiedän, että jokaisen niistä eteen tehdään töitä. Tässä kohtaa monta opettajaa ja varhaiskasvattajaa työ kuormittaa valtavasti, kun tehdään lähiopetusta ja samalla hoidetaan etänä vastaavaa. Toivottavasti pian saadaan tasattua työkuormaa. Kiitos teille jokaiselle.

Pidetään huolta itsestä ja läheisistä! #yhdessä tästäkin selvitään. Kunnan tiedotteet löytyvät nettisivuilta https://www.lempaala.fi/