Ehdolla ollaan!

Kokoomuksen Lempäälän kunnallisjärjestön hallitus nimesi ensimmäiset 20 kuntavaaliehdokastaan joulukuun kokouksessaan. Olen ilolla lähdössä tavoittelemaan kolmatta valtuustokautta Lempäälässä. Jo tässä vaiheessa olen innoissani tästä meidän porukasta, ihan huikeita ehdokkaita meillä jo nyt kasassa ja vielä mahtuu. Olisitko sinä innokas lähtemään vaaleihin mukaan meidän joukkuessa? Jos yhtään pohdit, ota yhteyttä. Kerron sinulle mieluusti lisää valtuustotyöskentelystä.

Yhteisistä asioista päättäminen ja niihin vaikuttaminen on ollut minulle luontevaa. Monenlaisia, niin isoja, pieniä, positiivisia kun vaikeitakin päätöksiä on tällekin kaudelle mahtunut. Aina ei voi miellyttää kaikkia, eikä aina vain pysty arvioimaan päätöksen seurauksia riittävällä laajuudella, vaikka siihen laittaisi kaikken tarmonsa ja kävisi läpi saatavilla olevan tiedon. Tästä haasteesta kirjoitin myös blogiini talousarviokokouksen osalta.

Vuosi 2020 on ollut monella tapaa vaikea ja raskas. Ihan jo omassa elämässä on myllertänyt paljon, mutta niin myös kuntapolitiikan saralla. Lempäälä kuntana on tehnyt nopeita päätöksiä Koronan taltuttamiseksi kunnassa. Siinä missä valtaosa muista kunnista lomautti väkeään keväällä, me emme. Tämä oli tärkeä ja valstuullinen päätös, josta olen ylpeä. Toinen asia, mistä olen Korona-aikana iloinnut on se, kuinka olemme tehneet yhteistyötä yli toimialarajojen. Tämä on asia, joka aiheuttaa päänvaivaa monille kuntalaisille, jotka joutuvat asioimaan monella luukulla. Toiminta kunnassa on monin osin vielä kovin siiloutunut, mutta kevät jo osoitti sen, että kun on tahtoa, niin löytyy myös keinoja. Kun asiakas on yksi ja sama, on hänen turha asioida samassa asiassa monella luukulla, kun yhdestä voisi hoitaa asioita kokonaisvaltaisesti. Liian usein mennään organisaatio edellä. Pahimmassa tapauksessa paperit eivät edes siirry saman talon sisällä ellei asiakas niitä itse kiikuta huoneesta toiseen. Jokainen viivästynyt tai yleisesti paljon aikaa vienyt päätös tai kunnolla perustelematon päätös tietää lisätyötä molemmissa päissä ja turhauttaa. Keskustelu ja yhdessä asioiden eteenpäin vieminen on kaiken a ja o. Tähän toivon itse aikaa, ajatusta ja resursseja tulevalle vuodelle vielä lisää.

Kuntavaaleissa on todella kyse Suomen tärkeimmistä vaaleista. Ei ole yhdentekevää, ketkä asioistamme päättää. Vaikka yksin kuntapolitiikassa harvoin asioita saakaan tapahtumaan, tarvitaa aina yksilöitä laittamaan asioita liikkeelle. Yhdessä tehden tulee parasta! Olen edelleen vahvasti sirä mieltä. Olen parhaiten tutustunut kunnan toimintaan ja palveluihin niitä käyttämällä. Itselle tutuksi ovat tulleen erityisesti kasvatus ja sote. Kun omassa lähipiirissä sairastutaan, sitä huomaa olevansa oravanpyörässä, josta on vaikea päästä pois ja toisaalta pää on niin pyörällä, ettei sitä tiedä miten edes toimia. Ammattitaitoinen, auttavainen ja osaava henkilökunta kyllä osaa ohjata. Tärkeää on, että keskustelujen kautta he osaavat myös tarjota ja vastata, ilman että kysyjä osaa edes kysyä.

Saikan kukkapellolla kesällä 2020

Lasten kasvaessa laadukas varhaiskasvatus, opetus ja terveet tilat ovat olleen vaikuttamisen paikkoja. Meillä osataan ja halutaan tehdä. Meillä on saanut ideoida ja kehittää. Välillä jopa niin, että perustyö on jäänyt vähemmälle. Joskus on tärkeä pysähtyä pohtimaan sitä, missä ollaan nyt ja mihin halutaan suunnata. Kun perusta on kunnossa, sille on helppo rakentaa. Kun resurssit on kunnossa, kukin työntekijä voi tehdä sitä, mitä on tullut tekemään.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, kuntapäättäminen ja päättäjänä oleminen ei ole virheiden ja epäkohtien etsintää, se on tiimissä tekemistä kuntalaisten ja kunnan parhaaksi. Kaikkea ei saa kerralla valmiiksi, mutta pienissä palasissa en usko minkään olevan mahdotonta. Kaikki ei ole kiinni rahasta, usein ymmärrys ja halu tehdä vievät jo pitkälle. Notkeilla liikkeillä ja viisailla ajatuksilla voidaan jopa säästää tai tuottaa lisäarvoa.

Tässä muutama ajatus siitä, miksii minä olen ehdolla huhtukuun vaaleissa.

Taloudesta tulevalle vuodelle

Talousarvio kokous on merkittävin kokous valtuustovuodessa. Se on kokous, joka päättää pitkän prosessin ja monet keskustelut kunnan suunnasta ja määrärahoista. Marraskuisen valtuuston tuloksista olemme saaneet lukea paikallislehdestä jo useaan kertaan.

Syyskauden viimeinen kokous oli torstain Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän yhtymäkokous. Etänä sekin, kuten tähän päivään kuuluu.

Minulta on kysytty omasta äänestyskäyttäytymisestä. Miksi en ollut halukas tekemään pohjaesitykseen henkilöstövähennyksiä Lempäälä-talon palvelukäytävältä (hyväksyttiin) ja toisaalta en ollut valmis lisäämäänkään niitä hammaslääkärilla ja kotihoidon kahdella sairaanhoitajalla ikokouksessa esitettyjen ehdotusten mukaisesti (hyväksyttiin). Tai miksi en kannattanut nuorten leiritoiminnan budjettilisäystä (hyväksyttiin). Ja kuitenkin olin mukana, kun yksimielisesti valtuusto halusi painottaa, että vanhuksille ja vammaisille taataan koti-ja asumispalvelut. Viime päivinä olen myös kuullut kuuluvani sukkasaippuan pelkääjiin. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Yleisesti koen poitiikan olevan parhaimmillaan yhdessä tekemistä. Sitä, että yhdessä puhutaan ja sovitaan, pohditaan ja kuunnellaan. Se mistä en pidä, on se, että muutosesityksiä sinkoilee sieltä täältä ja niihin on hankala ottaa kantaa ja koppia. Erityisesti silloin, kun ei oikein tiedä mikä on nyt kokonaisuus. Jos hyväksyn tämän, pitääkö minun hyväksyä myös seuraavat. Kun puhutaan taloudesta, on äärimmäisen hankalaa käsitellä muutoksia yksittäisinä kohtina, kuten nyt kokouksessa tehtiin. Kun äänestykset tehdään erikseen kunkin asiakohdan kohdalla, ei kokonaisuudesta ole tietoakaan. Siis siitä mitä esityksiä nyt vielä tulee ja miten minä haluan niihin suhtautua. Jos olen valmis pieniin muutoksiin, mikä on se muutos, jonka puolella haluan olla.

Kun tiesin, että muutosesitys erityisopetuksen ja joustavan tuen lisäämiseksi oli tulossa, halusin olla tämän takana. Tämä oli painotus, josta on puhuttu useana vuonna, mutta se ei ole toteutunut siinä mittakaavassa ilman lisärahoitus, kun olisi ollut tarve. Toisaalta, jos olisin ajoissa tiennyt kotinhoiton sairaanhoitajien lisäämisestä, olisin todennäiköisesti puolustanut sitäkin. Mutta jo tässä kohtaa puhutaan kohtuullisista summista ei ensi vuoden osalta, koska ne koskevat vain puolta vuotta, mutta nämä lisäykset ovat jatkossakin budjetissa ja vuonna 2022 ne ovat siellä 100%. Halusin siksi olla kirjauksen takana, jossa nämä kotihoidon palvelut halutaan turvata. Usein määrärahoissa on varmaa painotuksiin (joista päättää lautakunta). Tärkeitä lisäyksiä kyllä, mutta taloutta tasapainottaessa jokainen lisäys on aina tärkeä punnita. Vähentämisiin kun harvoin halutaan mennä ja sille on syynsä. Minusta talousarvion käsittelyn menetelty ei ollut kovin onnistunut, koska kokonaisuutta ei pystynyt kukaan hahmottamaan.

Tällä sukkamehulla haluan siis avata sitä näkemystä, että kun budjettia läpikäydään kunnanhallituksessa useaan kertaan. Valtuustollekin pidettiin oma keskustelutilaisuus ja ryhmät pohtivat asiaa todella paljon. Miksi silti näistä monista muutosasioista ei kunnolla käydä keskustelua ja saatu kunnon perusteita? Osasta kyllä, mutta kaikkien kohdalla näin en voi todeta. Onko meidän talouden käsittelyprosessi edelleen pielessä? Tiedän, että ryhmyreiden tapaaminen tänä vuonna jäi pitämättä. Itse pidin puheenjohtajana tätä erittäin hyvänä ja tärkeänä tilaisuutena. Toisaalta valtuusto kokonaisuudessaan keskusteli enemmän. Niin tai näin paljon hyvää saatiin budjettiin mahtumaan, enkä sinällään ole näistä pahoillaan. Kunhan muistamme. että näillä päätöksillä olemme lisänneet kuluja lähes puoli miljoonaa vuoden 2022 talouden pohjaan. Tulevina vuosina painotuksia tuleekin taas pohtia entistäkin painokkaammin.

Pakko vielä suosta sukkamehusta sanoa. Se, että usein olen yleisesti usein pohjaesityksen kannalla johtuu siitä, että moni asia on käsitelty lautakunnassa ja kunnanhallituksessa hyvin perusteellisesti ennen kun ne saapuvat valtuustoon. Vaikka valtuustossa tehdään viilauksia, muutoksia ja jopa palautuksia on niillä aina oltava hyvin vahva peruste miksi. Haluan itse uskoa siihen, että paras tietotaito asioiden käsittelyssä asuu näissä kahdessa toimielimessä. Jos asia muuttuu tai siitä tulee käsittelyn aikana lisää tietoa, tai lautakunnassa herää jokin erityinen huomio, on aivan ensisijaisen tärkeää, että vielä valtuustossa asiaa voidaan muuttaa. Mutta jos muutos on sellainen, johpn en itse varsinaisesti usko, olen pohjan kannalla.

Tullessani mukaan valtuustotyöhön kummastelin joskus, kuinka kunnanhallituksen puheenjohtaja ja jäsenet ottivat kovin kantaa käsittelyssä olleeseen asiaan. Minua tuolloin ohjeistettiin, että valtuustossa asiat ovat kunnanhallituksen esityksiä (ei enää siis kunnanjohtajan) ja niitä on luonnollista KH jäsenten ja puheenjohtajan silloin myös tukea. Joskus äänestyksissä huomasi selvästi sen, kuinka KHn päätöksen takana seisoivat jäsenet hyvin vahvasti yli puoluerajojen. En tiedä mitä nyt on käynyt, kun monessa kohtaa jopa KH jäsenet tekevät ja kannattavat muutosesityksiä valtuustossa. Siis omaa (usein yksimielistä) esitystään vastaan. En tiedä mitä mehua se sitten on.