Herralanvirran korjaushanke etenee

Pian tästä kohtaa virtaa pääsee taas läpi muukin kuin vesi.

Kävin iltalenkillä katsomassa kuinka Herralanvuolteen ja Herralanvirran kunnostustyö etenee. Hyvältä siellä näytti. Toivonmukaan työ etenee aikataulussa.

Lempäälän ympäri kulkee hieno vesireitti, joka puolivahingossa aikanaan pilattiin. Vesi on hyvin virrannut ympäri, mutta kulkemaan läpi tästä kohtaa ei ole päässyt turvallisesti. Itsekin muutaman kerran keskustasaarta ympäri kiertäneenä olen joutunut kumiveneen ja kanootin ottamaan kannettavaksi tässä kohtaa. Tämä toivottavasti on pian historiaa.

Kunnostustyössä ollaan jo vauhdissa. Toivottavasti pian tulee myös valmista.

Ratkaisua tähän ongelmaan on haettu pitkään. Nyt toimeen kuitenkin vihdoin konkreettisesti tartuttiin ELYn ja Lempäälän kunnan yhteisellä patoalueen kehittämishankkeen myötä. Työkoneet ovat jo kotvan aikaa tehneet hommia ja massoja on kovasti siirrelty.

Tavoitteena on, että kesällä päästäisiin jälleen Lempäälän ympäri meloen, soutaen tai vaikka Sublaudalla. Tämä keskustan kiertäminen on yksi Lempäälän erikoisuus ja ehdoton timantti. Vesireitti on tärkeää saada vihdoin käyttöön.

Voihan soittoaika

Tiedätkö sen tunteen, kun sinulla olisi tarve selvittää jotain. Selvität ensin numeron, johon soitat. Ystävällinen ääni vastaa sinulle ”minulle on seuraava soittoaika parin päivän päästä klo 10-11. Katsot ärsyyntyneenä kalenteria ja toteat sinulla olevan palaveri juuri torstaina klo 10-11. Seuraava soittoaika onkin sitten viikon päästä tiistaina klo 10-11. Lataat siihen täydet panokset ja muistat soittaa klo 10.05, äh varattu. Päätät odottaa hetken ja oma puhelimesi soi ja työasiat pakkaavat päälle. klo 11.05 tajuat taas kellon ja toteat torstaina sitten uudelleen. Päivät ja viikot vierivät…

Kuva: Pixabay

Yhden asian selvittelyssä minulla meni kolme viikkoa. Asia koskin valituksenalaista päätöstä, jossa oli kolmen viikon valitusaika. Siinä ajassa en tavoittanut henkilöä. Onneksi asiani oli sellainen, että siitä ei tarvinnut tehdä valitusta, mutta päätöksen perusteisiin kaipasin lisätarkennusta. Hiihtolomakin oli välissä, jolloin kukaan ei vastannut soittoajalla. Sain toki muita saman alan ihmisiä kiinni, mutta he eivät voineet ottaa kantaa asiaan, koska asia koski päätöstä, jossa oli valitusoikeus. Vastaus oli saatava oikealta ihmiseltä.

Lempäälässä oli pitkään neuvolan ajanvaraus ja soittoaika klo 12-13 jokapäivä. Joskus meni viikko, etten koskaan muistanut soittaa tai saanut ketään kiinni soittoaikana. Yleensä kävi kuten yllä, eli ensin soitin ja puhelin oli varattu. Sitten se soittoaika jo menikin ohi. Monien palautteiden ja ainakin yhden asiakaskyselyn jälkeen soittoaika saatiin lavennettua klo 8-10 aamuisin. Tämä on ollut pelastus! Vaikka muuten neuvolan uusi tiimimalli ei meidän kohdalla ole kiitosta saanut, on tämä ja takaisinsoittopalvelu kuitenkin ollut hyvä ja palveleva osa uudistusta.

Soittoaika on ihan ymmärrettävä asia. Siihen on työntekiijän varmasti helppo sitoutua ja työt niiden mukaan aikatauluttaa. Mutta äärimmäisen turhauttavaa se on näin asiakkaan näkökulmasta. Erityisesti silloin, kun asia on kiireellinen. Onneksi näissä asioissa on monenlaisia reittejä oikean tiedon ääreen, mutta aina se ei ole helppoa. Toisaalta soittoaikojen kiertämisellä ei ole pointtia, koska usein tulee kuormitettua ”väärää työntekijää”.

Ikäneuvo-puhelin palvelee ikäihmisen asioissa, mutta tämä palvelu ei ole kunnan omaa ja oma kokemus on, että sieltä saat saman tiedon kun netistä lukemalla. Itseä soitto sinne ei ole kertaakaan auttanut. Aloitekin tästä asiasta tehtiin valtuustossa, että meillä olisi oma numero ikäihmisten palveluille Lempäälässä. Mitä enemmän tässä näitä omaisen asioiden hoitamisia on ollut, sitä lämpimämmin itse tätä ajatusta kannatan. ’

Mikä siis olisi paras tapa palvella asiakkaita ja kuntalaisia? Miten päästä soittoajasta jotenkin sellainseen kommunikointiin, että asioiden hoitaminen olisi helpompaa ja hoituisi nopeammin, kuin kaksi kertaa viikossa tunnin ajan? Takaisinsoitto lienee useimissa tapauksissa toimiva ratkaisu, mutta työn jaksottamiseen ja suunnitteluun ei sekään vastausta tuo. Miten tämä yhtälö voitaisiin ratkaista fiksusti kaikkien kannalta?

Torstaina taas kerätään kysymyspatteristo ja tarvittava materiaali esiin ja koitetaan päästä läpi, jos vain muistan soittaa oikeaan aikaan ja oikeaan numeroon!

Monilukutaidon aika!

Vanhan kirjaston leikkipaikka oli ehdoton suosikkimme. Toivottavasti pääsemme pian uuteen pääkirjastoon.

Tänään vietetään valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää teemalla Nyt on monilukutaidon aika!
Päivää on vietetty jo kolmekymmentä vuotta ja päivä on useissa päiväkodeissa juhlapäivä. Odotan itse jo innolla, miten päivää on lasten päiväkodissa vietetty.

Lempäälässä on tänä syksynä kiertänyt kirjastolaukku päiväkodissamme. Tuo kassi on sisältänyt kirjoja, kirjastokortteja, virkailijoiden nimikylttejä sekä tietysti lainauskoneet. Leikin avulla lapset ovat saaneet käydä kirjastossa ja lainata kirjoja luettavaksi. Meidän lapset ovat olleet leikistä innoissaan. Erityisesti nyt, kun käynnit kirjastossa ovat olleen Koronan vuoksi vähäisiä jo pidempään. Kirjasto on kuitenkin jännä paikka ja kirjojen lainaaminen luettavaksi hauskaa puuhaa. Uuteen kirjastoon emme ole vielä edes päässeet tutustumaan. Kumpa Koronasta päästäisiin pian eroon!

Tänään valtakunnallisena varhaiskasvatuspäivänä päiväkoteja on erityisesti haastettu ääneen lukemisesta ja monilukutaidon hyödyntämistä. Meillä lapset rakastavat kirjoja ja lukemista. Esikoinen on jo lähellä oppia itsekin lukemaan, mutta nauttii edelleen siitä kun hänelle luetaan. Kuopus taas on vasta innostunut kirjoista ja ravaa ahkerasti kirjahyllyllä tuoden kirjoja hyvin määrätietoisesti luettavaksi. Myös päiväkodissa on muutama kirja, joita on luettava joka päivä. Iltasatu on tärkeä iltatoimi niin keskimmäiselle, kun vanhimmalle lapselle. Välillä luetaan molemmille oma iltasatu, joskus löytyy yhteinen tarina, joka halutaan kuulla. Isoäiti on erikoistunut lapsille lukemiseen. Nämä hetket ovat tärkeitä, koska isoäiti jaksaa lukea monta kirjaa putkeen!

Lukeminen lapsille on tärkeää. Varhaiskasvatuksen opettajien liitto on tehnyt tutkimusta monilukutaidosta osana varhaiskasvatusta. Mielenkiintoinen ja tuore raportti kannattaa lukea. Lasten ja lastenkirjojen kautta sitä on itsekin oppinut monta uutta asiaa. Kirjat ja kuvat auttavat hahmottamaan asioita ja tekevät meistä välilä astronautteja, salapoliiseja ja prinsessoja.

Näin kuntapäättäjän roolissa näen, koen ja teen myös varhaiskasvatusta koskevia päätöksiä. Olen tervehtinyt ilolla pilotteja, joissa osa kunnista on mukana kokeilemassa kaksivuotista varhaiskasvatusta. Lempäälä ei ole mukana näissä piloteissa, mutta meillä on pyritty muodostamaan päiväkoteihin omia viskariryhmiä. Viisivuotiaat ovat omana ryhmänään tai yhdistettynä samassa ryhmässä eri ikäisten kanssa. Kuitenkin niin, että enää ei viskareita ole jokaisessa ryhmässä. Oman lapsen menoa ja meininkiä seuranneena voin todeta tämän olleen hieno mahdollisuus. Isot lapset yhdessä pystyvät toteuttamaan asioita ikätasoisesti ja ryhmään syntyy omanlainen henki. Silti pienempien kanssa pääsee ulkoilemaan ja touhuamaan, joten pelkää isojen touhua ei päivät kuitenkaan ole.

Aina ei haittaa, vaikka kirjaa lukisi väärinpäin.

Iloisesti tervehdin myös palautettua mitoitusta aikuisten määrässä. Tämä johti myös siihen, että meidän päiväkodissa perustettiin viskariryhmän lisäksi jälleen oma alle 3-vuotiaiden ryhmä. Tällainen oli myös silloin, kun esikoiseni aloitti päiväkodissa. Keskimmäisen kohdalla näin ei ollut, mutta hänen ryhmässä oli onneksi muitakin pieniä tuolloin, eikä tarvinnut pelätä jalkoihin jäämistä. Nyt pienten ryhmään pääsi kuopus ja onhan se ihana oma maailmansa tuo pienten ryhmä. Tärkeänä osana riittävästi aikuisia ja sylejä.

Iloinen saa olla Lempäälässä myös siitä, että varhaiskasvatuksen opettajia on ryhmissä pääsäntoisesti nyt kaksi yhden sijaan. Tämä tahtotila on meillä ollut pitkään ja nyt se on viime syksystä saakka toteutunut hienosti. Monesta asiasta saa olla iloinen. Vaikka päiväkodit jokainen on aina erilainen, meillä asiat ovat hoituneet ja toimineet hienosti. Lapset menevät innokkaasti päiväkotiin ja joskus heitä on jopa vaikea saada lähtemään sieltä 🙂 Kiitos varhaiskasvattajillemme!

Yhdessä koulukiusaamista vastaan!

Aamun ajatuksia Majauslahdella. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa ja tarttua toimeen. Miksi käyttäisimme sen tekemättä?

Koulukiusaaminen, jopa -väkivalta puhututtaa ja pohdituttaa. Lempäälässä tehdään kouluissa ja päiväkodeissa asioille paljon, mutta tuskin aina riittävästi. Asia on yhteinen, iso ja tärkeä. Mitä ne voisimme poliittisella puolella edistää nollatoleranssia?

Heitän ajatuksen poliittisten ryhmien pohdittavaksi yhdessä. Voisiko kevään aikana tehdystä työstöstä olla hyötyä, kun tuleva valtuusto saa ”syliinsä” heti kautensa aluksi budjetin valmistelun ja päättämisen. Vaalit siirtyivät, aikaa olisi meillä istuvilla valtuutetuilla vielä. Uusi valtuusto taas lähtee asioihin huomattavasti kiireemmällä aikataululla. Olisiko yhdessä pureksituista näkökulmista apua asian edistämiseen yli valtuustokauden.

Mitä mieltä olet? Olisiko tässä yhdessä tekemisen paikka? Yhdessä, kuten aikanaan luottamushenkilöiden eettistä koodistoakin tehtiin. Sain olla tuossa työstössä mukana molemmilla kausilla. Se oli hedelmällistä työtä ja aitoa yhdessä tekemistä. Sitä tämä asia erityisesti nyt kaipaa!

Vaalit tulevat kesäkuussa, ehkä.

Lähde ehdokkaaksi!

Pitkään vellonut keskustelu päättyi eilen, kun oikeusministeriön virkavastuulla tehty esitys vaalien siirtämisestä kesäkuulle kelpasi lähes kaikille puolueille. Turvallisuus ensin, todettiin lähes yhdestä suusta. Näin sen pitääkin olla. Meillä tulee olla mahdollisuus turvalliseen äänestykseen kaikkialla maassa. Mutta miksi vasta muutama päivä ennen ehdokaslistojen jättämistä ja kun matkaa vaaleihin oli enää hieman reipas kuukausi? Miksi tätä päätöstä ei tehty ajoissa? Vielä joulukuussa oikeusministeri tuohtuneena sanoi, ettei vaaleja siirretä. Vaalien siirtoon ei ollut puoluesihteereidenkään mielestä syytä, paitsi nyt.

Olin toki itsekin pettynyt, että vaalit siirtyvät. Vaikka antaahan se meille ehdokkaille ja erityisesti ensikertalaisille mahdollisuuden pidempään kampanjaan. Moni on laittanut ja tulee laittamaan isojakin summia rahaa kampanjointiin. Nyt rahaa tarvittanee lisää kahdelle kuukaudelle. Mutta kaikki me ymmärrämme, ettei tätä tehty kiusaksi, vaan turvallisuus edellä. Siitä lienee selvyys kaikkien mielestä.

Kokoomuksessa meitä ehdokkaita on pidetty hyvin perillä muuttuvassa tilanteessa. Puoluesihteerimme on ansiokkaasti viestittänyt keskusteluista, että vaalit pidetään ajallaan, kunnes viikonlopun lähestyessä saimme kuulla muuta pohdintaa. Kaikki me ymmärsimme mistä on kyse. Kun virkavastuulla päätöksiä ja valmistelua tehdään, ei heppoisin perusteluin näin suuria muutoksia esitetä. Mutta se, mikä minua ainakin kummastuttaa on se, miksi mitään varautumista ei olla tehty?

Olemme Lempäälässä käyneet keskustelua siitä, kuinka turvallisuus varmistetaan niin äänestäjien osalta, kun vaalivirkailijoiden. Tulevassa kunnanhallituksessa asia olisi varmasti ollut taas keskustelussa. Meillä on tehty valmisteluja aivan kuten muuallakin, ohjeiden mukaan. Mutta miksi ohjeet valtion tasolla eivät ole ottaneet huomioon juurikaan päällä olevaa pandemiaa ja sen vuoksi hyvin eri tilanteissa olevia kuntia?

Puoluesihteerimme Kristiina Kokko kertoi eilen facebookissa useista ei toimista, joita hän oli ollut esittämässä kokouksissaan. Näiden lisäksi on lukuisia muita toimia, joita muut puoluesihteerit ovat esittäneet oikeusministeriön vaaleista vastaaville. Mutta oikeastaan mikään ”normaalista poikkeava” ei ole kelvannut. Tai ainakaan johtanut mihinkään toimenpiteisiin. Nyt olemme nähdäkseni tilanteessa, jossa toivotaan toivotaan, että kesäkussa pandemiatilanne olisi parempi. Ehkä myös sää ulkoäänestykseen? En tiedä.

Kyllä, minusta tässä on epäonnistuttu pahasti. Meillä ei ole valmisteltu tai ainakaan esitetty mitään toimia, jotka olisivat mahdollistaneet turvallisen äänestämisen. Ei, vaikka ideoita on esitetty lukuisia. Niistä moni helposti toteutettavissa olevia, kuten postiäänestyksen käyttö, pidennetty ennakkoäänetys (nyt ilmeisesti tulossa) tai Drive Inn äänestäminen erityksissä olevilla koronatestipaikoilla jne. Keinoja on, jos niitä halutaan käyttää.

On totta, että haastavahan tämä tilanne kokonaisuudessaan on. Ei meistä kukaa tiedä mikä on todellisuus huhtikuussa. Millaisissa tartuntaluvuissa silloin mennään. Toivottavasti kolmen viikon sulku asiassa auttaa hillitsemään taudin leviämistä. Mutta ei me silti voida vain toivoa ja odottaa. Olivat vaalit sitten kesäkuussa tai vaikka syyskuussa (toinen esitys), on silti mahdolllista, että erilaisiin toimiin joudutaan varautumaan. Vaikka ihmisiä olisi enemmän rokotettu ja taudin tilanne parempi, on silti todennäköisesti ihmisiä, jotka joutuvat erityksissä/karanteenissa olemaan ja heidän tulee päästä äänestämään. Nyt siis niitä ratkaisuja kesäkuulle ja kiireesti!

Kiitos puolueemme valmistelijat. Kokoomus on päätöstä tehdessä edellyttänyt, että oikeusministeriö ratkaisee karanteenissa ja eristettynä olevien äänioikeuden toteutumisen. Varmistettava on myös kaikkien äänestäjien ja vaalivirkailijoiden turvallisuus vaaleissa.

Seuraavaksi päätökset etenevät eduskuntaan, koska laki pitää vielä tehdä. Uskon asian kuitenkin menevän läpi. Sitä ennen elämme ajatuksella, että vaalit voivat olla huhtikuussa tai kesäkuussa ja toimimme sen mukaan.

Uudet vaalit pidetään siis 13.6. Ehdolle siis pystyy asettumaan nykylain mukaan 9.3 saakka. Jos (ja kun) uusi laki menee läpi, voi mukaan lähteä vielä 4.5 saakka. Älä siis epäröi, lähde mukaan. Politiikassa harvoin on tylsää, vaikka tylsiä päätöksiä voikin joutua tekemään. Yhdessä tehden kotikunnan parhaaksi kaikesta huolimatta!

Lempäälässä tehtiin valtuutetun käsikirja

Puheenvuoroa odottamassa. Koti valtuustosalina.

Pidin keskiviikon valtuuston kokouksessa puheenvuoron USO-verkoston (Kuntaliiton uuden sukupolven organisaatiot-verkosto ja valtuutetun käsikirja asia kohdassa. Tämä käsikirja on ollut työstössä meillä on monin työpajoin ja keskusteluin lähes pari vuotta. USO on siis poliittisen ja ammatillisen johdon yhteinen vertaisoppimisverkosto, kokemus- ja tutkimustiedon kokoaja sekä paikallisen kehittämistyön konsultoija (lähde kuntaliitto.fi). Lempäälä on ollut verkostossa mukana puolet valtuustokaudesta.

Ajastus tästä käsikirjasta lähti liikkeelle siitä, kun pohdimme projektin ohjausryhmässä miten voisimme hyödyntää USO-verkostoa ja siihen kuuluvia työpajoja. Pohdimme mitä konkreettista haluaisimme saada aikaan. Totesimme, ettei meillä ole yhtä asiakirjaa tai paikkaa, jossa olisi helposti perusasioista tietoa saatavissa. Matkan varrella meille on syntynyt erilaisia kansioita sähköisessä järjestelmässä, josta välillä on vaikea hakea asioita. Myöskään aina ei voi olla varma onko se löytämäsi asiakirja nyt se ajantasalla oleva. Siksi käsikirjaa lähdettiin työstämään.

Käsikirjaa lähdettiin tekemään erityisesti uuden valtuutetun näkökulmasta. Miten uusi valtuutettu voisi helposti päästä kiinni oleellisiin asiakirjoihin ja toimintatapoihin. Kun tätä työstettiin, ihmettelimme aidosti sitä’,ettei tällaista ole kunnissa tehty. Meidän käsikirjaa onkin kyselty ympäri maan. Hyvä niin, käyttöön ja kehitykseen vaan. Käsikirja luettavissa esityslistan liitteenä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Taas on yksi yhteinen työ maalissa, tai ainakin melkein. Kun viime valtuusto antoi meille puoliksi pureskeltua materiaalia eettisestä koodistosta, siitä syntyi huoneentaulu meille ja osaksi myös tätä käsikirjaa verrattaen hitaasti. Se kuitenkin syntyi monien vaiheiden jälkeen ja yhdessä tehden.

Tämän käsikirjan työstössä meillä on ollut apuja. Ja sen huomaa. Niin aikajänteessä, millä tätä on työstetty työpajojen kautta ja millaiseksi se tuli. Kuin siinä miltä se kokonaisuudessaan näyttää. Uso verkoston kautta saamastamme Annin avusta huolimatta työ on meidän tekemää alusta loppuun saakka. 

Itse muistan pohtineeni monia tähän käsikirjaan liittyneistä asioita aikanaan uutena valtuutettuna. Moniin asioihin törmäsin myös tällä kaudella valtuuston puheenjohtajan roolissa, kun vastailin erilaisiin kysymyksiin uusilta valtuutetuilta. Luulen myös, että monikaan ei rohjennut kysyä yksinkertaiselta kuulostavia kysymyksiä keneltäkään, vaan oppi niin sanotusti talon tavoille seuraamalla muita. 

Toivottavasti tämänkin käsikirjan jälkeen rohjetaan kysyä. Toivottavasti käsikirja jopa suorastaan kannustaa siihen. Siis kysymään ja ajattelemaan ääneen omassa ryhmässä tai valtuustonpuheenjohtajan kanssa. Toivottavasti tämä antaa vastauksia moniin pohdituttaviin asioihin. Niihin isompiin ja pienempiin.

Tätä tehdessä ja nyt päätettäessä tuntuu työ kovin omalta. Onhan sitä ollut tekemässä monessa kohdassa. Mutta valmis se ei tänäänkään ole. Eikä ehkä ole koskaan. Me Kokoomusryhmässä todettiinkin, että olemme tavallaan luoneet ikiliikkujan. Toivottavasti tuleva valtuusto ja sen uuden valtuutetut katsovat tätä käsikirjaa tuorein silmin ja sen käytöstä tehdään esimerkiksi kyselty tai työpaja vuoden päästä. Ja sitten uudelleen kauden lopussa. Eli tätä asiakirjaa työstettäsiin valtuustokauden aikana ainakin kaksi kertaa. 

Alussa siis tsekkattaisiin onko tämä hyvä uuden valtuutetun kannalta. Mitä hassua tai mitä puuttuu ja tehdään muutoksia ja lisäyksiä. Sitten kauden lopussa tsekataan taas uudelleen läpi ennen luovutusta uudelle valtuustolle. Vain käyttämällä ja työstämällä paremmaksi ja laajemmaksi, tämä auttaa valtuutettuja tekemään omaa työtään paremmin.

Yhdessä tätä tehtiin, yhdessä se myös eteenpäin luovutetaan yhteiseen käyttöön.

Ystävänpäivä

Ystävät, voi missä olisinkaan ilman teitä! Vuosi on menty, ettei monen kanssa olla nähty lainkaan tai vain muutaman kerran. Soiteltu kyllä monen kanssa. Somen kautta näkee parhaat palat, mutta ei aina niitä arjen harmaita.

Viikko sitten meillä piti olla ystävien päivä. Olimme suunnitelleet koronaturvallisen ulkoilun, mutta mittari näytti -17. Olisihan toki ulkoilu edelleen onnistunut, mutta vilustumista vällttääksemme siirsimme tapaamisen sisätiloihin. Käytiin minigolfaamassa ja syömässä. Valittiin aktiviteetti ja ravintola sen mukaan, että mahdollisimman vähän olisi mitään ylimääräisiä kontakteja. Syntiseltä tällainen turhanpäiväinen kylillä kulkeminen kieltämättä tuntui. Mutta voi kuinka ihanaa se oli. Kun saavuin kotiin, tuntui kuin olisin ollut ulkomailla tai vähintäänkin pitkällä lomalla.

Eilen lähdin illalla kävelylle. Otin puhelimen ja kuulokkeet mukaan. Sen sijaan, että olisin reippaillut omien ajatusten kanssa soitin kahdelle ystävälle. Rupatteluhetki ja kuulumisten vaihtamista. Hyvää mieltä ja mielen päällä olleiden asioiden purkamista ja puimista. Hyvin mielin tulin taas kotiin.

Soitin juuri äidilleni. Hän on kuntoutuksessa, eikä siksi herkuttelemassa kanssani ystävänpäivän laskiaispullaa. Oli ihana kuulla, kuinka hän viihtyy ja on motivoitunut tekemiseen. Kuntoutuksessa on seuraa ja paljon tekemistä. Ei siis yksin kökkimistä vain omien ajatusten kanssa, mitä päivät yleensä ovat. Paitsi silloin kun ystävät ja läheiset käyvät kylässä. Heitä on onneksi paljon. Olen iloinen siitä, että ystävyys on kantanut myös yli vaikean sairastumisen. Moni heistä jaksaa viikoittain soittaa tai vierailla, tsempata ja pitää pinnalla.

Ystävyys kantaa! Lähetin muutamia kortteja ystäville. Muuten on menty somen voimin. Ihanaa saada viestejä pitkin poikin. Tällaisia päiviä tarvitaan muistuttamaan meitä ystävyydestä ja läheisten ihmisen tärkeydestä. Pidetään huolta itsestämme ja toisista! Soitellaan, viestitellään tai laitetaan vaikka perinteistä postia. Muistetaan ystävää ja läheisiä. Ei jätetä ketään yksin!

Valtuustoaloite varhaiskasvatuksen työntekijöiden ulkovaatteista

Keskiviikon kokouksessa jätin valtuustoaloitteen. Aloite sai alkunsa muutamastakin keskustelusta varhaiskasvatuksen ja aamu- ja iltapäivätoiminnan työntekijöiden kanssa. Moni kaltaiseni perheenäiti tuskailee aamuisin sitä, mitä pukea lapsille päälle päiväkotiin. Sää vaihtelee ja tänäkin vuonna marraskuu oli kovin pitkä, ainakin sateen ja kuran muodossa.

Valtuuston kokous pidettiin 27.1.2021 etänä

Kun sitä pohtii mitä lapsille päiväkotiin päälle ja varavaatteiksi, pohtii lasten kanssa ulkona touhuavat aikuiset aivan samaa. Kun lasten kanssa tekee töitä, tietää, että lasten vaatteiden kuraa löytyy myös hyvin usein omista vaatteista. Kun me vanhemmat usein toivomme paljon ulkoilua, olisi hienoa jos päiväkodin ja koulun aikuiset voisivat myös nauttia siitä oikeissa varusteissa.

Erilaisilla aloilla työvaatteet ovat automaattinen osa työtä. Päiväkodissa ja kouluilla näin ei asia ole. Ajatellaan, että vaatteet ovat käyttövaatetta. Tätä ne toki ovatkin, mutta minusta näillä aloilla vaatteet altistuvat kovalle kulutukselle. Erityisesti hyvät, monenlaisiin keleihin ja kovaan pesutahtiin tarkoitetut ulkovaatteet ovat kalliita. Näillä toimialoilla ulkoilevat aikuiset maksavat vaatteista aivan kuten me muutkin, vaikka ne ovat työvaatteita. Siksi ajattelin, että voisiko Lempäälässä pohtia tätä. Miten meillä voitaisiin tukea työntekijöitä näissä ulkovaatehankinnoissa.

VALTUUSTOALOITE

Aloite ulkoiluvaatetuksen tarjoamisesta varhaiskasvatuksen työntekijöille, aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajille sekä esikoulu- 1-2 lk ohjaajille.

Yksi päivittäisistä asioista päiväkodeissa ja esikoulussa on ulkoilu. Ulkoilu on säällä kuin säällä tärkeä osa lasten päiväkotipäivää aamuisin ja iltapäivällä. Osalle lapsista ulkoilut päiväkodissa, eskarissa ja aamu-ja iltapäivätoiminnassa ovat ainoita ulkoiluhetkiä. Oikeanlainen varustus ulkoiluun on olennaista, jotta ulkoilu on mielekästä niin lapsille kuin aikuisille.

Viime syksyn sateinen, kurainen ja märkä keli on muistissa. Talvella olemme saaneet nauttia niin kurasta kun paukkupakkasista. Nämä kaikki on koetellut ulkoilevia ryhmiä kovasti. Keli on vaatinut niin vaihtovaatetta, kun lisävaatettakin. Tällä hetkellä henkilökuntamme joutuu hankkimaan työvaatteensa, siis myös ulkoiluvaatetuksensa itse. Siitäkin huolimatta, että, kyseisessä työssä välttämätön varustus. Kunnolliset ulkoiluvarusteet eri sääolosuhteisiin ovat henkilökunnalle iso ja pakollinen investointi työnteon kannalta. Ulkoilua voi hyvinkin olla yli puolet työpäivästä. Ulkovaatetuksen tulee olla sopiva ympäri vuoden ja se altistuu kovalle kulutukselle päivittäin. Palkkatasoltaa nämä tärkeät työtekijät eivät ole niitä koviten palkattuja, joten vaatehankinnat vievät palkasta ison osan.

Verotus kohtelee tässä kohtaa tätä kohderyhmää, kuten muitakin. Työssä käytettävän vaatetuksen yleinen lähtökohta on, että vaatteet ovat normaalia elantomenoa. Siis siitäkin huolimatta, että valtaosalla täytyy olla useita vaatekertoja päivässä pystyäkseen tekemään työnsä niin hygieenisesti kun turvallisesti. Ulkovaatteet ovat erityisesti ne, jotka ovat arvokkaat hankkia ja jotka altistuvat erityiselle kulutukselle ja niissä tulee varautua hyvin vaihteleviin sääolosuhteisiin. 

Osana hyvää työnantajapolitiikkaa Lempäälän tulisikin pohtia, miten voisimme mahdollistaa päiväkotien henkilöstölle tasa-arvoisemman kohtelun työvaatteiden osalta. Kunnassa tulisikin selvittää yhdessä työntekijöiden kanssa, miten he kokevat asian. Voisiko kunta olla tukemassa ulkovaatteiden osalta työn tekemistä. Vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi yhtenäiset kunnan ulkovaatteet näitä toivoville tai mahdollisesti erillinen vaateraha. Keskustelussa, selvityksessä ja mahdollisessa hankinnassa henkilökuntaa ja otettaisiin huomioon tarpeet ja  tuotteiden kestävyys. Ulkoiluvaatteet voisivat parhaimmillaan olla sekä hyvä henkilöstöetu, että tukisivat työssä viihtymistä. 

Me valtuustoaloitteen allekirjoittaneet ehdotamme, että Lempäälässä selvitetään tapoja varhaiskasvatuksen henkilöstön, aamu- ja iltapäivätoiminnan, esikoulun ja 1-2lk ohjaajien  ulkovaatetuksen tukemiseen. Kartoitetaan asiaa henkilöistön kyselyllä ja kerätään ideoita siihen, mikä voisi olla paras ja mahdollinen tapa.  Selvityksen pohjalta ryhdytään mahdollisiin toimenpiteisiin kartoituksen pohjalta. Luodaan yhdessä työntekijöiden kanssa oma malli mahdollistaa ja tukea työntekoa tasapuolisesti.

Aloitteen valmisteli Kokoomuksen valtuustoryhmä.
Lempäälässä 27.1.2020

Riina Aspila

Koulutus näkyväksi osaksi strategiatyötä

OAJ:n Koulutusjohtaja Heljä Misukka kirjoitti Kokoomusnaisten blogissa minusta ansiokkaasti, että #koulutusratkaisee. Hän ehdotti, ”että jokaisessa kunnassa käydään vaalikauden aluksi osana kunnan strategiakeskustelua syvällinen pohtiminen siitä, mitkä ovat kunnan vahvuudet ja kehittämiskohteet päiväkotien ja koulujen toiminnan osalta. Sen pohjalta sovitaan yhdessä tavoitteet koko valtuustokaudelle. Mikä on kouluverkko ja rakennusten kunto? Miten oppimistuloksia voidaan parantaa? Onko nuorilla hyvinvointiongelmia, jotka estävät oppimista? Onko pulaa kelpoisista opettajista ja mitä teemme vetovoiman parantamiseksi.”

Kun tämän valtuustokauden alussa tehtiin strategiaa, meillä oli hirmuisesti monenlaista tietoa ja osaamista saatavilla. Meillä oli myös tuore kouluverkkoselvitys tehtynä. Mutta Misukan ajatukset saivat minut jälleen pohtimaan sitä, miten käytämme tietoa mitä meillä on. Valtuustokausi alkaa typerästi keskellä kesää, eli 1.6. Se tarkoittaa sitä, että lautakunnat ehtivät juuri ja juuri perehdyttää väkeään omiin asioihin päällisin puolin. Sitten onkin jo elokuu ja budjetti on pöydällä. Keskustelut, isommat strategiset asiat vain väkisin hukkuvat kaiken tämän alle.

Kauden alussa meillä päästiin hyvin kiinni strategiatyöhön, mutta helppoa se ei ollut. Erityisesti moni ensikertalainen tuskaili kaiken tämän keskellä, miksi on kiire, onko kaikkia tarvittavia asioita nyt pohdittu riittävästi ja onko tämä varmasti nyt kestävä suunta? Vaikka tuolloin pidin pääni aikataulusta, olisin nyt valmis pohtimaan strategian valmistumista seuraavalle keväälle ja rauhoittaisin syksyn budjetille ja Misukan ehdottamalle keskustelulle. Vastaavia tarkasteletavia kokonaisuuksia löytyy jokaiselta sektorilta.

Jotta sisältö saadaan aikaa, se vaatii aikaa ja se vaatii keskustelua. Kuten Hanna facebook-postaukseeni kommentoi. Tärkeää on myös pohtia minkä/kenen tiedon ja ajatusten pohjalta näitä asioita mietitään. Ketä kutsutaan mukaan keskusteluihin, kuka on asiantuntijana kertomassa luottamushenkilöille asioista. Itse näen, että lautakuntatasolla erityisesti keskustelu henkilöstön eri edustajien kanssa olisi todella hedelmällistä. Ammatillisena opettajana olen nähnyt käytönnön työssä sen, millainen osaamispotentiaali kentällä on.Kun asioita olisi yhdessä työstämässä niin asioista päättävät, niitä hallinnoivat ja erityisesti näitä tpteuttavat, saadaan aikaan hyvä combo ja myös realistinen kuva siitä missä mennään ja minne suunnataan.

Yhdessä tehden ja kenttää kuunnellen uskon meidän saavan monia hyviä tavoitteita strategiaan.

Koulutus on sijoitus tulevaisuuteen. Meillä on kunnassa hienoja kokeiluja erilaisista opetustavoista. On ulkopainotteista opetusta ja 1-2 yhteisluokkia. Meillä on yhtenäiskoulu ja syksyllä myös uusi yläkoulu. Pienistä kyläkouluista yli 600 oppilaan alakouluihin. Osaajia on ja erilaisista hankkeista kokemusta. Hyödynnetään kaikkea tätä. Ideoidaan yhdessä, kuullaan opettajia. Luodaan vahvuudet, joita monistaa eri kouluissa ja tilanteissa. Napataan kiinni heikkouksista ja kehitetään niitä yhdessä. Otetaan osaaminen ja koulutus vahvasti mukaan tulevaan strategiaan.