Puhe Pirkanmaan Sotaveteraaniliiton kevätkokoukselle

Puhe Pirkanmaan Sotaveteraaniliiton kevätkokoukselle 20.3.2018

Kunnioitettu sotiemme veteraanit, arvoisa kevätkokous,

Sykähdyttävä ja silmät kostuttava joulukuvaelma oli ensimmäisiä asioita, jotka tulivat mieleeni, kun sain kutsun tulla toivottaa teidät tervetulleeksi Lempäälään pitämään kevätkokousta. Arvaattekin ehkä miksi juuri tuo asia nousi mieleeni.

Meillä Lempäälässä on upeita sotaveteraaneja, jotka ovat vuosia ilahduttaneet kuntalaisia joulukuvaelman esittämisellä. Minulla ja koko lempäälän valtuustolla oli kunnia olla yleisössä vuoden 2016 jouluna. Viime joulun alla myös Aamulehti uutisoi tästä näyttävästi. Veteraanimme saivat osakseen ihailua, kannustusta ja ennenkaikkea ansaitsemaansa kunnioitusta. Samalla meille lukijoille avautui mahdollisuus tutustua lyhyesti heidän elämäänsä.

Meillä Lempäälässä on useita järjestöjä ja yhdistyksiä jotka toimivat tavalla tai toisella yhteistyössä sotaveteraanijärjestön kanssa. Itse olen aktiivinen partiolainen. Meille täällä Lempäälässä on kunniatehtävänä jo vuosikymmeniä ollut itsenäisyyspäivän sankarihaudalla käynti ja lippuairueessa toimiminen.

Myös keväällä kaatuneitten muistopäivänä sankarihaudan kunniavartio ja veteraanien joulujuhla ovat olleet tärkeä osa toimintaamme. Olemme pyrkineet siihen, että toiminnassamme olevat nuoret pääsevät näihin kunniatehtäviin. Hyvin usein, erityisesti itsenäisyyspäivän aikaan, noiden nuorten kanssa käydään keskustelua asioista tuon kunniatehtävän taustalla.

Sukupolveni edustajilla ei kaikilla ole enää isovanhempina heitä, jotka ovat olleen sodissa, heitä jotka muistavat niiden aikaisia tapahtumia ja ovat olleet rakentamassa maatamme. Erilaiset kunniatehtävät harrastustoiminnan kautta luovat kuitenkin mahdollisuuden tutustua  maamme puolustajiin ja vaalia osaltaan näin sotaveteraanien perintöä.

Usein tällainen mahdollisuus antaa myös kipinän historian tutkimiseen ja konkretisoi sitä. Veteraanit eivät vain ole henkilöhahmoja ja sodat historiantietona koulukirjoissa, vaan kirjoitukset ovat tosia ja niiden takana on oikeita ihmisiä, joita meillä on mahdollisuus tavata ja jututtaa. Jokainen kunniatehtävissä ollut nuori muistaa nuo kohtaamiset tai kerrat sankarihaudalla. Kohtaamiset ja keskusteluhetket veteraanien kanssa joulujuhlassa on koettu tärkeiksi ja arvokkaiksi.

Itsekin muistan sen erään itsenäisyyspäivän, kun paukkupakkasessa seisoimme partioasuissa ja oli kylmä. Mutta ei varmasti niin kylmä, kuin ikäisillämme nuorilla sodan keskellä. Muistan kuinka seurakuntatalon aulassa tilaisuuden jälkeen asiasta puhuimme muiden järjestöjen ihmisten kanssa.

Arvoisat kuulijat,

Lempäälä on kunta, joka sanoo kyllä! Olemme uusineet viime syksynä kuntastrategian, jonka yhtenä kantavana teemana on yhteisöllisyys ja sen lisääminen. Yhdessä kunnan, kuntalaisten ja järjestöjen kanssa haluamme luoda Lempäälään lisää positiivista yhteistyön virettä. Tuon yhteistyön taustalla on aito halu lisätä yhteisöllisyyttä eri ikäisten ihmisen välille. Vaikka tänä päivänä paljon puhumme lasten ja nuorten palveluista ja harrastuksista, ei muita ikäryhmiä sovi unohtaa. Jokainen yhdistys ja sen sen tarjoama toiminta on arvokasta ja tärkeää, niin myös aktiivinen veteraanijärjestöjen toiminta täällä Lempäälässä. Yhdessä tekemisen mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, kun vain ryhdytään töihin yhdessä.

Kevätkokouksen teemat ovat usein taaksepäin katsomista, kun kokouksessa päätetään muun muassa viime vuoden toimintakertomuksesta. Samaan aikaan kevätkokous on mahdollisuus katsoa kuluvan vuoden asioihin ja pohtia tulevaa keskustelujen ja evästysten muodossa.

Lempäälän kunnan puolesta toivotan teille keskustelevaa kevätkokousta!

 

Vapaaehtoistyön sankareille (LVS 21.3.2018)

 

Kuinka usein olet ajatellut, että oman tai lastesi harrastuksen mahdollistavat vapaaehtoiset? Nuo vapaaehtoiset antavat omaa panostaan usein hyvin pyyteettömästi ja halustaan harrastaa myös itse. Samalla he mahdollistavat toimintaa ja tekemistä isolle joukolle kuntalaisia. Ilman vapaaehtoistyötä tekeviä ei kunnassamme olisi näin olisi näkyvää, monipuolista ja laadukasta toimintaa tarjolla kaikenikäisille.  

Tänäkin talvena olemme saaneet nauttia niin jääradasta kuin hiihtoladuista eri puolilla kuntaa. Näistä osan ovat tehneet ja ylläpitäneet vapaaehtoiset omasta halustaan ilahduttaakseen toisia ja mahdollistaa kuntalaisille liikkumisen riemu. Toimintanne on ollut esimerkillistä, josta me liikkujat voimme olla iloisia ja kiitollisia.   

 Vapaaehtoiset ovat myös elinehto liikunnan, kulttuurin, partion ja monen muun harrastustoiminnan pyörittämisessä, jossa valtaosa tai jopa kaikki toiminta toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Toimijat edistävät ja toteuttavat työtään usein ammattitaitoisesti ja täydellä sydämellä vuodesta toiseen. He antavat aikaa ja osaamistaan muiden käyttöön. Vapaaehtoistyö on sitä tekevälle iso osa arkea.   

Tiedän kokemuksesta, ettei vapaaehtoistyö aina ole täynnä iloa ja riemua. Se on joskus rankkaa, vaativaa ja rasittavaa. Joskus hektinen harrastus menee palkkatyön tai jopa perheen edelle, kun on vain pakko hoitaa vielä se kuuluisa yksi juttu. Usein ihan vain muiden tähden.  

On tärkeää, että vapaaehtoistyötä tekevät muistavat myös itse arvostaa tekemäänsä työtä ja työpanosta. Vielä tärkeämpää on kannustamisen ohella myös kiittää heitä ääneen. Vapaaehtoistyötä tekevälle osoitettu kiitos ja arvostus tehdystä työstä on usein työn palkka.  

Kiitos Sinulle vapaaehtoistyötä tekevä. Teet arvokasta työtä laittamalla itsesi ja osaamisesi likoon yhteisen hyvän eteen. Mahdollistat yhteisöllisyyttä, uusia kokemuksia, elämyksiä, iloa ja riemua ympärilläsi. Olet sankari!  

 Milloin sinä viimeksi sanoit kiitos vapaaehtoistyön sankareille? Laita hyvä kiertämään ja kiitä!  

Mukaan vapaaehtoistyön sankariksi pääsee helposti. Kysy mahdollisuudesta tarjoutua mukaan toiminnastaan suoraan ohjaajilta tai yhdistyksistä. Innokkaista tekijöistä ja mahdollistajista on aina kysyntää.  

(kirjoitus julkaistu Lempäälän-Vesilahden sanomissa 21.3.2018)

 

 

 

 

 

Hyvää yhdenvertaisuuden viikkoa

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää, sekä rasisminvastaista viikkoa!

Tällä viikolla ei voi välttyä pohtimasta yhdenvertaisuutta. Vuonna 2018 sellaiset asiat kuten syrjintä uskonnon, sukupuolen, kansalaisuuden, mielipiteen, ihonvärin tai laillisen aseman vuoksi voisi kuvitella olevan taakse jäänyttä. Mutta näistä asioista puhutaan enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin.

Minna Canth on ensimmäinen nainen, joka on saanut virallisen liputuspäivän 2007 (2003 se tuli sisäministeriön suositukseksi). Tänään jälleen liput liehuvat ja hyvä niin. Politiikassa erityisesti naisten asemasta ja tasa-arvosta puhuttiin kaatuneen perhevapaauudistuksen kohdalla. Kunpa tulevaisuudessa perhe voisi itse päättää kuinka perhevapaan viettävät, eikä niin, että sitä kukaan erikseen säätää kenelle mikäkin osa kuuluu ja mikä on oikein. Kunpa me naiset osaisimme arvostaa omaa työtämme ja tekemistämme entistä paremmin ja vahvemmin. Vain rohkeudella ja asian eteen työtä tekemällä palkkaerot ja eurot saadaan samaan mittaan kuin miehillä.

Rasisminvastaisella viikolla edistetään yhdenvertaisuutta ja korostetaan yksittäisen ihmisen vastuuta toimia oikein rasistisessa tilanteessa. Meistä jokainen on varmasti kohdannut tilanteita, jossa on joutunut tai ehkä olisi pitänyt puuttua.

Minusta olisi tärkeää, että kouluissa ja harrastuksissa lasten, nuorten ja aikuisten kanssa käytäisiin keskustelua ja harjoiteltaisiin vaikeisiin tilanteisiin puuttumista. Rasistiseen käytökseen, kuten muuhunkin epäasialliseen käyttäytymiseen on välillä vaikea puuttua. Syitä on monenlaisia. Joskus käyttäytymiseen on toisen osapuolen osalta totuttu, ehkä toinen on myös vanhempi tai vahvempi kuin sinä, joskus toisen reaktiot puuttumiseen saattavat taas viedä rohkeuden puuttua tapahtuvaan.

Jokainen meistä kantaa itse vastuun omista teoistaan ja asenteistaan. Järjestöt yhdessä SPR:n kanssa ovat hienosti mukana rasisminvastaisessa viikossa muuttamassa asenteita ja ennakkoluuloja sekä edistämässä yhdenvertaisuutta teoilla. Olen mukana kampanjassa, olethan sinäkin!

#olenkanssasi #partioscout #spr

 

Valtuutettujen varhaiskasvatusviikko

Tällä viikolla kuntapäättäjät on Lempäälässä kutsuttu tutustumaan varhaiskasvatukseen kunnan päiväkodeissa. Varhaiskasvatukseen tutustumisviikko oli hieno oivallus varhaiskasvatuksen työntekijöiltä ja toivonkin, että moni on mahdollisuuteen tarttunut.

Itselle varhaiskasvatustoiminta on kovin tuttua. Esikoiseni on kolmena päivänä viikossa päiväkodissa. Voisin sanoa, että nauttimassa varharhaiskasvatuksesta. Kaverit, aktiivinen tekeminen, leikit ja laulut ovat mielekäs osa viikkoa. Nuo kolme päivää ovat päiviä, jolloin kotiin lähtöä saa todella houkutella, koska päiväkodissa on vain niin kivaa!

Tuo kiva on yhdessä tekemistä, uuden oppimista ja leikkimistä. Marraskuussa kirjoitin ylpeänä kuntamme osallistavasta varhaiskasvatussuunnitelmasta vasusta.  Vasu ohjaa päiväkodeissa tapahtuvaa varhaiskasvatusta. Viime viikolla ohjelmassa oli vesileikkejä, aiemmin talvella on luisteltu ja hiihdetty ja leivottu tärkeän ihmisen päivään. Aurinkoisina pakkaspäivinä ulkoilusta on nautittu mahdollisimman paljon, kun taas kovien pakkasten paukkuessa päiväkodin salissa jumpattiin, laulettiin ja rakennettiin jättimäinen junarata.

Vanhempana olen ollut tyytyväinen kunnan varhaiskasvatukseen. Tiedostan kuitenkin tarpeita, joita Lempäälässä tulisi tarkkaan pohtia.

Tarve vuoropäivähoitoon on yksi niistä. Meillä on kunnassa paljon perheitä, joille vuoropäivähoito olisi tarpeellista. Sitä ostetaan nyt ainakin Valkeakoskelta ja Tampereelta. Aiemmin alkuvuodesta Tampereelta ei edes lisäpaikkoja meille heltinyt. On siis syytä pohtia pitäisikö omassa kunnassa tarjota vuoropäivähoitoa. Ylipäänsä perheillä on hyvin erilaiset tarpeet tänä päivänä, kun työ on liikkuvaa ja sitä tehdään erilaisissa vuoroissa.

Toinen seikka on pienten lasten lopetetut ryhmät, joista olen harmissani. Oma lapseni meni aikanaan päiväkotiin juurikin pienten lasten ryhmään, jossa oli vain alle 3-vuotiaita. Tämä sopi meille ja erityisesti lapselleni mainiosti. Ryhmä oli pienempi, jolloin aikuisen huomiota jokaiselle lapselle riitti enemmän ja tarvetta tälle oli varmasti. Ryhmän leikit ja tekeminen mitoitettiin pienille sopivaksi.
Nyt ryhmä on muutettu sisarusryhmäksi, jolloin lasten määrä, ääni ja vauhti on myös lisääntynyt, ammattihenkilökunnan määrä ei. Tässä kohtaa olen vakavasti miettinyt, miltä pienistä alle 3-vuotiaista lapsista tuntuu olla ryhmässä ja saavatko he riittävästi tarvitsemaansa huomiota, hoivaa ja kasvatusta. Oma touhukas lapseni on varmasti huomiota kärttämässä aina tarpeen tullen, mutta entä ne hiljaisemmat ja rauhallisemmat? Ammattilaisina päiväkodin henkilökunta varmasti osaa löytää isommistakin ryhmistä ne lapset, jotka tarvitsevat tukea, mutta ryhmäkoiden kasvaessa tämäkin varmasti asettaa enemmän haasteita. Toivon, ettei henkilökuntaamme kuormiteta maksimi kokoisilla ryhmillä, vaan mahdollisuuksien mukaan ryhmäkoot voitaisiin pitää hieman pienempinä.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on kunnassamme voimassa. Omalle kohdalle tämä sopii nyt hyvin, mutta tiedän perheitä joille kokopäiväinen hoito olisi ollut tarpeellinen. Tässä kohtaa aina on kyse neuvotteluista ja jos lapsen etu tätä vaatii päivähoito järjestetään. Tähän kuitenkin on hyvin korkea kynnys. Varmasti syystäkin, mutta usein kyse on tilapäisyydestä tai sitten yksinkertaisesti tarpeesta. Haasteelliseksi rajattu päivähoito-oikeus tulee myös työttömien lasten vanhemmille, nyt kun aktiivimallin myötä keikkatyön tekeminen mahdollisesti lisääntyy. Toivottavasti meillä on mahdollisuus hoitopäivien vaihtoon tai muihin järjestelyihin lyhyelläkin varoajalla tai näihin luodaan jokin käytäntö. Oma kokemukseni on, että päiväkodissa on hyvin joustettu, mutta kyse on ollut yksittäisistä tapauksista ja ne ovat koskeneen varsinaisia päivähoitopäiviä.

Yhtäkaikki ammattilaiset pyörittävät varhaiskasvatusta ylpeästi kunnassa ja se on hienoa. Voin hyvillä mielin viedä lapseni päiväkotiin, kun tiedän nyt jo kokemuksesta mitä kaikkea siellä oppii ja millaisia huippuhauskoja juttuja lapset kokevat päivien aikana. Jokainen päivä on erilainen ja se on arvokasta. Kiitos kuntamme ammattilaisille!