Lukuviikolla vaalitaan lukutaitoa

Lue lisää http://www.lukuviikko.fi

Tällä viikolla vietetään lukuviikkoa. Teemana on tänä vuonna lukutaito on kansalaistaito. Yhä useampi nuori lähtee vajavaisin lukutaidoton peruskoulusta. Läppärit, tabletit ja kännykät ovat syrjäyttäneet kirjojen lukemisen. Vai onko?

Olen kiinnittänyt lasten kanssa lukemiseen paljon huomiota. Lähipiirissäni monelle isonkin lapsen kanssa luetaan vielä yhdessä. Lapselle tai hänen kanssaan luetaan vielä, vaikka hän jo itse osaisi lukea. Kun lukeminen lähtee sujumaan itse, alkaa usein kirjojen ahmiminen. Meillä odotetaan jo innokkaasti hetkeä, kun voi itse lukea Aku Ankkaa ja Harry Potteria. Kaukana ei lukemisen oppimisesta enää olla. Koulupolun aloittaminen viimeistään tuo tähän valmiudet.

Meidän perheessä lapset ovat vielä pieniä, joten iltasadut kuuluvat iltarutiineihin. Olohuoneen kirjahyllystä löytyy pääasiassa lastenkirjoja, joita luetaan usein yhdessä. Perheemme pieninkin raahaa hyllystä kirjoja luettavaksi joka päivä. Kun yhdelle lukee, tulee muutkin usein kuulolle. Hetket kirjojen ääressä rauhoittaa hurjemmankin leikin tiimellyksen. Maaliskuussa varhaiskasvatuspäivänä puhuttiin monilukutaidosta. Kirjoitin tuolloin aiheesta blogiin.

Lukukeskuksen mukaan Suomalaisista aikuisista 11 %:lla on kuitenkin heikko lukutaito. Tunnistan tässä ehkä myös omat lukemisen haasteet. Olen aina ollut hidas lukemaan. Suvussa on paljon lukihäiriötä ja sellainen lievästi ehkä minullakin on. En toki ole tätä koskaan deagnosoinut, mutta tunnistan lukemisen hitauden haasteet siinä, että varsinaisesti lukeminen ei ole minun juttunut ollut koskaan. Olen lukija, joka ahmii kirjan kerralla tai ainakin hyvin tiiviissä ajassa, kun pääsen vauhtiin. Mutta se vauhtiin pääseminen on kuitenkin ollut haastavaa. Siksi olen halunnut aina, että meillä luettaisiin paljon kotona lapsille.

Lukuviikko olisi varmasti ollut yksi juhlaviikko uudessa kirjastossamme Lempäälä-talossa, mutta Koronan vuoksi kirjasto on edelleen vajaatoiminnassa. Toivottavasti kesään mennessä saisimme taudin kuriin ja kirjaston vihdoin avattua kuntalaisille. Uusi kirjasto tulee olemaan upea olohuone meille kuntalaisille. Samaan aikaan ei sivukirjastoja ja niiden kehittämistä sovi unohtaa. Kehittämistä voidaan tehdä monella tapaa. Itse toivon, että sivukirjastot voisivat olla houkuttelevia pienempää olohuoneita jatkossa.

Olen myös ehdottanut aiemmin kirjastoautollemme, että se voisi olla aktiivisemmin mukana erilaisissa kunnan tapahtumista. Kirjastoautossa vierailu olisi elämys monelle lapselle ja nuorelle. Ei kaikkialla ole kirjastoautoa. Toisaalta se voisi edesauttaa kirjastossa käymisen kulttuuria perheissä ja edistää näin lukutaitoa.

Mikä olisi sinun vinkkisi lukutaidon edistämiselle?

Monilukutaidon aika!

Vanhan kirjaston leikkipaikka oli ehdoton suosikkimme. Toivottavasti pääsemme pian uuteen pääkirjastoon.

Tänään vietetään valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää teemalla Nyt on monilukutaidon aika!
Päivää on vietetty jo kolmekymmentä vuotta ja päivä on useissa päiväkodeissa juhlapäivä. Odotan itse jo innolla, miten päivää on lasten päiväkodissa vietetty.

Lempäälässä on tänä syksynä kiertänyt kirjastolaukku päiväkodissamme. Tuo kassi on sisältänyt kirjoja, kirjastokortteja, virkailijoiden nimikylttejä sekä tietysti lainauskoneet. Leikin avulla lapset ovat saaneet käydä kirjastossa ja lainata kirjoja luettavaksi. Meidän lapset ovat olleet leikistä innoissaan. Erityisesti nyt, kun käynnit kirjastossa ovat olleen Koronan vuoksi vähäisiä jo pidempään. Kirjasto on kuitenkin jännä paikka ja kirjojen lainaaminen luettavaksi hauskaa puuhaa. Uuteen kirjastoon emme ole vielä edes päässeet tutustumaan. Kumpa Koronasta päästäisiin pian eroon!

Tänään valtakunnallisena varhaiskasvatuspäivänä päiväkoteja on erityisesti haastettu ääneen lukemisesta ja monilukutaidon hyödyntämistä. Meillä lapset rakastavat kirjoja ja lukemista. Esikoinen on jo lähellä oppia itsekin lukemaan, mutta nauttii edelleen siitä kun hänelle luetaan. Kuopus taas on vasta innostunut kirjoista ja ravaa ahkerasti kirjahyllyllä tuoden kirjoja hyvin määrätietoisesti luettavaksi. Myös päiväkodissa on muutama kirja, joita on luettava joka päivä. Iltasatu on tärkeä iltatoimi niin keskimmäiselle, kun vanhimmalle lapselle. Välillä luetaan molemmille oma iltasatu, joskus löytyy yhteinen tarina, joka halutaan kuulla. Isoäiti on erikoistunut lapsille lukemiseen. Nämä hetket ovat tärkeitä, koska isoäiti jaksaa lukea monta kirjaa putkeen!

Lukeminen lapsille on tärkeää. Varhaiskasvatuksen opettajien liitto on tehnyt tutkimusta monilukutaidosta osana varhaiskasvatusta. Mielenkiintoinen ja tuore raportti kannattaa lukea. Lasten ja lastenkirjojen kautta sitä on itsekin oppinut monta uutta asiaa. Kirjat ja kuvat auttavat hahmottamaan asioita ja tekevät meistä välilä astronautteja, salapoliiseja ja prinsessoja.

Näin kuntapäättäjän roolissa näen, koen ja teen myös varhaiskasvatusta koskevia päätöksiä. Olen tervehtinyt ilolla pilotteja, joissa osa kunnista on mukana kokeilemassa kaksivuotista varhaiskasvatusta. Lempäälä ei ole mukana näissä piloteissa, mutta meillä on pyritty muodostamaan päiväkoteihin omia viskariryhmiä. Viisivuotiaat ovat omana ryhmänään tai yhdistettynä samassa ryhmässä eri ikäisten kanssa. Kuitenkin niin, että enää ei viskareita ole jokaisessa ryhmässä. Oman lapsen menoa ja meininkiä seuranneena voin todeta tämän olleen hieno mahdollisuus. Isot lapset yhdessä pystyvät toteuttamaan asioita ikätasoisesti ja ryhmään syntyy omanlainen henki. Silti pienempien kanssa pääsee ulkoilemaan ja touhuamaan, joten pelkää isojen touhua ei päivät kuitenkaan ole.

Aina ei haittaa, vaikka kirjaa lukisi väärinpäin.

Iloisesti tervehdin myös palautettua mitoitusta aikuisten määrässä. Tämä johti myös siihen, että meidän päiväkodissa perustettiin viskariryhmän lisäksi jälleen oma alle 3-vuotiaiden ryhmä. Tällainen oli myös silloin, kun esikoiseni aloitti päiväkodissa. Keskimmäisen kohdalla näin ei ollut, mutta hänen ryhmässä oli onneksi muitakin pieniä tuolloin, eikä tarvinnut pelätä jalkoihin jäämistä. Nyt pienten ryhmään pääsi kuopus ja onhan se ihana oma maailmansa tuo pienten ryhmä. Tärkeänä osana riittävästi aikuisia ja sylejä.

Iloinen saa olla Lempäälässä myös siitä, että varhaiskasvatuksen opettajia on ryhmissä pääsäntoisesti nyt kaksi yhden sijaan. Tämä tahtotila on meillä ollut pitkään ja nyt se on viime syksystä saakka toteutunut hienosti. Monesta asiasta saa olla iloinen. Vaikka päiväkodit jokainen on aina erilainen, meillä asiat ovat hoituneet ja toimineet hienosti. Lapset menevät innokkaasti päiväkotiin ja joskus heitä on jopa vaikea saada lähtemään sieltä 🙂 Kiitos varhaiskasvattajillemme!

Kirjaston puolella

Olen aina tykännyt kirjastoista, vaikka en ole koskaan ollut mikään kova lukemaan. Lukemisen hitaus ja haasteet, ovat ehkä syynä sille, miksi en ole ollut mikään kirja-ahmatti. Silti säännöllisen epäsäännöllisesti olen kuluttanut Kuljun- ja pääkirjaston penkkejä lukiessani lehtiä, ollessani tietokoneella tai etsiessäni hyvää kirjaa lainattavaksi.

Ennen lapsen syntymää harrastin lukemista sykleittäin. Aina kun löysin hyvin kirjan, kirjasarjan tai kirjailijan ahmin teoksen nopeasti. Myös opiskellessa kirjasto on ollut luottopaikka kirjojen hankinnassa. Lomalle lähti usein mukaan pokkari tai kaksi. Kirjahyllyt tursusivat enemmänkin kevyitä romaaneja kuin mitään painavaa ja vakavaa kirjallisuutta. Lapsen syntymän myötä kuitenkin lukeminen jäi. Usein lukuharrastus painottui ilta-aikaan, ennen unille menoa. Nyt pienen lapsen kanssa päivän puuhanneena, uni tulee ihan ilman kirjaakin.

Meidän on pitkään pitänyt lapsen kanssa mennä kirjastoon, mutta se on vain jäänyt. Joka ilta kyllä jokin tarina luetaan ja kun minua alkoi väsyttää samat uudelleen ja uudelleen luetut tarina päätin viime viikolla, että nyt on korkea-aika lähteä kirjastoon.

Ihanat lasten taiteilemat lokit lentävät korkealla.

Poikani ei oikein tiennyt minne oltiin menossa, mutta kirjastossa oli kavereita ja leikkipaikka, joten lähes tunti vierähti ensimmäisellä reissulla nopeasti. Mukaan tarttui uusia satukirjoja, joita sitten viikon iltaisin luimme. Tiistaina teimme uuden reissun reissun ja poikani osasi suunnistaa jo suoraan majakalle. Leikkihetki ja uusiin kirjoihin tutustuminen oli päivän paras hetki. Illalla vielä luimme kirjastokassista otettua Viirua ja Pesosta. Uni maittoi!

Vaalikoneita tehdessäni jäin ihmettelemään kysymystä, jossa kysyttiin ”kirjastopalveluista voisi periä vuosimaksun”. Olin ihmeissäni, ei todellakaan, miksi? Miten ihmeessä tämä kysymys on tänne laitettu? Meillä on olemassa kirjastolaki, joka takaa käytön ja lainaamisen maksuttomaksi. Uusittu laki vieläpä poisti varausmaksun juuri vuoden alusta.

Majakka on hyvä maamerkki lasten ja nuorten osastolla.

Minulle kirjaston maksuttomuus on itsestään selvyys. Se on lapsena ja nuorena ollut paikka, jossa on kannustettu lukemaan ja Suosikki- ja Koiramme-lehdet on kavereiden kanssa luettu kannesta kanteen. Opiskelijana se oli paikka opiskella, käyttää tietokonetta ja hakea tietoa opintoihin. Myös opiskeluun liittyvät kirjat tuli usein lainattua kirjastosta. Aikuisena kirjaston käyttö on pääasiassa ollut iltalukemiseen soveltuvia kirjoja ja välillä myös opiskelukirjojen lainaamista.

 

Lempäälän kirjastoissa on asiantuntevaa ja palvelualtista väkeä. Apua on saanut niin pieniin, kuin suuriinkin kysymyksiin. Ilokseni myös lukukoira-toimintaa on meillä tarjolla. Puhumattakaan kiertävästä Walle-autosta, jonka lapseni jo kaksivuotiaana tunnistaa liikenteessä.

Kirjaston leikkipaikka on ehdoton suosikkimme.

Lempäälä-taloon on suunniteltu uusi kirjasto, jolle on myös myönnetty valtionapu. Kuntalaisilta on muutamaankin otteeseen kysytty toiveita uuden kirjaston palveluista. Kirjastotoiminnakin on muututtava ajassa. Toivon, että uuteen kirjastoon saataisiin mahdollisimman paljon monikäyttöistä tilaa lukemiseen, opiskeluun, työntekoon ja vaikka pienimuotoiseen kokoustamiseen. Toivon, että uusi pääkirjasto voisi olla kuntalaisten kohtaamispaikka, uusi yhteinen olohuone.

 

 

 

 

Villasukatkin etenevät. On aika #52 numeroinnille. Väreinä työssä sininen pohja, oranssin numerot. #Tapparan värein mennään.