Parempaa johtajuutta

Hyvää veteraanipäivää!

Liput liehuvat tänään tärkeän päivän merkiksi. Kansallista veteraanipäivää juhlitaan ympäri maan. Eilen sain kunnian osallistua LC Lempäälän ja kunnan järjestämään Kiitos veteraanit konserttiin Hakkarissa. Tuonne juhlaan oli kutsuttu sotaveteraaneja ja lottia. Tilaisuus oli kuitenkin kaikille kuntalaisille avoin ja upeasti sali olikin melkein täynnä. Juhlassa LC Lempäälä lahjoitti veteraaneille hienon tukisumman toimintaan. Ilahduttavaa, että Leijonat vuosi toisensa jälkeen jaksavat uurastaa yhteisen hyvän eteen ja ohjata rahaa tärkeään toimintaan.

Samassa juhlassa lahjoitukset saivat myös Lempäälän kolme partiolippukuntaa. Aktiivisena partiolaisena sydäntäni lämmitti myös tämä lahjoitus. Lasten ja nuorten harrastuksena tunnettu partio tarvitsee yhtälailla toimintaansa tukea. Tämä saatu avustus menee jälleen kerran suoraan toimintaan ja sen mahdollistamiseen.

#partiontakii on tämän viikon teema, vietämmehän kansallista partioviikkoa. Se miksi rohkenen yhdistää samaan blogiin kunnioitetut veteraanimme ja partiolaiset, johtuu johtajuudesta. Partio on kasvatusjärjestö, joka haluaa parempaajohtajuutta ja siksi koulutusjärjestelmämme nuorille ja aikuisille on yksi maamme tasokkaimmista. Johtajuus oli myös tärkeä asia sodan aikana ja partioliikkeen perustaja Baden-Powell oli itse armeijan miehiä.

Ilman hyvää johtajuutta moni asia ei vain toimi. Johtajuus on vastuuta. Johtajuus on itsensä kehittämistä. Johtajuus vaati luonnetta ja itsenä likoon laittamista. Ilman johtajuutta meillä ei ehkä olisi itsenäistä maata tai hyvinvointivaltiota.

Johtajuuskouluni olen käynyt partiossa. Partio on antanut paljon vastuuta, sellaista mitä työelämä ei minulle ole vielä koskaan tarjonnut. Olen muun muassa johtanut 10 000 partiolaisen leirin ohjelmaa ja kasvatusta eli kaikkea mitä partioleirillä tapahtuu aamun hampaiden pesun ja illan hampaiden pesun välillä, yhdessä työparini kanssa. Olen johtanut 11 000 partiolaisen partiopiiriä, sen hallitusta, luottamushenkilöitä ja taloutta. Olen kouluttanut satoja partiolaisia omalla johtajuuspoluillaan partiojohtajana, hankeohjaajana ja ikäkausijohtajana. Olen johtanut lippukunnassa ryhmiä ja projekteja.

Partiossa olen oppinut toimimaan ryhmässä ja sen johtajana. Olen mokannut (paljon) ja oppinut niistä (yleensä).  Se on partiossa täysin sallittua, eikä niitä muistella pahalla. Sen sijaan onnistuminen ja itsensä voittaminen ovat asioita jotka muistetaan pitkään. Olen saanut kokeilla isoja saappaita ja siipiä, uusia toimintatapoja ja menetelmiä. Olen saanut tanssia vaelluskengissä keskellä metsää yömyöhään. Nauranut vatsan kipeäksi makuupussissa. Polttanut villasukkiin reiät nuotiossa ja istunut hiljaa laiturin nokassa katsellen auringonlaskua. Olen saanut tehdä ja toteuttaa tätä kaikkea huikeiden tyyppien kanssa, joista monista on tullut todella läheisiä ja tärkeitä ystäviä.

”Se tunne, kun olet itsestäsi, tiimistäsi ja onnistumisesta niin ylpeä, että tekee mieli vain hihkua ja hyppiä”, on teksti joka löytyy muistikirjastani suurleiri Kilkkeen päättäjäisten jälkeen 2010. Johdin tuolloin työparini kanssa tuota 10 000 hengen leirin ohjelmatiimiä. Moni asia oli ollut haastavaa ennen leiriä ja leirinkin aikana sattui ja tapahtui. Leirin ohjelma oli kokonaisuudessaan kuitenkin onnistunut. Se oli jotain uutta ja ennen kokematonta. Se vaati heittäytymistä ja hetkessä elämistä, sekä tietysti pari vuotta pakertamista. Tunne onnistumisesta ja ylpeys tehdystä työstä kantoi pitkälle, myös niiden epäonnistumisten ja harmitusten yli.

#partiontakii olen antanut kaikkeni, ja joskus vähän enemmänkin. #partiontakii olen innostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja halunnut tehdä maailmasta paremman paikan elää. Ilman hyvää johtajuutta partiopolkuni olisi loppunut lukion jälkeen. Partiolla on iso merkitys siihen, millainen minä olen tänään. Siksi #parempaajohtajuutta on teema, jota on tärkeää nostaa esiin yhteiskunnassa.

Miten kertoa siitä mitä teet?

Olin eilen kertomassa kuinka kunta toimii kunnan luottamushenkilötoiminnan näkökulmasta ja poliittisesta päätösenteosta partiossa. Osana partio-ohjelmaa niin seikkailijoilla (8-10 vuotiaat) kuin tarpojilla (11-15 vuotiaat) on kunnallishallintoon tutustumista. Siispä minäkin marssin oman lippukuntani kololle.

Kokeneena partiojohtajana ja usein poliittisesta toiminnasta kertoneena ajattelin, että tiistain kolo-ilta olisi ihan helppohomma. Mutta hyvin pian huomasin, ettei se itseasiassa ole lainkaan helppoa. Kuinka kertoa lapsille ja nuorille siitä mitä teen luottamushenkilönä ja miksi tällainen luottamushenkilöjärjestelmä ylipäänsä on olemassa.

Aloitin rohkeasti puolueista ja vaaleista sekä siitä mikä ero on luottamushenkilöllä ja kunnan työntekijällä (vaikka ne välillä voivatkin olla sama henkilö). Sitten kahlasimme läpi kunnan luottamushenkilö-organisaatiota. Lopuksi vielä käytiin keskustellen läpi erilaista Lempäälä-tietoutta.

No miten tämä kaikki sujui? No hienosti tietysti…  no ei ehkä innostavin ja toiminnallisin kolo-ilta, mutta kohtuullisen tyytyväisiltä siellä vaikutettiin. Eniten kaikki tuntui yllättäneen se, kuinka paljon erilaisia toimielimiä kunnassa on ja kuinka monenalaisia vaikuttamiskanavia löytyy. Myös se, miten vaikuttaa asioihin oli kiinnostavaa.

Yksi kysymys pääsi yllättämään ihan illan lopussa ”onko tuo vaikeaa?”.  Pohdin asiaa hieman ja hymähdin ”Useasti on, mutta ei aina”.

Anna otsikko

Kuntapolitiikkaan pääsyssä ei ole pääsykokeita. Valtuutetulle riittää se kuuluisa maalaisjärki. Silti meidän odotetaan ymmärtävän muun muassa taloudesta aikatavalla. Jos pohjatietoa ei ole, se tulee hankkia joko itsenäisesti, viranhaltijoita tai kollegoilta kyselemällä. Vasta riittävän tiedonsaannin jälkeen on valmis päätökseen. Itse koen myös tärkeänä osana luottamuksen valmisteleviin virkamiehiin. Uskon heidän, kuten meidän valtuutettujenkin ajattelevan aina viime kädessä kuntalaisen parasta ja yhdenvertaista kohtelua.

Politiikkaa tehdään aina ihmisten kanssa, eikä se ole aina helppoa. Tiimityössä on osapuolina monenlaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omat ajatukset ja mielipiteet. Aina nämä eivät kohtaa. Joskus yhteisen polun ja päämäärän löytäminen on helpompaa, toisinaan jopa mahdotonta. Välillä on tultava vastaan, toisinaan vain hyväksyä erimielisyys. Tärkeintä on kuitenkin kaikessa muistaa, että vaikka asiat riitelevät ei ihmisten tarvitse. Maalaisjärki varustettuna hyvillä käytöstavoilla riittää pitkälle.

Aina ei ole helppoa kertoa siitä mitä tekee. Ei ole myöskään helppoa laittaa itseään likoon ja ottaa vastaan hyökkäykset somessa tai kylillä, kiitosta kun harvoin kuulee. Aina ei myöskään ole helppoa irrottaa aikaa omasta ja perheen arjesta yhteiseen hyvään. Mutta jokin yhteisten asioiden hoitamisessa kuitenkin kiehtoo ja sitä haluaa kortensa kekoon kantaa. Samalla on kiitollinen siitä äänestäjilleen, että on päässyt näkemään ja kokemaan luottamushenkilönä toimimisen kaikki puolet ja jaksaa edelleen innostua.

Luvassa paremmat sote-palvelut?

Sosiaali-ja terveyspalvelut puhuttavat. Lehdet pursuvat viikoittain erilaisia uutisia koskien uudistusta ja sen hyötyjä ja haittoja. Moni asiantuntija on prosessin aikana vaikuttanut uudistuksen etenemiseen oman ammattitaitonsa voimalla ja poliitikot pohtivat näkemyksiään tiiviisti.  Siinä missä asiantuntijat pohtivat tasa-arvoa, palveluiden laatua, saavutettavuutta ja kustannuksia, me tavalliset kuntalaiset haluamme saada apua ja hoitoa heti, kun sille on tarvetta.

Myös minulle on tärkeää saada apua ja palvelua, kun tarve syntyy. Se, kuka palvelun tuottaa on toissijaista, kun kipu on kova tai lapsi on sairaana. Olen varmasti sellainen keskiverto sote-palveluiden kuluttaja. Lapsena neuvolassa ja koululaisena terveydenhoitajalla. Hammaslääkärillä olen aina käynyt Kuljun terveysasemalla Matilla (joka toivottavasti ei koskaan lähde pois Lempäälästä tai jää eläkkeelle). Opiskelu- ja työelämässä tarjolla oli opiskelijaterkka ja myöhemmin työterveys. Hommat hoitui ja sujui mutkattomasti. Perustettiin perhe ja pääsin näkemään pitkästä aikaa taas kunnallista palveluntuottamista neuvolassa Ei valittamisen sanaa.

Sote-uudistuksessa kuitenkin puhutaan paljon siitä, että uudistus koskee nimenomaan niitä, jotka paljon tarvitsevat palveluita. Onhan se totta, että meidän perhe on pysynyt terveenä ja hyvin vähän ollaan tarvittu mitään. Kun tarve äkillisesti tulee, sitä osaa arvostaa sitä, että palvelun saa läheltä ja nopeasti. Tammikuussa rintatulehdus nostatti yöllä kuumeen lähelle neljääkymmentä, päänsärky ja kipu oli kamala. Puoliltapäivin avautunut sunnuntaipäivystys oli pelastus. Pääsin ensimmäiseen mahdolliseen aikaan lääkärille ja toipuminen alkoi. Tässä kohtaa ajatus viikon ikäisen lapsen kanssa Valkeakoskelle tai Tampereelle siirtymisestä puistatti kipeää päätä, mutta sinnehän sitä olisi pitänyt lähteä, jos päivystys ei olisi Lempäälässä ollut auki. Onneksi oli!

Palveluiden saatavuuden lisäksi lääkäreiden ja hoitajien ammattitaidolla ja toimintatavoilla on huikean suuri merkitys. Vaikka asiakkaana sitä mittaa erityisesti toimintatapoja aina omasta näkökulmastaan. Meillä Lempäälässä on todella ammattitaitoista henkilökuntaa, jotka tarttuvat asioihin, selvittävät ja neuvovat. Hoito- tai lisä selvittämisen tarpeeseen on useissa tapauksissa tartuttu heti, eikä olla jääty odottelemaan. En usko sote-uudistuksen vievän ammattilaisiamme minnekään, mutta jo vuosia kestänyt epämääräisyys on varmasti uuvuttavaa. Pienien paikkakuntien työntekijöitä pohdituttaa varmasti se, missä tulevaisuudessa se oma työpiste sijaitsee ja muuttuuko oma työnkuva, palkan maksusta puhumattakaan.

Sote- ja maakuntauudistuksessa kaikki asiat eivät kuitenkaan muutu, mutta meille asiakkaille halutaan tämän myötä laajemmat sosiaali- ja terveyspalvelut ja vähemmän pompottamista. Palvelut ja tuki luvataan lähemmäksi. Myös erilaiset järjestelmät luvataan yhteneviksi. Kuntien hyvät käytänteet levitetään laajemmin kaikkien käyttöön jne jne.

Myytipuheena tämä kuulostaa upealta. Asiakkaana voi vain toivoa, että kaikki menee nappiin. Kun ohjelmat ja järjestelmät kun saadaan puhumaan samaa kieltä, ollaan jo pitkällä. Se lienee yksi isoimmista (ja kalleimmista) haasteista sote-puolella tällähetkellä.

Saamiini palveluihin tyytyväisenä asiakkaana voin vain jäädä odottamaan, mitä tuleman pitää. Varsinkin, kun parannuksia luvataan vain lisää.