Kolmen lapsen äitinä koen, että jos joku asia on sellainen mistä tiedän niin tämä. Ainakin asiakkaan näkökulmasta. Kolme lasta synnyttäneenä on kroppa ollut kovilla raskausaikana, kuin sen jälkeenkin. Palautuminen näistä on kaikilla kovin yksilöllistä, mutta harva selviää niistä ilman haasteita.
Kirjoitin aiemmin siitä, olisiko meillä mahdollisuus palkata Gynekologi Lempäälään. Pystyisikö gynekologi omalla työpanoksellaan neuvolassa periaatteessa tienaamaan omat palkkarahansa, kun lähetteet muualle palvelua saamaan vähentyisivät ja jopa poistuisivat? Palveluna odottaville ja synnyttäneille tämä olisi upeaa! Ideani ei ole ottanut tuulta alleen, mutta en ole sitä vielä suostunut hautaamaankaan.
On selvää, että kunnan pitää pystyä priorisoimaan asioita, koska rahaa ei ole pohjattomasti. Ennaltaehkäisevistä palveluista puhutaan paljon ja niitä puolustettaan rahaa säästävinä. Mittaaminen on kuitenkin haastavaa.
Mutta palataan äitiysfyssariin. Itse olen käynyt äitiysfyssarilla saamassa apua vatsalihasten lievään erkaumaan. Jumppaamalla siitäkin selvisi, mutta ilman apua en olisi osannut jumpata oikein vaan todennäköisesti juurikin väärin. Väärin liikkuminen olisi ollut vatsalihaksilleni haitallista ja korjaantuminen olisi vienyt enemmän aikaa, kun mitä oikein liikkumalla. Erityisesti vatsalihasten erkauma on tyypillinen haaste äideille. Toinen on vitsaus on lantiopohjanlihakset. Niistä puhutaan paljon ja jumppaohjeitakin saa, mutta kyllä minulle tämä kaikki aukeni vasta fyssarilla ja juuri näihin lihaksiin keskittyvän jumpan kautta. Ensimmäisen raskauden jälkeen luulin olevani entiselläni näiden lihasryhmien suhteen, mutta voi kuinka väärässä olin.
Jos kropan lihaksisto ei ole kunnossa kaikki tietävät että ongelmia tulee. Jos meillä huolehdittaisiin johdonmukaisesti ja ohjattuna siitä, että äidit pystyvät ja osaavat kuntouttaa itseään ja sitä kautta palauttumaan paremmin, olisi se hyvinvointia ja erilaisia kremppoja vähentävä toimi. Ennaltaehkäisyn lisäksi se lisäisi tietoisuutta siitä, mitä tapahtuu, jos vauvahuumassa ja univajeessa ei pidä itsestään huolta. Se olisi aidosti myös suuri kädenojennus äitejämme kohtaan.
Kaikki tämä vaatii rahaa, se on selvää. Mutta aina on tärkeää nostaa asioita esiin ja keskusteluun. Jos ei edes yritä, käy asioille kuten meidän monen lihaksistollekin. Huonossa jamassa ollaan.
Riina Aspila (kok.) 