Kirjoituksemme Totti Hämäläisen kanssa LVS verkossa 26.5.2021
Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Esimerkiksi Lempäälän lukiolaiset kysyivät kuntavaalipaneelissa 14.5. kuntavaaliehdokkailta, miten nuorten jaksamista ja mielenterveyttä pitäisi tukea. Osa nuorista pärjää kovin hyvin, mutta osalle toisen asteen opinnot ovat raskas urakka. Kysymys ei ole helppo, mutta selvää on, että nuorten jaksamista ja mielenterveyttä on tuettava paremmin sekä lukion että ammattikoulun puolella.
Moni päättäjä vaatii lisää resursseja tukitoimintoihin ja vaativat esimerkiksi uusien koulupsykologien palkkaamista. Yksinomaan lisäresurssien vaatiminen ei ratkaise ongelmaa millään tavalla vaan tällöin juurisyyt itse asiassa sivuutetaan. Koulupsykologit ja psykiatriset sairaanhoitajat tekevät tärkeää työtä, mutta heidän ei kuitenkaan ole mahdollista ennaltaehkäistä sitä, että nuoret uupuvat tai mielenterveys on koetuksella. Mielenterveyden edistäminen ei ole sitä, että nuoret laitetaan jonoon oven taakse, kun paha olo on jo käsillä.
Rakenteita ja opiskelun kulttuuria pitää myös korjata. Jaksamista tuetaan seuraamalla opiskelijoiden työmäärää, suunnittelemalla työmäärää etukäteen ja tekemällä esimerkiksi kurssien sisältöä läpinäkyvämmäksi. Mielekkäät ja yhteisölliset harrastukset tukevat myös koulussa jaksamista. Myös koulun ulkopuolella on oltava elämää ja mahdollisuus palautumiselle – se on aitoa ongelmien ennaltaehkäisyä
Jos pitkien koulupäivien lisäksi koulutehtäviin kuluu viikossa kymmeniä tunteja, ei ole mikään ihme, että nuoret uupuvat. Myös hyvää tarkoittavat, mutta liian yksipuoliset uudistukset pahentavat ongelmaa. Näin kävi esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksen kanssa. Opintojen alussa tehdyt ratkaisut esimerkiksi pitkästä matematiikasta ja fysiikasta vaikuttavat suoraan siihen, miten helposti pääsee myöhemmin korkeakouluun opiskelemaan. Tämä lisää entisestään paineita koko opintoihin.
Kokoomus on esittänyt jo pitkään terapiatakuuta. Asia on saanut kannatusta yli puoluerajojen, mutta päätökset edelleen hallitukselta uupuvat. Erityisesti kuntavaalien alla puhutaan siitä, mihin kunnassa voidaan vaikuttaa ja milloin asia on valtakunnan päättäjien käsissä. On tärkeä muistaa viestiä haasteista ja ongelmista, joita kuntatasolla näkyy, mutta ne vaativat valtakunnantason päätöksiä. Näistä yksin ovat esimerkiksi opiskelijavalintojakoskevat muutokset ja terapiatakuu. Emme voi sulkea silmiä ja jäädä odottamaan kauanko nuoret jaksavat. Ongelmiin täytyy tarttua ja niihin saada muutos.
Riina Aspila ja Totti Hämäläinen Kuntavaltuutetut ja kuntavaaliehdokkaat (kok)
Vielä on vesi viileää järvessä. Silti meidän perhe jo polskii ahkerasti. Oma uimahalli lisäisi meillä uimista ympärivuotisesti ja lyhentäisi kynnystä ja matkaa lähteä uimahalliin.
Uimahallista on puhuttu ja sitä on odotettu lempäälään jo yli 40 vuotta. Nyt hankkeessa ollaan pidemmällä kuin koskaan. Uikkareita ei vielä kannata päälle vaihtaa, mutta ehkä sitä uskaltaa jo suunnitella hetkeä kun Uimahalli-kylpylään pääsee polskimaan.
Valtuuston kokouksen listalla on keskiviikkona takauksen myöntäminen Kiinteistö osakeyhtiö Lempäälän Uimahalli Oy:lle. Jos jos kuvitteli uimahallin kuntaan saamisen yksinkertaisesti voin todeta hänen olleen väärässä.
Kylpylämäinen uimahalli on paikka, jossa kaikki pääsevät uimaan ja vähän myös seikkailemaan.
Aina voi toki kysyä, miksi kunta ei itse rakenna uimahallia? Kun oikeasti pohditaan mikä on kunnan tehtävä ja sen ydintoimintaa, ei uimahallin pyörittäminen siihen oikeasti kuulu. Toiminan pyörittäminen on erikoisala, joka vaatii osaamista. Sellaista meillä ei ole, joten sekin olisi pitänyt jostain löytää. Siksi on ollut turvallisempaa löytää osaava operaattori toiminnalle ja sellaisia kunta on kilpailuttanut. Nyt olemme edenneet päätösvaiheeseen ja toivottavasti maaliin päästään operaattorin kanssa.
No miksi sitten enemmän kylpylämäinen kuin pelkkä uimahalli? Tänä päivänä ihmiset haluavat muutakin kuin kuntouintiratoja. Siksi olisi tärkeää, että hallissa olisi ratojen lisäksi paikka jumpalle ja lapsille. Kangasalan Kuohua, joka muuten on kylpylämäinen uimahalli, laajennettiin juuri tästä syystä. Tarvittiin lisää monipuolista tiltaa erilaisille toiminnoille uimahallissa. Samalla taisin tässä perustella sen miksi ei myöskään pelkkää kylpylää.
Mitä se sitten maksaa? Lippujenhinnoista ollaan paljon puhuttu. Vielä, kun ”kuokka ei ole edes rakentamisesn suhteen maassa” lienee turhaa spekuloida siitä. Varmasti se jotain maksaa ja ajatus kunnalla on ollut kompensoida oman kuntalaisten maksuja jollain tasolla. Hinta tulee olemaan jossain uimahallin ja kylpylän hintojen välissä.
No miten me sitten varmistetaan, että uimahalli tänne saadaan. Olemalla kärsivällisiä ja mahdollistamalla askel askeleelta etenevän prosessin. Ei hinnalla millä hyvänsä, vaan hinnalla, joka on realistinen ja pystymme siihen varautumaan. Ensimmäinen steppi on päästä operaattorin kanssa sopimukseen ja siitä sitten lähtee liikkeelle suunnittelu ja myöhemmin toteutus. Seuraava tseppi on valtuuston kokouksessa keskiviikkona, jolloin kuulemme kaikki asiasta taas lisää. Läpihuutojuttu tämäkään päätös ei valtuustossa ole. Hankkeella on ollut epäilijänsä ja vastustajat myös valtuustossa. Jos hanke eteenpäin menee, kunta varmasti informoi kuntalaisia aiheesta aina, kun jotain uutta informoitavaa on.
Itse toivon, että hanke maaliin menee, vaikka tiedän ettei kustannusrakenne ole yksinkertainen aiheen tiimoilta. Koen silti, että uimaopetus kunnan omassa hallissa on parempi, kuin ympäri Pirkanmaata siellä täällä, minne nyt sitten koululaiset sattuvat mahtumaan. Itse arvostan myös matkaa. Olemme ennen Koronaa käyneet usein Kangasalla, nyt matka on sama kun kauppareissuun ja sekin hoituu uimisen kanssa samalla reissulla. Meidän perhe tulee varmasti käyttämään uutta hallia paljon. Uskon, että moni muukin kuntalainen. Askel askeleelta kohti uimahallia. Keskiviikkona iso askel valtuustossa. Vastaus kysymykseen on, toivottavasti pian uidaan, mutta ei kuitenkaan vielä tänä vuonna.
Valtuustokausi alkaa olla viimeisiä kokouksia vaille valmis, vaalit ovat jo kuukauden päästä 13.6.2021 ja uusi valtuusto aloittaa toimintansa 1.8.2021. Meitä ehdokkaita on haastettu pohtimaan aikaansaannoksia näin vaalien alla. Luetella voisi vaikka ja mitä, mutta onhan se totta, että yksin en ole saanut mitään aikaan. Kyllä ne päätökset on hioutuneet monen ihmisen kautta ennen päätöksiä. Monta hyvää ja muutama sellainen, että vieläkin harmittaa.
Kaksi ensimmäistä vuotta tällä valtuustokaudella sain kunnian johtaa valtuustotyöskentelyä. Sen jälkeen olen seurannut valtuustotyöskenetelyä 1.varapuheenjohtajan paikalta. Hyvin erilaista se on ollut. Kun kaks vuotta tuli johdettua kokouksia, strategiatyötä ja asioiden valmistelu. Unohtamatta monia neuvotteluja, kokouksia ja tapaamisia.
Valtuustonpuheenjohtajana en jättänyt lainkaan valtuustoaloitteita. Tosin allekirjoitin niitä kyllä useita hyviä aloitteita. Valtuustokaudella jätin yhteensä viisi valtuustoaloitetta. Näistä jokainen sai kannatusta yli puoluerajojen. Meillä Kokoomuksessa on ollut tapana, että aloitteiden valmistelussa on mukana koko valtuustoryhmä. Kun omasta ideasta saa sparrausta, siitä tulee vielä parempi. Koen itse, että valtuustoaloite on joskus aika kankea tapa viedä asioita eteenpäin. Joskus kuitenkin on hyvä nostaa asia tätä kautta esille ja keskusteluun. Ehkä valtuustoaloitteet ovat myös tapa osoittaa aktiivisuutta.
Ennenkaikkea kuntapolitiikka on yhdessä vaikuttamista yhteisiin asioihin. Siksi mukana oleminen kiinnostaa minua edelleen. Aloitteistani luokkavaari – ja mummutoiminta on saanut vihreää valoa. Lähikierrätyspisteisiin jatkossa kiinnitetään huomiota aina uusia alueita kaavoitettaessa. Tietoisuutta ja mahdollisuutta kimppa-astioihin vanhoilla kaava-alueilla on luvattu lisätä. Muut aloitteistani ovat vielä valmistelussa
Lempäälässä on lisätty kotihoidon resursseja, mutta silti kuulen jatkuvasti sitä, ettei palvelut siltikään riitä. Liian huonokuntoisia ikäihmisiä asuu kodeissaan, kun palveluasumisen piiriin ei pääse tai sinne ei syystä tai toisesta haluta. Osa ikäihmisistä pelkää joutuvatko muuttamaan pois omasta kodista, jos lähtevät pyytämään pientä tai vähän isompaakin apua kotiinsa.
Palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen on kilpailutettu Lempäälässä ja toimijoita on useampi. Olen päässyt ja myös joutunut selvittämään omaisen näkökulmasta asumisen palveluita ja muotoja hikihatussa. Yksinäistä puuhaa se valitettavasti on, vaikka tarjolla olevista paikoista oikeastaan mistään aika vähän olen huonoa kuullut. Uupumus uusien asioiden selvittelyssä omaisille silti helposti iskee. En siis yhtään ihmettele, että ikäihmiset eivät aina osaa, jaksa tai edes hoksaa palveluita.
Lempäälässä on totuttu hyvään. Meillä on monien vuosien ajan hoidettu ikäihmisiä hyvin ja heitä on autettu ja tuettu erilaisten asumisjärjestelyjen suhteen. Kuitenkin ikäihmisten määrän kasvaessa yhä useampi on jäänyt yksin pohtimaan mahdollisia vaihtoehtoja. Kynnys yhteydenottoon vanhustenpalveluihin senkun kasvaa, toisaalta samaan aikaan kasvaa myös aika saada yhteys.
Toisaalta sama haaste koskee vammaispalvelun asiakkaita. Millaisia asuntoja ja vaihtoehtoja pystymme tarjoamaan heille, jotka tarvitsevat palveluita? Byrokratian kukkaset näkyvät tässäkin. Esimerkiksi Kotokampuksella olisi oivia paikkoja vammaispalvelun asiakkaille, mutta sinne he eivät palveluasumisen paikkaa saa, koska paikkaan ei suostuta byrokratian vuoksi myöntämään vammaispalvelulainmukaista asumista. Tai paikan saa, mutta paikka ei tuolloin ole enää vammaispalvelulainmukainen ja maksut määräytyvät erikseen. Tällaisiin ihmetyksiin törmäämme omaisina ja kyllä välillä voi vain ihmetellä kuinka vaikeaksi tämä maailma on mennyt. Vika ei kuitenkaan ole kunnassa vaan valtakunnassa tässä kohtaa.
Mutta takaisin ikäihmisiin. Lempäälässä on tarjolla monessa eri paikassa tuettua asumista monenlaisine palveluineen. Lempäälässä kerran kuukaudessa kokoontuva SAP-työryhmä käsittelee hakemuksia ja asettaa ihmisiä jonoon odottamaan paikkaan pääsyä päätösten jälkeen. Toiveita asumispaikasta kuunnellaan, mutta en tiedä millainen toteutumisaste näillä toiveilla on. Omaisen näkökulmasta päätökset tehdään hitaasti, kun aikaa kuluu niin hoitotarpeenarvioinnin sopimiseen, kun SAP työryhmän kokoukseen ja päätöksentekoon, sitten ollaan vasta jonossa. Jonolla tarkoitan hetkeä, kun myönteinen päätös on tehty ja sitten selvitellään minne voisi asumaan päästä. Se on pitkä aika odottaa, eritysesti tilanteissa, jossa huoli on jo iso. Päätöksen saatuaan paikkaa voi joutua odottamaan jopa 3 kuukautta. Lempäälässä harva ilmeisesti on kuitenkaan jonossa joutunut olemaan näin pitkään, onneksi! On kuitenkin selvää, että useimmissa tapauksissa puhutaan kuukausista, jos lasketaan aikaa siitä, kun ensimmäinen yhteydenotto palvelutarpeen arvioinnin pyytämisestä. Notkeampaa siis voisi olla, jos vaikka SAP työryhmä kokoustaisi 2 krt kuukaudessa tilanteessa, jossa ihmiset ovat päätöstä odottamassa.
Toisaalta liian aikaisin palveluiden pariin ei ole pääsyä. Ikäihmiset ja omaiset kokevat tästä syystä usein taistelevansa, vaikka asiat sujuisivatkin hyvässä yhteisymmärräyksessä. Kun tieto ei aina kulje edes talon sisällä terveystietojen osalta vanhustyöhön, niin kenen nämä tiedot pitäisi muistaa ja osata oikeassa kohdassa kertoa. Kun työntekijä vaihtuu, aloitetaan usein taas alusta. Se tuntuu joskus aika raskaalta. Se mitä itse olen eri henkilöiden kanssa asioinut, on asiointi itsessään ollut aina sujuvaa. Kun vaan on päässyt juttusille, on hommat selvinnyt ja hoitunut. Koen itse, että meillä on hyviä ammattilaisia töissä ja parhaansa tekevät. Vaikka joskus heidänkin olisi hyvä osata lukea ajatuksia, niin paljon tätä ihmeteltävää meillä omaisilla on. Kun emme osaa kysyä, emme saa myöskään vastauksia ja myönnän itse ainakin soittavani sitten taas uudelleen ja uudelleen, kun joku asia ei nyt oikein mene ymmärrykseen. Ja kaikki ymmärtävät nyt millainen työmäärä työntekijöillämme on.
Koen itse tärkeänä, että ihminen voisi itse päättää missä asuu myös palvelutarpeen kasvaessa. Kun kotona ei enää pärjää terveyden vuoksi tai vaikka siellä olevien portaiden vuoksi, on palveluasumiseen pääsy tehtävän mahdollisimman helpoksi. Koen itse, että ihmisen itsensä olisi tärkeää voida asua kotona ja se koti voi olla myös palveluasunto. Meidän tulee päästä eroon laitosmaisesta ajattelusta ja myös sellaisista toimintatavoista. Kukaan ei halua laitokseen, mutta uudenlaiseen kotiin varmasti. Pidetään siis huolta jatkossakin, että Lempääläs tarjoaa parhaan mahdollisen hoidon ikäihmisille kotiin tai palveluasumiseen. Kunta valvoo eri toimijoita ja varmistaa, että laatu on kohdillaan kaikkialla, myös omassa tuotannossa.
Annetaan ikäihmisten itsensä vaikuttaa omaan elämäänsä ja arvostetaan heidän mielipiteitä ja ajatuksia siitä, missä he haluavat elämäänsä viettää. Tarjotaan mahdollisuus tutustua eri vaihtoehtoihin. Tuetaan heitä päätöksessä, kun palvelun tarve kasvaa. Ei jätetä ketään yksin, ei myöskään omaisia. Pyritään tekemään päätökset mahdollisimman joustavasti, ettei jonossa jouduta odottelemaan pitkään.
Minusta meidän seniorineuvosto voisi ottaa koppia ja vaikkapa pohtia yhdessä vanhuspalveluita ja erimuotoisia palveluasumista tarjoavien tahojen sekä ikäihmisten kanssa miettiä mitä toimia kunta voisi tehdä, jotta kynnys palveluiden pariin pääsyyn helpottuisi niin hallinnollisesti kunnan näkökulmasta kuin aidosti ikäihmisen näkökulmasta. Onko jotain mitä kunnassa voitaisiin tehdä sen eteen, että ikäihmiset ja omaiset olisivat rohkeasti hakemassa palveluita oikeasta paikasta ja oikeaan aikaan, kun sen aika on ja tekisivät sen ilman pelkoja ja peikkoja. Mikä on se tieto, mitä ihmiset päätöksentekoon tarvitsevat? Itse ainakin uskon monen olevan kiinnostunut maksuista. Uusi laki on astumassa voimaan 1.7 ja moni asia on itselle vielä aivan todella epäselvä. Monta asiaa voisi olla hyvä katsoa palvelumuotoilun avulla. Saataisiin kaikki katsomaa asioita samalta puolelta pöytää ja se olisi kaikkien etu!
Kolmen lapsen äitinä koen, että jos joku asia on sellainen mistä tiedän niin tämä. Ainakin asiakkaan näkökulmasta. Kolme lasta synnyttäneenä on kroppa ollut kovilla raskausaikana, kuin sen jälkeenkin. Palautuminen näistä on kaikilla kovin yksilöllistä, mutta harva selviää niistä ilman haasteita.
Kirjoitin aiemmin siitä, olisiko meillä mahdollisuus palkata Gynekologi Lempäälään. Pystyisikö gynekologi omalla työpanoksellaan neuvolassa periaatteessa tienaamaan omat palkkarahansa, kun lähetteet muualle palvelua saamaan vähentyisivät ja jopa poistuisivat? Palveluna odottaville ja synnyttäneille tämä olisi upeaa! Ideani ei ole ottanut tuulta alleen, mutta en ole sitä vielä suostunut hautaamaankaan.
On selvää, että kunnan pitää pystyä priorisoimaan asioita, koska rahaa ei ole pohjattomasti. Ennaltaehkäisevistä palveluista puhutaan paljon ja niitä puolustettaan rahaa säästävinä. Mittaaminen on kuitenkin haastavaa.
Mutta palataan äitiysfyssariin. Itse olen käynyt äitiysfyssarilla saamassa apua vatsalihasten lievään erkaumaan. Jumppaamalla siitäkin selvisi, mutta ilman apua en olisi osannut jumpata oikein vaan todennäköisesti juurikin väärin. Väärin liikkuminen olisi ollut vatsalihaksilleni haitallista ja korjaantuminen olisi vienyt enemmän aikaa, kun mitä oikein liikkumalla. Erityisesti vatsalihasten erkauma on tyypillinen haaste äideille. Toinen on vitsaus on lantiopohjanlihakset. Niistä puhutaan paljon ja jumppaohjeitakin saa, mutta kyllä minulle tämä kaikki aukeni vasta fyssarilla ja juuri näihin lihaksiin keskittyvän jumpan kautta. Ensimmäisen raskauden jälkeen luulin olevani entiselläni näiden lihasryhmien suhteen, mutta voi kuinka väärässä olin.
Jos kropan lihaksisto ei ole kunnossa kaikki tietävät että ongelmia tulee. Jos meillä huolehdittaisiin johdonmukaisesti ja ohjattuna siitä, että äidit pystyvät ja osaavat kuntouttaa itseään ja sitä kautta palauttumaan paremmin, olisi se hyvinvointia ja erilaisia kremppoja vähentävä toimi. Ennaltaehkäisyn lisäksi se lisäisi tietoisuutta siitä, mitä tapahtuu, jos vauvahuumassa ja univajeessa ei pidä itsestään huolta. Se olisi aidosti myös suuri kädenojennus äitejämme kohtaan.
Kaikki tämä vaatii rahaa, se on selvää. Mutta aina on tärkeää nostaa asioita esiin ja keskusteluun. Jos ei edes yritä, käy asioille kuten meidän monen lihaksistollekin. Huonossa jamassa ollaan.
Mielipidekirjoitus julkaistu LVS verkossa 1.5.2021
Edellisestä kuntakokeilusta ja sen OMA-valmentajista saatiin yleisesti hyvää palautetta. Valtakunnallista toimintamallia ei kuntakokeilusta tuolloin saatu, mutta nyt kuntakokeilu on maaliskuun alussa palannut ja Lempäälä on siinä myös mukana kesäkuun loppuun 2023 saakka.
Olen ollut useaan kertaan työttömänä erinäisiä pätkiä. Työttömänä olen tuskaillut erityisesti te-palveluiden kasvottomuuteen ja näköalattomuuteen. Olisin tarvinnut apua ja sparrausta, mutta pääasiassa sain vain selvitystiloja ja päättömiä päätöksiä ilman oikaisun mahdollisuutta. Voit tehdä virheen vain kerran, ja se maksaa sinulle aina 30 päivää selvitysaikaa. Siis aikaa, kun mikään tuki ei juokse, mutta kulut kyllä. Tuon jälkeen et enää toista tuota virhettä, mutta tuskin saat apua sen enempää mihinkään.
Kuntakokeilussa Lempäälässä asuvat työttömät työnhakijat ovat oman kotikunnan työllisyyspalvelun asiakkaita. OMA-valmentaja tukee työnhakijaa työnhaussa ja auttaa etsimään niin työtä, koulutusta kuin joitain muita työnhakijan tarvitsemia palvelua yhdessä.
Kun tavoitteena on edistää työttömien työnhakijoiden työllistymistä tai koulutukseen ohjautumista, on se ennen kaikkea mahdollisuus työnhakijalle. Oli työtön sitten millaisen taustan omaava tahansa. Edelleen työttömältä odotetaan monia toimia ja velvoitteitakin on. Haluan silti uskoa, että OMA-valmentajan kanssa työ ei ole kasvotonta ja kyttäävää, vaan parhaimmillaan valmentaja on sparraava tukija, jonka kanssa voi kulkea yhdessä tavoitteita kohti.
Oma toivomukseni kuntakokeilulle on poistakaa kasvottomuus ja byrokratian taakse pakoilu. Lisätkää inhimillisyyttä, lopettakaa syyllistäminen ja virheiden etsiminen. Työttömyys voi olla shokki ja iso pettymys, takaisin työmarkkinoille kipuaminen ei aina ole helppoa. Tukekaa työllistymistä lisäävissä toimissa työnhakijaa ja etsikää vaihtoehtoisia tapoja yhdessä. Ennen kaikkea viekää sitkeästi eteenpäin valtakunnan tasolle niitä ongelmakohtia joita työllisyyden hoidon tilkkutäkki on täynnä, jotta niistä edes räikeimmät saataisiin joskus korjattua. Hoidetaan asioita #yhdessä ja otetaan #kyllä vahvasti käyttöön. Työnhakijoille toivon uskoa itseen, osaamiseen ja huomiseen. Kun on tahtoa, on toivoa!
Riina Aspila (kok.) 