Olen paljon pohtinut viime päivinä taas sotea. Johtuu varmasti siitä, kun itse olen ollut palveluiden tarvitsijana pienokaiseni kanssa. Aiemmin blogissani jo totesin, että omalla kohdallani julkinen terveydenhuolto on toiminut moitteetta. Tuuria vai osaavia ammattihenkilöitä auttamassa? Haluan uskoa jälkimmäiseen.
On kuitenkin todettava, että on onni asua yliopistollisen sairaalan naapurissa. Olen käynyt keskustelua eräässä facebookin vertaistukiryhmässä toisten vanhempien kanssa, joilla on reippaat 300 km sairaalaan, jossa oma lapsi tulee saamaan tarvittavan hoidon. Eivät he valita siitä, että tiedossa on useita öitä sairaalan lattialla patjalla, pikaisia syömisiä sairaalan kahviloissa ja ravintoloissa, suihkusta ei tietoakaan. He odottavat parasta hoitoa lapselleen, turvallista ympäristöä, mukavaa ja osaavaa henkilökuntaa.
Mutta eihän tätä uudistusta tehdä erikoissairaanhoidon vuoksi, vaan perusterveydenhuollon. Se, kun ei kaikkialla ole ihan parhaassa mahdollisessa iskussa. Onko meillä olemassa kynnys lähettää potilas tutkimuksiin tai konsultaatioon isompi, jos matkaa erikoissairaanhoitoon on 30 km tai 300 km? Ei, en puhu nyt Lempäälästä, vaan valtakunnasta ylipäänsä. Nouseeko paikallisissa terkkareissa kynnys erikoistuneiden lääkäreiden luo lähettämiseen, kun matkaa on paljon? Toivottavasti ei, mutta uskallan silti epäillä. 
Istuin viime viikolla sairaalan sängyllä pohtimassa, olisiko minun lapseni saanut lähetteen TAYSiin, jos matkaa olisi ollut satoja kilometrejä. Tai jos olisi saanut, olisiko se tullut näin pian vai oltaisiinko tyydytty seurantaan ja samalla pohtimaan onko jotain vikana vai ei. Pohdinnan ja pienoisen tutkimuksen jälkeen en voinut varmistua lopputuloksesta.
Olimme muutama kuukausi sitten neuvolassa tilanteessa, jossa oli vasta herännyt ihmetys lapseni pään tasaisen kauniista, mutta reippaasta kasvusta yläkäyrien yläpuolella. Lapseni oli kehittynyt aivan normaalisti ja pitkänä kasvanut pituuttakin yläkäyrillä ja kaikki oli ihan kunnossa. Mistään ei siis varsinaisesti oltu huolissaan, mutta jokin hälytyskello soitti kuitenkin terveydenhoitajalla ja meidät ohjattiin rohkeasti tarkempaan seurantaan terveyskeskuslääkärille. Lääkärin lopputulema oli lähete TAYSiin asioiden varmistettavaksi.
Kun täysin ymmärrettävästi oma ammattitaito ei riitä varmistamaan asiaa, on selvää pyytää apua kokeneemmalta osaajalta. Tämä ei ole millään muotoa alakohtainen asia, vaan peruslähtökohta kaikkialla. Kun on kyse terveydenhuollossa, palloja on usein ilmassa useita. Voisin kuvitella, että tarve konsultaatiolle tulee kyseeseen aina, kun kyse on jostain erikoisemmasta tapauksesta, joka poikkeaa tavallisesta tai tilanteesta, jossa ollaan ensimmäistä kertaa. Tilannetta harvoin helpottaa myöskään haukkana tilanteen hoitamista vahtivat ja huolesta soikeana olevat vanhemmat. Eikä se, kun kysymyksiä ja kyyneleitä on ilmassa enemmän kuin tietoa mistään varmasta tai oikeastaan mistään, mistä välttämättä tarvitsisi olla huolissaan lainkaan.
Meidän tapauksessa konsultaatio ja reissu naapurikuntaan ei ollut turha. Selvyys huoleemme ja kysymyksiin saatiin. Samalla alkoi myös valmistautuminen toimenpiteeseen. Lisätieto ja diagnoosi mahdollistivat oikeanlaisen asennoitumisen tulevaan, vaikka en tiedä osaako sitä kukaan vanhempi huoletta suhtautua omalle lapselle tehtäviin operaatioihin. Oli kyse sitten pienestä tai isosta.
Yksi avain asioista oli se kuinka moniin kysymyksiini suhtauduttiin ja kuinka kerrottiin nekin asiat, joita ei edes tajunnut kysyä. Olen äärimmäisen kiitollisen siitä tuesta, jota minulle ja perheelle tarjottiin Lempäälän neuvolasta ja TAYSista.
Nyt, kun lapsi jo toipuu tehdystä isohkosta operaatiosta, äitinä pohdin lupaako sote-uudistus sen, että meillä on varmasti tasa-arvoiset lähtökohdat kaikille saada hoitoa? Siis ikään, paikkakuntaan tai välimatkaan katsomatta? Mahdollistuuko tiivistetyt resurssit paremmin nykyteknologian käytön, niin ettei asiakas ole se joka matkustaa, vaan joskus se on tarvittu ammattilainen tai yhteydet otetaan verkon yli? Monia mahdollisuuksia varmasti on ja ehkä keskitetymmät resurssit ovat avainasemassa kohti tasa-arvoa.
Riina Aspila (kok.) 