Osallistava vasu

Olin tällä viikolla lapseni päiväkodin vanhempainillassa. Tuossa illassa meille esiteltiin ylpeänä Lempäälän kunnan omaa varhaiskasvatussuunnitelmaa eli vasua.  Pääsimme yhteisen tilaisuuden päätteeksi vielä lähemmin tutustumaan siihen omien päiväkotiryhmien vanhempien kanssa pienimuotoisten työpajojen merkeissä.

Päiväkotiryhmän työpajoissa pääsimme muiden vanhempien kanssa keskustelemaan ja antamaan palautetta päiväkoti kokemuksista. Oli hienoa huomata, kuinka paljon ohjaajat ja opettajat toivovat saavansa palautetta päivistä. Lapset usein kertovat kokemuksiaan päivistä kotona, mutta välttämättä tieto ei kulkeudu takaisin päiväkotiin.

Itselle ehkä isoin ja uusin asia oli, kuinka paljon lapset itse vaikuttavat omaan päiväkotipäivään ja viikkoon. Meillä lapsi on päiväkodissa kolmena päivänä viikossa ja nuo päivät ovat täynnä touhua ja kavereita. Päiväkotiryhmä on syksyllä muuttunut pienten alle 3-vuotiaiden ryhmästä sisarusryhmäksi, joten ryhmässä on nyt myös mukaan isompia lapsia ja toiminta tätä myöten muuttunut.

Yksi iso Lempäälän vasua on osallisuus. Se, että jokaine

n saa vaikuttaa. Saimme nähdä ja kuulla päiväkodin leikin valintataulusta, jonka avulla lapset pääsevät vaikuttamaan mitä leikkejä leikitään. Oma lapseni on kertonut, kuinka hän halusi toisen pojan kanssa leikkiä junilla, mutta junat eivät olleetkaan omassa ryhmässä, vaan naapurissa. Mutta kun vajaa 3-vuotiaani oli rohkaistunut kysym

 

ään, he pääsivät naapuri ryhmään leikkimään. Näin mukana oli myös uusia leikkikavereita toisesta ryhmästä ja kaikki olivat tyytyväisiä. Pienikin lapsi rohkaistuna osaa kysyä ja kun asiat mahdollistuvat, he oppivat vaikuttamista

Yhteisöllisyys on vasun toinen teema. Yhdessä tekeminen ja toisten huomioiminen on iso osa tätä kokonaisuutta. Meidän kohdalla se on myös sitä, että päiväkodin ja kodin väliset asiat hoituvat hyvin matalalla kynnyksellä. Kun aamuisista vaatteiden pukemisen tuskista mainitsee päiväkodissa, on siellä heti otettu koppia asiasta ja kannustettu myös päiväkodissa pukemiseen. Näin yhteispelillä meillä on opittu, tai no opetellaan pukemaan.

Tulevaisuusajattelu olikin mielenkiintoinen teema. Kunnassa isossa kuvassa olemme parhaillaan luomassa kuntastrategiaa ja heti tuli koululaisten työstämät asiat mieleeni. Millaisia asioita lapset ja nuoret kolevat tärkeiksi. Myös päiväkodissa tätä harjoitellaan. Positiivinen ajattelu, mielipiteiden rohkea ilmaisu ja aktiivinen osallistuminen erilaisten teemojen käsittelyyn ovat tätä kasvatusta. Itse ajattelin, että osallistuminen veteraanien kiitos-korttien tekemiseen oli osa tätä osa-aluetta. Joskus täytyy katsoa taakse, että oppii katsomaan eteenpäin. Kirjoitin muuten blogin tuosta Kiitos-kampanjasta aikaisemmin.

Neljäs osa-alue on estävä ja hyvinvointia edistävä leikkiminen. Leikki on lasten työtä, sanotaan. Ja kyllä sitä touhua piisaakin. Torstaina oli aamusta satanut lunta. Lapseni hihkuen lähti ulos ja pohti päiväkotimatkatkalla pääsevätkö jo tekemään kavereiden kanssa lumiukkoja. Päiväkodistamme tehdään paljon retkiä lähi metsään. Sarapiston lampaat ovat kesäisin ja syksyisin tuttu retkikohde, myöhemmin syksyllä ja talvella käydään lähi metsässä leikkimässä. Usein tässäkin saadaan äänestää kumpaan lähimetsään milläkin viikolla lähdetään. Noilla retkillä juostaan, kiipeillään ja tutkitaan luontoa hyvin intensiivisesti. Myös riidat, joita väistämättä leikkien ja tekemisen tiimellyksessä tulee, sovitellaan aina heti paikan päällä. Lapsi oppii mitä on anteeksi pyytäminen ja antaminen. Isoja ja tärkeitä arjen taitoja nämäkin.

Yksi läpileikkaava teema on arjen turvallisuus. Tänä syksynä naapuripäiväkodista on yksi ryhmä ollut remonttia paossa meidän päiväkodissa. Uusia lapsia ja aikuisia on näkynyt yhteisellä leikkipihalla. Kaikki leikkivät sulassa sovussa ja hyvin nopeasti päiväkodin ohjaajat ovat oppineet ison joukon uusia lapsia tuntemaan nimeltä. Turvallisia aikuisia ovat siis myös ne aikuiset, jotka eivät ole oman ryhmän ohjaajia. Päiväkodissa kaikki puhaltavat yhteen hiileen, kaikkia tervehditään ja kaikki pyritään tuntemaan. Oma äitini on muutamia kertoja hakenut lastamme päiväkodista ja ihmetellyt, kun hänetkin jo tunnetaan ja tiedetään.

Varhaiskasvatussuunnitelma on velvoittava. Siksi olen erittäin iloinen, että Lempäälässä on työstetty yhdessä oma vasu. Jokaiselle lapselle on myös tehty oma vasu, josta keskustellaan vanhempien kanssa. Kotitehtävänä on aina jutella asioista myös lapsen kanssa. Meillä keskusteltiin kovastikin kaikesta kivasta tekemisestä, mitä päiväkodissa tehdään. Rekkaralli, junat ja autot ovat parasta leikkiä. Lauluhetket ja jumppa ovat tärkeitä rutiineja päivien lomassa. Välillä sitä kotona täytyy ihan kysyä lapselta, että mikäs laulu tuo on, mitä nyt laulat. ” Öö, en tiedä” on usein vastaus ja laulu vain jatkuu.

Lasten ja perheiden hyvinvointi on tärkeää. Yhtä tärkeää on työntekijöiden turvalliset ja motivoivat työpäivät. Yhdessä perheiden kanssa tehtävä kasvatustyö on iso arvo ja tällä työllä on ainakin omasta kokemuksesta iso merkitys meidän perheelle. Kuntapäättäjänä tiedän, ettei resurssit ole aina parhaalla mahdollisella tasolla. Ei rahalliset, joilla toteuttaa monipuolista toimintaa tai ne työntekijäresussit, jotka itse toimintaa toteuttavat. Tästä huolimatta jokainen haluaa tehdä parhaansa niin päättäjinä kuin työntekijöinä. Talousarviota tehdessä kunnanhallituksessa käytiin paljon keskustelua resursseista, joita ilahduttavasti kunta-tasolla pystyttiin lisäämään tälle vuodelle. Toivottavasti meidän talouden suunta pysyy hyvänä ja jatkossakin voimme panostaa yhä enemmän varhaiskasvatukseen ja opetukseen kaikilla resursseilla.

Ylpeänä saan esitellä Lempäälän omaa vasua! Sen tekemiseen on taatusti käytetty paljon aikaa. Se on konkreettinen, selkeä ja viestittää sitä tahtotilaa, jota Lempäälässä halutaan tavoitella ja toteuttaa. Kiitos siitä jokaiselle työhön osallistuneelle!

 

 

 

Onnea Sääksjärven koulu!

Torstaina juhlittiin Sääksjärven koulun 80-vuotista taivalta. Sain olla mukana Lempäälän kunnan puolesta onnittelemassa koulua upeasta ja monivaiheisesta polusta. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Heikki Hakala piti hienon puheen onnittelujen yhteydessä siitä, kuinka koulu on pysynyt yhteisöllisenä paikkana aina mustavalko-ajalta tähän digiaikaan. Koulu on myös ollut keskeinen paikka kokoontumisille opinpolkun ohessa.

Syntyperäisenä Sääksjärveläisenä oma opinpolkuni alkoi kuitenkin  Kuljun koulussa. Muutimme sinne muutama vuosi ennen koulun alkua. Silti minulla on paljonkin muistoja Sääksjärven koulusta. Ehkä parhaat discot pidettiin aikanaan siellä. Kuljussa discoja pidettiin vähän, mutta Sääksjärvellä, Moisiossa ja Lempoisissa sen sijaan useammin ja näitähän me sitten tyttöporukalla kierrettiin. Sääksjärveltä tulivat myös  kovimmat vastustajat koulujenvälisissä kisoissa.

Koulun entinen rehtori Seppo Siitonen piti juhlaesitelmän juhlassa. Hänen puheensa kantava voima ja teema oli Sääksihenki. Tuo ihan omanlaisensa toimintakulttuuri ja -malli, jota Sääksillä on vaalittu pitkään. Kunnan ainoana yhteinäiskouluna Sääksjärvenkoulu on myös ollut monella tapaa uraa uurtava kokeilukoulu, jossa opettajat yhdessä oppilaiden kanssa ovat luoneet erilaisia oppimisen polkuja. Erilaisten mallien kokeilun takana on aina ollut kunnioitus, luottamus ja halu tehdä asioita yhdessä kodin ja koulun välillä, niin että oppilas on aina keskiössä ja tärkeimpänä osapuolena.

Ja kyllä tuo Sääksihenki nytkin loisti! Koulun oppilaat esittivät huikean hienon näytelmän, jossa Aleksis Kiven seitsemän veljestä ja koulun oma historia kulkivat käsikädessä näytelmän ja upean kuoron laulujen siivittämänä. Lasten alun jännitys vaihtui hyvin nopeasti näyttämöllä ja kuorossa riemuksi! Tuota näytelmää oli todella ilo seurata. Sääksihengessa oppilaat ja opettajat olivat todella laittaneet itsensä likoon ja tekivät upean juhlan! Valmisteluissa on varmasti vierinyt tunti jos toinenkin.

Koulun historiikki julkistettiin juhlassa. Kunnan lahja koululle oli kirjan hankkiminen jokaiseen kunnan päiväkotiin ja kouluun. Kirjan pystyi ostamaan juhlassa itselleen ja sitä on saatavissa edelleenkin ainakin koulun kansliasta 30 euron hintaan. Käykää siis ostamassa omanne! Mikko Nurminen piti juhlissa pienen puheen historiikin kokoamisesta. Kansakoulunsa Lempäälän Sääksjärvellä vuonna 1955 aloittanut luokka kokoontui reilu vuosi sitten muistelemaan menneitä. Tuolloin osallistujien joukossa syntyi idea siitä, että koulun historia pitäisi taas koota yksiin kansiin. Tähän uuteen historiikkiin on koottu aineistoa koulun perustamisesta aina näihin päiviin saakka. Historiikkia olivat kokoamassa muun muassa Mikko Nurminen, koulun 50-vuotisjuhlahistoriikin aikoinaan kirjoittanut entinen johtajaopettaja Väinö Valtonen sekä muun muassa kylä- ja kotiseutukirjoja kirjoittanut Ritva Mäkelä. Hieno työn jälki todella näkyy tässäkin, selvästi Sääksihenki on ollut tämänkin ryhmän vaikuttavana taustavoimana.

Paljon onnea Sääksjärven koulu ja kiitos, kun sain olla mukana juhlimassa upeaa opinpolkua!

 

Päiväkodissa otettiin vastaan Kiitä veteraania kortilla -haaste

Postin, Suomen Sotaveteraaniliiton, Sotainvalidien Veljesliiton, Rintamaveteraaniliiton ja Kaatuneitten Omaisten liiton kanssa järjestetään tänä vuonna kolmatta kertaa kaikille suomalaisille suunnattu korttikampanja, jossa jokainen voi kiittää veteraaneja helposti ja mieleenpainuvasti postikortilla. Suomen 100. itsenäisyyspäivä on upea merkkipaalu veteraanien kotimaan hyväksi tekemälle työlle.

Talvi-, jatko- ja Lapin sodassa puolustaneita ja sotiin muilla tavoin osallistuneita veteraaneja on keskuudessamme edelleen noin 17 000. Näiden miesten ja naisten keski-ikä on jo 93 vuotta.

Lempäälässä muun muassa Päiväkoti Kuokkalankulma lähti mukaan tähän kampanjaan. Tällä viikolla lapset huoltajiensa kanssa ovat voineet askarrella veteraaneille lähetettävän kortin.

Kävimme Matiaksen kanssa tekemässä oman korttimme eilen keskiviikkona. Hyvien ohjeiden ja hienojen mallien avulla saimme tehtyä kortin lähetettäväksi. Korttimalleissa oli huomioitu hienosti eri-ikäisten lasten mahdollisuudet kortin toteuttamiseen.

Meidän perheessä innostuttiin askartelusta, vaikka vajaa kolme vuotias ei ehkä suuremmin ymmärtänyt kortin tekemisen taustoja. Kun puhuimme, että kenelle kortti lähetetään, oli lapsella innostuneisuutta ilmassa. Hän sai tehdä kortin, joka lähetetään ja se tulee ilahduttamaan vastaanottajaansa varmasti. Lapseni kysyi heti, voiko tehdä myös toiselle ihmiselle lähetettävän kortin. Tämä jos joku ilahdutti äidin mieltä.

Mahtavaa, että meillä Lempäälässä lähdetään mukaan tällaisiin kampanjoihin, jossa konkreettisesti voidaan juhlistaa niin satavuotiasta maatamme ja kiittää suoraan heitä, jotka maatamme ovat sodissa puolustaneet. Samalla uskon korttien avulla myös mahdollistavan päiväkodeissa itsenäisyyspäivän huomioimisen ja historiasta puhumisen.

Lisätietoja hankkeesta löydät mm. postin sivulta.