Koulutus näkyväksi osaksi strategiatyötä

OAJ:n Koulutusjohtaja Heljä Misukka kirjoitti Kokoomusnaisten blogissa minusta ansiokkaasti, että #koulutusratkaisee. Hän ehdotti, ”että jokaisessa kunnassa käydään vaalikauden aluksi osana kunnan strategiakeskustelua syvällinen pohtiminen siitä, mitkä ovat kunnan vahvuudet ja kehittämiskohteet päiväkotien ja koulujen toiminnan osalta. Sen pohjalta sovitaan yhdessä tavoitteet koko valtuustokaudelle. Mikä on kouluverkko ja rakennusten kunto? Miten oppimistuloksia voidaan parantaa? Onko nuorilla hyvinvointiongelmia, jotka estävät oppimista? Onko pulaa kelpoisista opettajista ja mitä teemme vetovoiman parantamiseksi.”

Kun tämän valtuustokauden alussa tehtiin strategiaa, meillä oli hirmuisesti monenlaista tietoa ja osaamista saatavilla. Meillä oli myös tuore kouluverkkoselvitys tehtynä. Mutta Misukan ajatukset saivat minut jälleen pohtimaan sitä, miten käytämme tietoa mitä meillä on. Valtuustokausi alkaa typerästi keskellä kesää, eli 1.6. Se tarkoittaa sitä, että lautakunnat ehtivät juuri ja juuri perehdyttää väkeään omiin asioihin päällisin puolin. Sitten onkin jo elokuu ja budjetti on pöydällä. Keskustelut, isommat strategiset asiat vain väkisin hukkuvat kaiken tämän alle.

Kauden alussa meillä päästiin hyvin kiinni strategiatyöhön, mutta helppoa se ei ollut. Erityisesti moni ensikertalainen tuskaili kaiken tämän keskellä, miksi on kiire, onko kaikkia tarvittavia asioita nyt pohdittu riittävästi ja onko tämä varmasti nyt kestävä suunta? Vaikka tuolloin pidin pääni aikataulusta, olisin nyt valmis pohtimaan strategian valmistumista seuraavalle keväälle ja rauhoittaisin syksyn budjetille ja Misukan ehdottamalle keskustelulle. Vastaavia tarkasteletavia kokonaisuuksia löytyy jokaiselta sektorilta.

Jotta sisältö saadaan aikaa, se vaatii aikaa ja se vaatii keskustelua. Kuten Hanna facebook-postaukseeni kommentoi. Tärkeää on myös pohtia minkä/kenen tiedon ja ajatusten pohjalta näitä asioita mietitään. Ketä kutsutaan mukaan keskusteluihin, kuka on asiantuntijana kertomassa luottamushenkilöille asioista. Itse näen, että lautakuntatasolla erityisesti keskustelu henkilöstön eri edustajien kanssa olisi todella hedelmällistä. Ammatillisena opettajana olen nähnyt käytönnön työssä sen, millainen osaamispotentiaali kentällä on.Kun asioita olisi yhdessä työstämässä niin asioista päättävät, niitä hallinnoivat ja erityisesti näitä tpteuttavat, saadaan aikaan hyvä combo ja myös realistinen kuva siitä missä mennään ja minne suunnataan.

Yhdessä tehden ja kenttää kuunnellen uskon meidän saavan monia hyviä tavoitteita strategiaan.

Koulutus on sijoitus tulevaisuuteen. Meillä on kunnassa hienoja kokeiluja erilaisista opetustavoista. On ulkopainotteista opetusta ja 1-2 yhteisluokkia. Meillä on yhtenäiskoulu ja syksyllä myös uusi yläkoulu. Pienistä kyläkouluista yli 600 oppilaan alakouluihin. Osaajia on ja erilaisista hankkeista kokemusta. Hyödynnetään kaikkea tätä. Ideoidaan yhdessä, kuullaan opettajia. Luodaan vahvuudet, joita monistaa eri kouluissa ja tilanteissa. Napataan kiinni heikkouksista ja kehitetään niitä yhdessä. Otetaan osaaminen ja koulutus vahvasti mukaan tulevaan strategiaan.

Ehdolla ollaan!

Kokoomuksen Lempäälän kunnallisjärjestön hallitus nimesi ensimmäiset 20 kuntavaaliehdokastaan joulukuun kokouksessaan. Olen ilolla lähdössä tavoittelemaan kolmatta valtuustokautta Lempäälässä. Jo tässä vaiheessa olen innoissani tästä meidän porukasta, ihan huikeita ehdokkaita meillä jo nyt kasassa ja vielä mahtuu. Olisitko sinä innokas lähtemään vaaleihin mukaan meidän joukkuessa? Jos yhtään pohdit, ota yhteyttä. Kerron sinulle mieluusti lisää valtuustotyöskentelystä.

Yhteisistä asioista päättäminen ja niihin vaikuttaminen on ollut minulle luontevaa. Monenlaisia, niin isoja, pieniä, positiivisia kun vaikeitakin päätöksiä on tällekin kaudelle mahtunut. Aina ei voi miellyttää kaikkia, eikä aina vain pysty arvioimaan päätöksen seurauksia riittävällä laajuudella, vaikka siihen laittaisi kaikken tarmonsa ja kävisi läpi saatavilla olevan tiedon. Tästä haasteesta kirjoitin myös blogiini talousarviokokouksen osalta.

Vuosi 2020 on ollut monella tapaa vaikea ja raskas. Ihan jo omassa elämässä on myllertänyt paljon, mutta niin myös kuntapolitiikan saralla. Lempäälä kuntana on tehnyt nopeita päätöksiä Koronan taltuttamiseksi kunnassa. Siinä missä valtaosa muista kunnista lomautti väkeään keväällä, me emme. Tämä oli tärkeä ja valstuullinen päätös, josta olen ylpeä. Toinen asia, mistä olen Korona-aikana iloinnut on se, kuinka olemme tehneet yhteistyötä yli toimialarajojen. Tämä on asia, joka aiheuttaa päänvaivaa monille kuntalaisille, jotka joutuvat asioimaan monella luukulla. Toiminta kunnassa on monin osin vielä kovin siiloutunut, mutta kevät jo osoitti sen, että kun on tahtoa, niin löytyy myös keinoja. Kun asiakas on yksi ja sama, on hänen turha asioida samassa asiassa monella luukulla, kun yhdestä voisi hoitaa asioita kokonaisvaltaisesti. Liian usein mennään organisaatio edellä. Pahimmassa tapauksessa paperit eivät edes siirry saman talon sisällä ellei asiakas niitä itse kiikuta huoneesta toiseen. Jokainen viivästynyt tai yleisesti paljon aikaa vienyt päätös tai kunnolla perustelematon päätös tietää lisätyötä molemmissa päissä ja turhauttaa. Keskustelu ja yhdessä asioiden eteenpäin vieminen on kaiken a ja o. Tähän toivon itse aikaa, ajatusta ja resursseja tulevalle vuodelle vielä lisää.

Kuntavaaleissa on todella kyse Suomen tärkeimmistä vaaleista. Ei ole yhdentekevää, ketkä asioistamme päättää. Vaikka yksin kuntapolitiikassa harvoin asioita saakaan tapahtumaan, tarvitaa aina yksilöitä laittamaan asioita liikkeelle. Yhdessä tehden tulee parasta! Olen edelleen vahvasti sirä mieltä. Olen parhaiten tutustunut kunnan toimintaan ja palveluihin niitä käyttämällä. Itselle tutuksi ovat tulleen erityisesti kasvatus ja sote. Kun omassa lähipiirissä sairastutaan, sitä huomaa olevansa oravanpyörässä, josta on vaikea päästä pois ja toisaalta pää on niin pyörällä, ettei sitä tiedä miten edes toimia. Ammattitaitoinen, auttavainen ja osaava henkilökunta kyllä osaa ohjata. Tärkeää on, että keskustelujen kautta he osaavat myös tarjota ja vastata, ilman että kysyjä osaa edes kysyä.

Saikan kukkapellolla kesällä 2020

Lasten kasvaessa laadukas varhaiskasvatus, opetus ja terveet tilat ovat olleen vaikuttamisen paikkoja. Meillä osataan ja halutaan tehdä. Meillä on saanut ideoida ja kehittää. Välillä jopa niin, että perustyö on jäänyt vähemmälle. Joskus on tärkeä pysähtyä pohtimaan sitä, missä ollaan nyt ja mihin halutaan suunnata. Kun perusta on kunnossa, sille on helppo rakentaa. Kun resurssit on kunnossa, kukin työntekijä voi tehdä sitä, mitä on tullut tekemään.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, kuntapäättäminen ja päättäjänä oleminen ei ole virheiden ja epäkohtien etsintää, se on tiimissä tekemistä kuntalaisten ja kunnan parhaaksi. Kaikkea ei saa kerralla valmiiksi, mutta pienissä palasissa en usko minkään olevan mahdotonta. Kaikki ei ole kiinni rahasta, usein ymmärrys ja halu tehdä vievät jo pitkälle. Notkeilla liikkeillä ja viisailla ajatuksilla voidaan jopa säästää tai tuottaa lisäarvoa.

Tässä muutama ajatus siitä, miksii minä olen ehdolla huhtukuun vaaleissa.

Taloudesta tulevalle vuodelle

Talousarvio kokous on merkittävin kokous valtuustovuodessa. Se on kokous, joka päättää pitkän prosessin ja monet keskustelut kunnan suunnasta ja määrärahoista. Marraskuisen valtuuston tuloksista olemme saaneet lukea paikallislehdestä jo useaan kertaan.

Syyskauden viimeinen kokous oli torstain Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän yhtymäkokous. Etänä sekin, kuten tähän päivään kuuluu.

Minulta on kysytty omasta äänestyskäyttäytymisestä. Miksi en ollut halukas tekemään pohjaesitykseen henkilöstövähennyksiä Lempäälä-talon palvelukäytävältä (hyväksyttiin) ja toisaalta en ollut valmis lisäämäänkään niitä hammaslääkärilla ja kotihoidon kahdella sairaanhoitajalla ikokouksessa esitettyjen ehdotusten mukaisesti (hyväksyttiin). Tai miksi en kannattanut nuorten leiritoiminnan budjettilisäystä (hyväksyttiin). Ja kuitenkin olin mukana, kun yksimielisesti valtuusto halusi painottaa, että vanhuksille ja vammaisille taataan koti-ja asumispalvelut. Viime päivinä olen myös kuullut kuuluvani sukkasaippuan pelkääjiin. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Yleisesti koen poitiikan olevan parhaimmillaan yhdessä tekemistä. Sitä, että yhdessä puhutaan ja sovitaan, pohditaan ja kuunnellaan. Se mistä en pidä, on se, että muutosesityksiä sinkoilee sieltä täältä ja niihin on hankala ottaa kantaa ja koppia. Erityisesti silloin, kun ei oikein tiedä mikä on nyt kokonaisuus. Jos hyväksyn tämän, pitääkö minun hyväksyä myös seuraavat. Kun puhutaan taloudesta, on äärimmäisen hankalaa käsitellä muutoksia yksittäisinä kohtina, kuten nyt kokouksessa tehtiin. Kun äänestykset tehdään erikseen kunkin asiakohdan kohdalla, ei kokonaisuudesta ole tietoakaan. Siis siitä mitä esityksiä nyt vielä tulee ja miten minä haluan niihin suhtautua. Jos olen valmis pieniin muutoksiin, mikä on se muutos, jonka puolella haluan olla.

Kun tiesin, että muutosesitys erityisopetuksen ja joustavan tuen lisäämiseksi oli tulossa, halusin olla tämän takana. Tämä oli painotus, josta on puhuttu useana vuonna, mutta se ei ole toteutunut siinä mittakaavassa ilman lisärahoitus, kun olisi ollut tarve. Toisaalta, jos olisin ajoissa tiennyt kotinhoiton sairaanhoitajien lisäämisestä, olisin todennäiköisesti puolustanut sitäkin. Mutta jo tässä kohtaa puhutaan kohtuullisista summista ei ensi vuoden osalta, koska ne koskevat vain puolta vuotta, mutta nämä lisäykset ovat jatkossakin budjetissa ja vuonna 2022 ne ovat siellä 100%. Halusin siksi olla kirjauksen takana, jossa nämä kotihoidon palvelut halutaan turvata. Usein määrärahoissa on varmaa painotuksiin (joista päättää lautakunta). Tärkeitä lisäyksiä kyllä, mutta taloutta tasapainottaessa jokainen lisäys on aina tärkeä punnita. Vähentämisiin kun harvoin halutaan mennä ja sille on syynsä. Minusta talousarvion käsittelyn menetelty ei ollut kovin onnistunut, koska kokonaisuutta ei pystynyt kukaan hahmottamaan.

Tällä sukkamehulla haluan siis avata sitä näkemystä, että kun budjettia läpikäydään kunnanhallituksessa useaan kertaan. Valtuustollekin pidettiin oma keskustelutilaisuus ja ryhmät pohtivat asiaa todella paljon. Miksi silti näistä monista muutosasioista ei kunnolla käydä keskustelua ja saatu kunnon perusteita? Osasta kyllä, mutta kaikkien kohdalla näin en voi todeta. Onko meidän talouden käsittelyprosessi edelleen pielessä? Tiedän, että ryhmyreiden tapaaminen tänä vuonna jäi pitämättä. Itse pidin puheenjohtajana tätä erittäin hyvänä ja tärkeänä tilaisuutena. Toisaalta valtuusto kokonaisuudessaan keskusteli enemmän. Niin tai näin paljon hyvää saatiin budjettiin mahtumaan, enkä sinällään ole näistä pahoillaan. Kunhan muistamme. että näillä päätöksillä olemme lisänneet kuluja lähes puoli miljoonaa vuoden 2022 talouden pohjaan. Tulevina vuosina painotuksia tuleekin taas pohtia entistäkin painokkaammin.

Pakko vielä suosta sukkamehusta sanoa. Se, että usein olen yleisesti usein pohjaesityksen kannalla johtuu siitä, että moni asia on käsitelty lautakunnassa ja kunnanhallituksessa hyvin perusteellisesti ennen kun ne saapuvat valtuustoon. Vaikka valtuustossa tehdään viilauksia, muutoksia ja jopa palautuksia on niillä aina oltava hyvin vahva peruste miksi. Haluan itse uskoa siihen, että paras tietotaito asioiden käsittelyssä asuu näissä kahdessa toimielimessä. Jos asia muuttuu tai siitä tulee käsittelyn aikana lisää tietoa, tai lautakunnassa herää jokin erityinen huomio, on aivan ensisijaisen tärkeää, että vielä valtuustossa asiaa voidaan muuttaa. Mutta jos muutos on sellainen, johpn en itse varsinaisesti usko, olen pohjan kannalla.

Tullessani mukaan valtuustotyöhön kummastelin joskus, kuinka kunnanhallituksen puheenjohtaja ja jäsenet ottivat kovin kantaa käsittelyssä olleeseen asiaan. Minua tuolloin ohjeistettiin, että valtuustossa asiat ovat kunnanhallituksen esityksiä (ei enää siis kunnanjohtajan) ja niitä on luonnollista KH jäsenten ja puheenjohtajan silloin myös tukea. Joskus äänestyksissä huomasi selvästi sen, kuinka KHn päätöksen takana seisoivat jäsenet hyvin vahvasti yli puoluerajojen. En tiedä mitä nyt on käynyt, kun monessa kohtaa jopa KH jäsenet tekevät ja kannattavat muutosesityksiä valtuustossa. Siis omaa (usein yksimielistä) esitystään vastaan. En tiedä mitä mehua se sitten on.

Valtuustoaloite vuoden valtuutetun valitsemiseksi

Jätin keskiviikon valtuuston kokouksessa valtuustoaloitteen. Aloite koski vuoden valtuutetun valitsemista ensi valtuustokaudella Lempäälässä.

VALTUUSTOALOITE

Lempäälän kuntaan saatiin jälleen upea tunnustus, kun meidän oma valtuutettu Hakalan Heikki valittiin valtakunnan vuoden valtuutetuksi. Tässä kohtaa ajatus heräsi siitä, voisimmeko mekin nostaa täällä Lempäälässä esiin valtuustotyötä ja valtuutettuja.Valtuuston on tällä kaudella työstänyt niin eettistä koodistoa kuin valtuutetun käsikirjaakin. Olemme tehneet paljon asioita yhdessä ja tämä voisi olla yksi hyvä lisä yhdessä tekemistä.

Muutamissa kunnissa/kaupungeissa valitaan oma vuoden valtuutettu. Lempäälässäkin voitaisiin ensi kaudella valita vuoden valtuutettu. Vuoden valtuutettu voisi olla yhteistyökykyä korostava, uutta luovaa ajattelua tuottava tai aktiivinen kuntaviestijä. Teemat eivät varmasti lopu. Teemat voisivat hyvin pohjata kuntastrategian teemoihin vuosittain. 

Me aloitteen allekirjoittajat kannatamme ajatusta Lempäälän oman vuoden valtuutetun valitsemista. Työrukkanen aloitteen eteenpäin viemisessä voisi hyvin olla valtuuston puheenjohtajisto ja tulevan valtuustokauden alussa voisi valinnan kriteeristön vaikka yhdessä ryhmyreiden kanssa toteuttaa. 

Aloitteen valmisteli Kokoomuksen valtuustoryhmä.

Lempäälässä 28.10.2020

Riina Aspila

Aloitteen allekirjoitti 20 valtuutettua

Valtuustoaloite TK-sairaalan päivätoiminnan aloittamisesta

Valtuustoaloitetta jättämässä kokouksessa 30.9.2020

Jätin illan valtuuston kokouksessa aloitteen Lempäälän terveys-keskussairaalan vuodeosaston päivätoiminnan aloittamisesta. Tiedän, että toimintaa osastolla on joskus asiakkaille tarjottu, mutta sitten se on jäänyt. Oma kokemus kohtuulliselta ajalta yhtäjaksoisesta hoidosta, vaikkakin läheisenä ei itse asiakkaana, varmisti sen, että jokainen pienikin aktivointitoimi voi auttaa ihmistä parantumaan.

VALTUUSTOALOITE

Jokainen sairaalassa ollut tietää, kuinka pitkiltä hoitopäivät tuntuvat. Usein hoitajien ja laitoshuoltajien tapaaminen muutaman kerran päivässä ovat ainoat kontaktit ihmisten kanssa. Kun hoitojakso pitkittyy korostuu usein myös tarve yhteisöllisyydelle. 

Lempäälän terveyskeskus-sairaalassa on potilaita, jotka mieluusti osallistuisivat erilaisiin aktivointitoimiin hoitojaksonsa aikana, se voisi jopa edistää toipumista. Moni heistä on tottunut aktiiviseen elämään tai palveluasumisen päivätoimintaan. Monille pienikin hetki yhdessäoloa toisten kanssa vaikkapa pelaten ja askarrellen muutamana päivänä viikossa piristäisi päivää ja saisi ajatukset sairaudesta muualle. Osaamista kuntamme henkilökunnassa on varmasti olemassa, eikä vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa tukea tai jopa toimintaa kannata sulkea pois. 

Covid19 on tehnyt sairaalassa olemisesta vielä yksinäisempää, kun läheisten vierailuja on jouduttu rajoittamaan. Päivätoiminnan käynnistäminen ei välttämättä ole juuri nyt mahdollista, mutta uskomme vielä koittavan päivän, jolloin voimme turvallisesti toimintaa mahdollistaa myös Lempäälän terveyskeskus-sairaalan osastolla. Valtuustoaloite katsoo tältä osin siis tulevaisuuteen.

Me valtuustoaloitteen allekirjoittajat ehdotamme, että kunta selvittää mahdollisuuksia aloittaa päivätoiminnan tarjoaminen terveyskeskus-sairaalassa. 

Tämän aloitteen laati Kokoomuksen valtuustoryhmä.

Lempäälässä 30.9.2020

Riina Aspila

Aloitteen allekirjoitti 33 valtuutettua

Nuorisojärjestöt esiin Pirkan päivänä!

IMG_0145Aurinkoista Pirkan päivää! Tänään vietetään omaa maakuntapäivää! Olen usean vuoden ajan ollut mukana Pirkan päivän juhlassa, jossa on palkittu maakuntamme ansioituneita henkilöitä ja yhteisöjä Pirkanmaan palkinnolla. Jokainen heistä on omalla tavallaan vieneet eteenpäin maakuntaamme ja tehnyt merkittävää työtä.

Jos minä saisin päättää, nostaisin tänä vuonna (ja olisin jo monena vuonna nostanut) palkinnon saajaksi järjestökenttää. Erityisesti lapsi- ja nuorisotyötä tekevät järjestöt ovat olleet merkittävässä asemassa yhteiskunnassa. Jos ajatellaan Pirkanmaata maakuntana, on täällä useita upeita järjestöjä, jotka tekevät töitä pääosin vapaaehtoisvoimin luoden harrastusmahdollisuuksia lapsille ja nuorille.

Olen useasti harmitellut sitä, ettei näitä toimijoita ole nostettu esiin. Jos pelkästään katsoo tätä vuotta, on se ollut monien haasteiden vuosi. Covid-19 eli korona kuritti elämäämme keväällä hirmuisesti. Siitä huolimatta moni järjestö teki töitä sen, eteen että etätapaamiset mahdollistuivat. Lapsen ja nuoret saatiin pidettyä mukana. Monelle oman harrastuksen jatkaminen, vaikkakin poikkeusoloissa oli henkireikä ihmeellisessä keväässä.

Kirjoitin maaliskuussa 2018 paikallislehdessä vapaaehtoistyön sankareista. Nuo sankarit pyörittävät yhdistyksiä ja mahdollistavat toimintaa tuhansille lapsille ja nuorille Pirkanmaalla. Noissa yhdistyksissä tehdään mielettömän upeaa työtä, joka tuottaa merkityksellistä tekemistä, elämyksiä, uutta oppia, roolimalleja ja turvallisen kasvualustan harrastajille. Ilman järjestöjen mahdollistamaan toimintaa koko maan lapsi ja nuorisotyö olisi kovin erilaista. Luulen, että valloillaan olisi enemmänkin pahoinvointi, kuin hyvinvointi.

Nämä järjestöt Pirkanmaalla ansaitsisivat mielestäni vahvan ja näkyvän tunnustuksen. Kiitos kuuluu järjestöille ja paikallisille yhdistyksille, niille ihmisille, jotka antavan aikaansa, jotta meidän lapset ja nuoret saavat harrastaa, kasvaa ja kehittyä turvallisessa yhteisössä ja olla mukana! Aikana, jossa valtiovarainministeriön budjettiesityksessä oltaisiin leikkaamassa huima summa pois nuorisojärjestöjen tuesta, olisi todellakin tärkeää enemmänkin nostaa järjestöjen merkitystä esiin.

Tiedän, että näitä mahdollisia palkittavia järjestöjä on useita, vain muutama harva on saanut tunnustuksen Pirkanmaan Liitolta maakunnan juhlapäivänä. Koko Pirkanmaan alueella vaikuttavia toimijoita kuitenkin löytyy, voitaisiin aloittaa niistä. Nostetaan yhdessä yhdessä tekemisen arvostus esiin!

 

Kuntavaalit – täältä tullaan!

117376105_10158053364564442_6461900055913958693_n

 

Koska kunnissa tehdään ne suomalaisten arkeen kaikkein suorimmin vaikuttavat päätökset, päätin kolmannen kerran sanoa KYLLÄ ja lähteä mukaan kuntavaaleihin.

Lempäälässä asiat ovat monilta osin malillaan, vaikka kaikessa emme mallioppilaita todellakaan ole. Oman kotikunnan asiat kiinnostaa ja niihin olen pystynyt monessa kohtaa myös vaikuttamaan. Vaikka välillä on tuntunut siltä, että vaikka kädet kuinka nostaa pystyyn, sitä on silti vain sylkykuppi.

Meillä on edessä mielenkiintoiset ajat. Talous on haatavassa tilanteessa koko maassa. Koronakriisi söi monet kasvuhaaveet yhdessä keväässä ja tuleva syksy on iso kysymys. Kun sydäntä lähellä on viime vuosien aikana ollut erityisesti varhaiskasvatus, sekä monipolviset sote-palvelut voi jostain asioista jopa sanoa tietävänsä. Ainakin kokemusta näistä on.

Yhdessä tehden hyvä tulee, siksi siis mukana näissäkin talkoissa. Tule sinäkin mukaan ehdokkaaksi Kokoomuksen tiimiin tai tukijoukkoihini vaalitöitä tekemään! Kuntavaalit käydään huhtikuussa 2021.

Oppivelvollisuusiän nosto tulee kalliiksi ja kiireellä

study-1968077_1920

Kuva Pixabay

Mielipidekirjoitus julkaistu paikallislehden nettisivuilla 1.6.2020.  Lempäälän-Vesilahdesn Sanomissa 10.6.2020.

Laki oppivelvollisuusiän nostosta on parhaillaan lausuntokierroksella. Mikään ihme ei toki ollut, että vain osalta eri tahoista, muun muassa kunnista, pyydettiin lausuntoa. Onneksi monissa kunnissa on oltu asian suhteen olleet hereillä ja lausunto aiotaan jättää.

Mistään yksinkertaisesta asiat ei ole kyse. Hallitus hajalaa oppivelvollisuusiän nostamisella maksutonta toisen asteen koulutusta kaikille. Oppivelvollisuuden noston ja maksuttoman toisen asteen vaikutukset koulutustarjontaan voivat yllättää kunnat. Uskon, että Pirkanmaalla Tampereen vetovoima tulee kasvamaan, kun lukiot ovat kaikkialta saavutettavissa ilmaisen bussimatkan päässä. Oman kunnan lukion oppilasmäärä pienellä paikkakunnalla saattaa olla vaakalaudalla. Lempäälässä opiskelijamäärä on pysynyt hyvänä, enkä näe sille uhkaa, mutta on selvää, että naapurikunnista myös opiskelijoita meille tulee ja toivotamme heidät tervetulleeksi laadukkaaseen lukioomme.

Tavoite uudistuksella on hyvä. Taata jokaiselle vähintään toisen asteen koulutus. Kuntaliiton mukaan ikäluokasta tällä hetkellä n. 85 % suorittaa jo nykyisin toisen asteen koulutuksen. Tukemisen tarvetta opintojen edistymisessä ei sovi kuitenkaan väheksyä. Tuen tarvetta on edelleen paljon ja mielestäni siihen tulisi entistä enemmän panostaa. Aidosti yksilölliset opintopolut vaativat monenlaisia resursseja, joita ei valitettavasti läheskään aina ole tarjolla tai helposti saatavilla. Nuorella on oikeus saada tukea opintojen etenemiseen, kuin siihenkin pohdintaan, onko oikealla alalla tai millaisen tulevaisuuden nuori edessään näkee. Osalle lukio sopii, toiselle enemmän käytännön työhön painottuva ammatillinen koulutus, kolmannelle oppisopimus on ratkaisu saada todistus taskuun. Neljäs ehkä pohtii, kokeilee, etsii, vaihtaa ja turhautuu. Muutoinkin vähissä olevat rahat laittaisin mieluummin opintopolun tukemiseen.

Esityksessä ehdotetaan, että ammatillinen tutkinto tai lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto olisivat jatkossa täysin maksuttomia sen kalenterivuoden loppuun asti, jona opiskelija täyttää 20 vuotta. Tämä siis tarkoittaisi, että maksuttomuus koskisi osaamisen hankkimiseksi tarvittavia oppimateriaaleja sekä työvälineitä, -asuja ja –aineita. Koulutuksen järjestäjä päättäisi ja maksaisi majoitus- ja matkakorvauksen hakemuksesta opiskelijalle aiheutuneista kustannuksista. Valtio on luvannut kattaa aiheutuneet kustannukset. Näin uudistuksissa usein sanotaan, mutta valitettavasti todellisuus on ollut aivan toista.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on laskenut uudistuksen maksavan vuodessa 129 miljoonaa euroa. Tätä summaa on monin paikoin pidetty alimitoitettuna. Kuntaliiton laskelmien mukaan vuotuinen lasku on 150-180 miljoonan välillä. Lempäälässä hintalappu lienee puolen miljoonan paikkeilla, jopa yli. Mistä me löydämme tämän rahan? Tällä hetkellä niin Lempäälä kuin muut kunnat kamppailevat Korona-kriisin myötä vielä epävarmassa ja heikentyneessä taloustilanteessa. Pysyviä menoja haluttaisiin enemmänkin hillitä, ei kasvattaa.

Lakiluonnoksen mukaan laki astuisi voimaan 1.8.2021. Se tulee aivan liian pian.

Riina Aspila
Kunnanvaltuutettu, valtuuston 1. vpj (kok.)

 

Miksi taloudesta suoraan puhuminen on jotenkin väärin?

IMG_6300Keskiviikkona saimme valtuustossa kuulla talousjohtajalta tiukkaa puhetta taloudesta. Jo ennestään haastavassa taloustilanteessa Korona epidemian vuoksi talous on entisestään hankaloitunut. Tilinpäätös 2019 oli Lempäälässä positiivinen, mutta oikeastaan vain teknisesti. Osavuosikatsaus 2020 alkuvuoden osalta oli karua kuultavaa.

Lempäälän kunta teki mielestäni vahvan arvovalinnan, kun se ei lomauttanut työntekijöitään kevään poikkeusolojen aikana. Lempäälässä innovoitiin uusia palveluita kuntalaisille, kehitettiin omaa toimintaa ja varauduttiin tulevaan. Työntekijöitä kuunneltiin ja kiitos myös heidän joustamisen, pääsimme lopettamaan yhteistoimintaneuvottelut ilman toimia.

Synkät pilvet kuitenkin kaikesta venymisestä ja joustamisesta kuitenkin puhaltavat. Ja vaikka kaikkia Korona epidemian ja poikkeusolojen taloustietoja ja vaikutuksia meillä ei tiedossa ole, on varmaa, että taloudellisesti seuraavat vuodet tulevat olemaan erittäin raskaat. Ei vain Lempäälässä, vaan ihan koko maassa ja maailmalla.

Taloudesta puhuminen on vaikeaa, koska usein pöytään lyödään fakta- ja arvokortit samaan aikaan. Miten voidaan rakentaa Lempäälä-taloa, mutta ei maksaa parempaa palkkaa hoitajille tai palkata lisää opettajia. Miten kunnanjohdossa palkkakuitissa komeilevat isot numerot, mutta varaa pienempipalkkaisten ohjaajien palkkaamiseen ei ole, vaikka tarve olisi? Miksi säästetään matonpesupaikoista 20 000 euroa lopettamalla 50% paikoista, vaikka matonpesupaikat ovat kovalla käytöllä joka kesä ja niihin on osaan viime vuosina myös investoitu. En halua uskoa siihen, että taloudesta ei voisi puhua siksi että kokee itse olevansa huono siitä puhumaan tai pelkää termien olevan väärää.

Minua usein turhauttaa valtuutettuna ja valtuustossa se, että taloudesta puhuttaessa nostetaan aina esiin se, kuinka kurjaa se taloudesta puhuminen on. Kuinka taloudesta puhujat usein leimataan kylmiksi ja tunteettomiksi. Vaikka usein he valitettavasti ovat vain realisteja. Vielä enemmän ärsyttää se, kuinka paljon kivempaa olisi puhua siitä kuinka meidän pitäisi palkata lisää väkeä, antaa palkankorotus sen ansainneille ja pitää ne matonpesupaikat. Mutta usein unohdetaan se, mihin on ylipäänsä varaa. Olen varma, että meistä kaikki haluaisivat antaa palkankorotuksia pienipalkkaisille työntekijöillemme. Tiedän että halusta olisimme palkkaamassa lisää väkeä usealla toimialalle, jossa tiedämme puuttuvia käsipareja olevan enemmänkin. Siitä ei siis ole kyse, mutta sitten tulee se kylmä tosiasia eteen, mitä toiset sanovat olevan arvovalinta. Millä nämä kaikki kunnan toimet rahoitetaan, mitä sen hyvän tahdon ja halun toisella puolella on? Miksi kaikista huolimatta liian harvoin voimme näitä tekoja toteuttaa?

”Ongelma on sekä tulo- että menopuolella. Verotulot kääntynevät laskuun 2020 ja sitä seuraavina vuosina sekä tuloverojen että yhteisöverojen osalta. Tämän päivän tietojen mukaan Pirkanmaan työttömyysluvut ovat kääntyneet taas nousuun. Samalla valtionhallinnon tuki on vain lyhytaikainen laina valtionosuuksina, joka peritään korkoineen takaisin lähivuosina. Palvelujen toimintatuototkin sukeltavat, kun palveluja ei ole voitu tarjota samalla tavalla ja kunta on tarjonnut maksuhuojennuksia. Puhumme miljoonien eurojen vajeesta.” sanoi Totti Hämäläinen Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa keskiviikkona.

Minuakin, joka en ole mikään talousneropatti, hirvittää! Mihin meillä oikeasti on tulevina vuosina rahaa, onko mihinkään? Mistä saamme säästöjä, jos kärpäsenkokoisistakaan ideoista emme saa säästöä aikaan? Millä rahoitetaan ne palvelut joita  kasvavassa kunnassa tarvitaan?

Mitä tehdään, kun kotioloissa kulut vähenee tai katoaa? Meidän perheessä ainakin alkaa toimintojen supistus. Mitä aidosti tarvitaan, millä asioilla pärjäämme ja mitä voimme jättää hankkimatta. Miten pienemmät palkkarahat riittävät nyt ison perheen elättämiseen? Kyllä, näitä asioita meillä pohdittiin paljon keväällä, kun Koronaepidemia iski myös meidän talouteen hyvin kipeästi. Tilanteessa jossa itse on perhevapaalla ja mies yrittäjänä, ei kauheasti tarvinnut miettiä kumpi meidän perheessä leivän pöytään tuo ja mitkä ovat tulot, jos kaikki yrittäjätulot häviävät.

Missä siis kunnassa mennään? Onko edessä kenties verojenkorotus? Viime syksynä vasemmistoliitto olisi halunnut korottaa veroja 0,5%. Tuolloin tuo korotus olisi tuonut kassaan noin 2 miljoonaa euroa lisää. Jos (kun) tuo raha oltaisiin laitettu kiinteisiin kustannuksiin (esim palkkoihin), se painaisi siellä kustannuksina tälläkin hetkellä. Onko edessä erilaisten taksojen korotus, joka sekin rokottaa ilkeästi erityisesti pienituloisia. Mitä me kunnassa tehdään kun tulot vähenevät ja kulut pysyvät tai jopa kasvavat? Säästetäänkö, leikataanko?

Totti Hämäläinen jätti huhtikuun valtuustossa aloitteen, jossa haluttiin nostaa esiin talouden pitkän ajan suunnittelu ja ennen kaikkea taloudesta keskustelu. Vaikka tuota aloitetta ei yhtä perussuomalaista lukuunottamatta kukaan muu Kokoomusryhmän lisäksi kannattanutkaan, se eteni käsittelyyn. Nyt ryhmien puheenjohtajien johdolla on käyty keskustelua siitä, miten Lempäälässä talousasioista pitäisi puhua, miten kouluttaa meitä ymmärtämään tätä monimutkaista kokonaisuutta paremmin. Miten varmistaa, että valtuutettuna tiedämme vastuun ja velvollisuuden tilanteessa, jossa aina ei tehdä kasvubudjetteja. Miten me aidosti voimme varmistua siitä, että me ymmärrämme mitä olemme päättämässä.

Talous on ihan tosi vaikea asia ja siitä puhuminen on haastavaa. Lempäälän kokoisessa kunnassa budjetti on jo niin iso ja monimutkainen, että tällainen tavallinen tallaaja on välillä ihan ihmeissään sen syövereissä ja myönnän välillä eksyväni. Siitä huolimatta, vaikka moni taloudellinen asia on linkittynyt arvojen kanssa, on minusta suorastaan ärsyttävää puhua siitä, että faktoilla puhuminen olisi kylmää ja arvotonta. Tai, että silloin olisi jotain toista vastaan.

Totin sanoin ”Kokoomuksen valtuustoryhmä näkee, että puolueryhmien välillä pitäisi yksittäisten keinojen pohtimisen sijaan sopia yhteisestä paketista, jossa kaikkia keinoja käytetään tasapainoisesti. Arjessa henkilöstö, esimiehet ja tiimit osaavat parhaiten sanoa, millä toimilla menosäästöjä voidaan tehdä ilman, että vaikutukset ovat katastrofaalisia.”

Minä haluaisin, että Kokoomuksen aloitteen myötä Lempäälässä voitaisiin käydä kiihkotonta keskustelua taloudesta, myös ilman tulevan kevään kuntavaalikiimaa. Kiihkottomalla keskustelulla tarkoitan sitä, että me jälleen kävisimme läpi sen mistä rahat tulevat ja minne ne menevät ja miksi. Mistä asioista on mahdollista säästää ja mistä se olisi ylipäänsä järkevää. Kevään koronakriisi osoitti ainakin sen, että Lempäälässä osataan olla innovatiivisia ja nopeallakin aikataululla tyhjästä nyhjästä monta hienoa ja upeaa asiaa, jotka eivät välttämättä edes maksa mitään tai jos maksavatkin, ne säästävät jossain toisessa kohdassa silkkoja euroja.

Mutta miten puhua taloudesta niin, että sitä ymmärtäisi kaikki? Miten taloudesta voisi puhua leimautumatta kylmäksi ja tunteettomaksi?

 

 

Valtuustoaloite 27.5.2020 lähikierrätyspisteistä ja niiden kaavoituksesta

WhatsApp Image 2020-05-27 at 20.45.25

VALTUUSTOALOITE Lempäälässä 27.5.2020

Jätehuoltomääräysten mukaan vuodesta 2021 alkaen biojäte, muovi-, lasi- ja kartonkipakkaukset sekä pienmetalli kerätään erikseen kiinteistöistä,  joissa on vähintään viisi huoneistoa. Tämä siis tarkoittaa, että taajama-alueella 5 asunnon tai sitä isomman kiinteistön jätehuollon kierrätys on velvoittavaa. Tämä velvoite tulee korjaamaan nyt taajama-alueen kerros- ja rivitaloalueiden kierrätystä kokonaisvaltaiseksi ja lisää myös yhteistyötä asunto-osakeyhtiöiden välillä.

Lempäälässä jätehuoltoa hoitaa Pirkanmaan jätehuolto Oy, jossa Lempäälä on omistajajäsenenä.

Uusille kaavoitettaville omakotialueille on mahdollista sijoittaa valmis kortteli- tai lähikierrätyspiste, jolla saadaan hoidettua velvoite alueen kiinteistöille liittyä valmiiseen konseptiin jo kaavoitusvaiheessa. Tämä velvoitus tulee ottaa osaksi Lempäälän kunnan kaavoitusta.

Haasteena on jo olemassa olevat omakotitalojen kaava-alueet. Pirkanmaan jätehuollon tavoitteena on ollut tuottajayhteisöjen kanssa sijoittaa Ekopisteitä näiden alueiden läheisyyteen. Kokemuksesta tiedämme, että kierrätys on parempaa kun keräyspiste on lähellä ja kulku sinne vaivatonta.

Me allekirjoittaneet ehdotamme, että

  1. Lempäälä kunta osoittaa lähikierrätyspisteiden paikat katu-tai tiekohtaisesti  jo olemassa oleville kaava-alueille.Asiasta sovitaan ja neuvotellaan yhdessä asukkaiden kanssa. 
  2. Uusille asuinalueille kaavoitetaan lähikierrätyspiste ja siihen liittyminen osoitetaan jo kaavavaiheessa. 
  3. Kunta toteuttaa kokonaisvaltaisen selvityksen kuinka Lempäälässä edetään kohti kierrätyksen järjestämisen organisointia, jotta kaikilla taajama-alueen kiinteistöillä olisi suunnitelma miten kiinteistöjen kierrätys hoidetaan.

Haja-asutusalueen kierrätysmahdollisuuksien parantamista tulee siis tutkia ja edelleen edesauttaa. Yhteiskunnassa on tahtotilaa parantaa jätteiden kierrätystä, varsin kun se tehdään helpoksi.

Aloitteen valmisteli Kokoomuksen valtuustoryhmä ja sen aloitti 41 valtuutettua.

Riina Aspila