Olin perheeni kanssa lomalla Budapestissä. Sen lisäksi, että saimme nauttia kesäisen lämpöisestä säästä, meillä oli ilo leikkiä kymmenissä eri leikkipuistoissa. Ajatus uudesta leikkipuistosta tuli taas mieleeni.
Lempäälässä on kattava leikkipuistojen verkosto, mutta siitä huolimatta moni lapsiperhe tekee retkiä muun muassa Tampereelle ja Valkeakoskelle isoihin leikkipuistoihin, joissa tekemistä riittää monen ikäiselle. Unelmien leikkipuisto on esimerkiksi minulle ja lapsilleni hyvin erilainen nyt kuin vaikkapa kolmen vuoden päästä. Ehkä juuri siksi ajatus isosta puistosta laajalle kohderyhmälle syntyi kuntastrategiatyöstön yhteydessä. Lopullisesta strategiasta maininta esimerkkinä jostain syystä haluttiin jättää pois, mutta se ei kuitenkaan tarkoittanut leikkipuiston rakentamisen poistumista suunnitelmista, tai ainakaan toiveista.
Lomamatka Budapestiin avasi monella tapaa silmiäni siitä, millaisia erilaisia leikkipuistoja meillekin tulisi voida rakentaa. Huolimatta siitä, että sääolosuhteet maidemme välillä ovat huomattavat, voisi meilläkin vielä voimakkaammin huomioida leikin, sadun ja yhteisöllisyyden voima. Leikkipuisto on kohtauspaikka, jossa vietetään aikaa yhdessä.
Minulle heräsi ajatus satujen maailmasta, kun yhteen leikkipuistoon astuessamme löysimme pienen oven, josta kulkea läpi. Kyseessä oli itse asiassa tuplaovi, jossa pienempi ovi oli pienemmille ja isompi ovi isommille. Ei todellakaan vain lapsille, vaan taisi ihan jokainen puistossa ollut aikuinenkin kulkea myös tuon oven kautta. Aivan kuin astuakseen mukaan leikin maailmaan ja yhteiseen aikaan perheen kanssa. Tarkempi puiston tarkastelu johti ajatukseen, että puiston jokainen laite oli kuin osa jostain sadusta. Oma unkarin kielen taitoni ei aivan riittänyt vahvistamaan oivallustani, mutta jokaisen leikkitelineen vieressä oli pala jotain tarinaa myös tekstinä. Oli kyse sitten yhdestä tai useammasta tarinasta, se sai minut viihtymään puistossa tavallista pidempään. Telineiden valloittavat yksityiskohdat ja värikkyys miellyttivät todella paljon ja laittoi kaikki aistit käyttöön, turvallisuudesta tinkimättä.
Sadut toimivat pienimillä lapsilla hienosti, mutta entä sitten isommat? Kiipeilytelineet ja vaikkapa paikka skeittailulle olisivat juuri niitä ensimmäisiä ajatuksia unelmien leikkipuistossa. Eikä pieni vanhempien kuntoilunurkkakaan pahitteeksi olisi. Ennen kaikkea puiston suunnittelussa tulisi huomioida esteettömyys ja erityistarpeita tarvitsevien lasten laitteet, sillä sellainen puisto meiltä Lempäälästä kokonaan puuttuu.
Leikkipuiston tulisi olla paikka, jonne tulla kauempaakin leikkimään ja viettämään aikaa yhdessä. Hyppäys leikin maailmaan tekee hyvää jokaiselle. Unelmien puistoa pohtiessa toiveiden tynnyri täytyy nopeasti. Vahvasti leikkipuistojen kohderyhmään kuuluvana unelmointiin on tarvetta ja myös oikeus. Uskon vahvasti, että tälle ajatustyölle on vielä myös käyttöä. Millainen olisi sinun unelmien leikkipuisto?
Kirjoitus julkaistu Lempäälän-Vesilahden sanomissa 2.5.2018
Hyvin pienet asiat voivat olla todella merkittäviä esteettömyyden kannalta. Emil Aaltosen puistossa oli mm. pyörätuoliluiskat leikkitelineeseen ja hiekkalaatikolle. Meidän poikaa innosti myös matalalla sijaitseva ”hämähäkinverkko”. Verkko on usein korkeuksissa kiipeilymatkan päässä, mutta nyt siihen pääsi helposti. Tarkemmin kun telineitä tutkaili, huomasin että liukumäen portaat olivat tavallista syvemmät ja helposti ylös kontattavat, joten näistä oli iloa myös perheiden pienimmille.
Riina Aspila (kok.) 