Tänään liput liehuvat vapaassa suomessa ja on syytä juhlaan. Veteraanipäivän tavoitteena on arvokkaan veteraaniperinnön siirtäminen tuleville sukupolville. Lempäälässä päivää on vietetty vuosien aikana monin tavoin. Veteraanipäivän juhlat ovat olleet lämpimiä tilaisuuksia, jossa sukupolvet ovat kohdanneet ja käyneet keskustelua menneestä, mutta ennen kaikkea tulevasta. Tilaisuudet, jossa olen saanut olla mukana kunnioittamassa veteraaniemme työtä, ovat jääneet mieliin monin tavoin. Partiolaisena ja sittemmin myös kunnan edustajana sankarihaudan kunniakäynnit ja lippuairue, ovat vuotuisia perinteitä.
Tänä vuonna juhlia ei toista vuotta peräkkäin voida pandemiarajoitusten vuoksi järjestää. Lempäälä kuitenkin muistaa Sotaveteraaneja ja Lottia henkilökohtaisin tervehdyksin, sekä videolla Youtube-kanavalla.
Itse kannan tänään kiitollisena ja ylpeänä sotiemme naisten merkkiä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Lotta Svärd-järjestön perustamisesta.
Tällä viikolla vietetään lukuviikkoa. Teemana on tänä vuonna lukutaito on kansalaistaito. Yhä useampi nuori lähtee vajavaisin lukutaidoton peruskoulusta. Läppärit, tabletit ja kännykät ovat syrjäyttäneet kirjojen lukemisen. Vai onko?
Olen kiinnittänyt lasten kanssa lukemiseen paljon huomiota. Lähipiirissäni monelle isonkin lapsen kanssa luetaan vielä yhdessä. Lapselle tai hänen kanssaan luetaan vielä, vaikka hän jo itse osaisi lukea. Kun lukeminen lähtee sujumaan itse, alkaa usein kirjojen ahmiminen. Meillä odotetaan jo innokkaasti hetkeä, kun voi itse lukea Aku Ankkaa ja Harry Potteria. Kaukana ei lukemisen oppimisesta enää olla. Koulupolun aloittaminen viimeistään tuo tähän valmiudet.
Meidän perheessä lapset ovat vielä pieniä, joten iltasadut kuuluvat iltarutiineihin. Olohuoneen kirjahyllystä löytyy pääasiassa lastenkirjoja, joita luetaan usein yhdessä. Perheemme pieninkin raahaa hyllystä kirjoja luettavaksi joka päivä. Kun yhdelle lukee, tulee muutkin usein kuulolle. Hetket kirjojen ääressä rauhoittaa hurjemmankin leikin tiimellyksen. Maaliskuussa varhaiskasvatuspäivänä puhuttiin monilukutaidosta. Kirjoitin tuolloin aiheesta blogiin.
Lukukeskuksen mukaan Suomalaisista aikuisista 11 %:lla on kuitenkin heikko lukutaito. Tunnistan tässä ehkä myös omat lukemisen haasteet. Olen aina ollut hidas lukemaan. Suvussa on paljon lukihäiriötä ja sellainen lievästi ehkä minullakin on. En toki ole tätä koskaan deagnosoinut, mutta tunnistan lukemisen hitauden haasteet siinä, että varsinaisesti lukeminen ei ole minun juttunut ollut koskaan. Olen lukija, joka ahmii kirjan kerralla tai ainakin hyvin tiiviissä ajassa, kun pääsen vauhtiin. Mutta se vauhtiin pääseminen on kuitenkin ollut haastavaa. Siksi olen halunnut aina, että meillä luettaisiin paljon kotona lapsille.
Lukuviikko olisi varmasti ollut yksi juhlaviikko uudessa kirjastossamme Lempäälä-talossa, mutta Koronan vuoksi kirjasto on edelleen vajaatoiminnassa. Toivottavasti kesään mennessä saisimme taudin kuriin ja kirjaston vihdoin avattua kuntalaisille. Uusi kirjasto tulee olemaan upea olohuone meille kuntalaisille. Samaan aikaan ei sivukirjastoja ja niiden kehittämistä sovi unohtaa. Kehittämistä voidaan tehdä monella tapaa. Itse toivon, että sivukirjastot voisivat olla houkuttelevia pienempää olohuoneita jatkossa.
Olen myös ehdottanut aiemmin kirjastoautollemme, että se voisi olla aktiivisemmin mukana erilaisissa kunnan tapahtumista. Kirjastoautossa vierailu olisi elämys monelle lapselle ja nuorelle. Ei kaikkialla ole kirjastoautoa. Toisaalta se voisi edesauttaa kirjastossa käymisen kulttuuria perheissä ja edistää näin lukutaitoa.
Mikä olisi sinun vinkkisi lukutaidon edistämiselle?
Riina Aspila (kok.) 