Hiljaiset Ninnit tarvitsevat yhdessä tekemistä!

Jaksaminen, tuki, voimat varat, työnohjaus, avoimmuus, työkyky, motivaatio ja rohkeus. Siinä isoja sanoja, jotka ovat pyörineen mielessäni. Näistä moni myös olivat osana keskustelua, kun valtuusto käsitteli hyvinvointikertomusta viime vuodelta ja seuraavana luvassa on työhyvinvointikertomus.

Lempäälässä voidaan pääasiassa hyvin. Asukkaat ovat tyytyväisiä ja terveitä, siis pääosin. Isoimmat haasteet ovat tilanteissa, jossa tarvitaan jotain tukea. Koski tuen tarve sitten aikuista tai lasta.

Osana omia opintojani olen paljon pohtinut tukea ja sen saantia tai oikeutta siihen. Tuki on asia, jota on välillä vaikea saada, sitä on usein myös vaikea osata pyytää, ainakaan oikeasta paikasta. On ylevää puhua palveluista ja palveluketjuista, jotka toimivat. Omalla kohdallani ne ovat aina toimineet. Mutta muunlaisia kertomuksia on valitettavan paljon.

Kun luottamushenkilön tulisi pitää huolta niin kuntalaisista kuin kunnassa työskentelevistä iskee usein riittämätön olo.

Kun luottamushenkilön tulisi pitää huolta niin kuntalaisista kuin kunnassa työskentelevistä iskee usein riittämätön olo. Miten taata toimiva työyhteisö ja työrauha kaikille? Miten nostaa esiin työelämän haasteet ja mahdollistaa työntekijöille tuki työhön ja resurssit työn tekemiseen? Toisaalta, miten mahdollistaa lapsille ja nuorille esimerkiksi koulupolku, joka tukee oppimista ja elämän taitoja, on samalla turvallinen ja terve? Entä ikäihmiset ja heidän palvelunsa, miten mahdollistaa kullekin omien tarpeiden mukaan toimivat ratkaisut, kun kaikille ei löydy sitä ihanteellista paikkaa läheltä kotoa? Miten nämä kaikki voisivat samassa paletissa toimia, ilman että kuulee kertaakaan mainintaa ”rahat ovat riittämättömät”. Ne kun aina kiistatta ovat.

Tunnet ehkä tarinan Muumien Ninnistä? Tuosta ihanasta nuoresta tytöstä, joka oli näkymätön. Muumilaaksoon saapuessaan vain pieni kilikello kilisi kaulassa merkiksi, missä Ninni kulki. Ninniä ei oltu kohdeltu reilusti, hänen osaamistaan ja tekemisiään oli vahvasti vähätelty, hänestä oli tullut omasta mielestään mitätön. Muumien kanssa hän oppi luottamaan itseensä ja ennenkaikkea toisiin ja hyvyyteen. Hän oppi, että hänestä välitetään ja häntä arvostetaan, hänen kanssaan halutaan olla.  Pikku hiljaa tuo tyttö rohkaistui ja tuli esiin.

Meillä on paljon Ninnejä keskuudessamme. Heitä, jotka tarvitsevat toisia ihmisiä kannattelemaan ääntään, puhumaan puolestaan ja rohkaisemaan toimimaan. Ninnit ovat niin lapsia, nuoria, aikuisia kuin ikäihmisiä. Heitä on meidän jokaisen lähellä. Ninni voi olla myös kollega työpaikalla, jotka syystä tai toisesta uupuu.

Toimivat ja saatavilla olevat tukipalvelut ja avoin keskustelu yhdessä usein auttaa, ainakin alkuun. Kaipaan kuitenkin itse vielä enemmän rohkaisevia toimenpiteitä ja yhteistyötä toimijoiden välillä. Perhe, joka ei saa tukea lapselleen päiväkodissa/koulussa, vaikka lapsi sitä tarvitsee tai työntekijä, joka on turhaan vuosia pyytänyt työnohjausta sitä saamatta, turhautuvat ja väsyvät. Eniten ”huutavat” saavat palvelunsa ja hiljaiset Ninnit jäävät helposti taas odottamaan omaa vuoronaan kiltisti. Näin se ei saa olla, ei enää!

Turhautuminen ja väsyminen harvoin johtavat mihinkään hyvään ja rakentavaan. Yhteistyötä eri toimijoiden välillä tulee pystyä lisäämään, jotta esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevan lapsen perhe ja heidän asiat voidaan hoitaa ”samalta luukulta”. Toisaalta tämä on joskus oivalluksen ja tahdon kysymys. Näissäkin asioissa yhdessä tekeminen on avain. Vain yhdessä tekemällä voidaan ratkaista asioita, jotka harvoin ovat yksinkertaisia. Kuunnellaan, toimitaan ja tehdään yhdessä. Näin lempäälässäkin voidaan jatkossa entistäkin paremmin.