Nuorten näköistä!

Sain tänäkin vuotta kunnian käydä puhumassa luokion abeille vaikuttamisen kurssilla. Aamu klo 8.15 tunti ei tuntunut olevan haastava muille kuin minulle, jolle aikaiset aamutoimet ovat viimeaikoina olleet harvinaisuus. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin aivan kuten viime vuonna, loppui aika taas kesken.

Luokassa oli innostava tunnelma. Nuoret olivat aidosti kiinnostuneita kuulemaan vaikuttamispolustani ja kertomaan aiemmin kurssilla tehdyistä kuntalaisaloitteistaan. Myös aiemmin katseltu Presidentintekijät elokuva herätti keskustelua ja pohdintoja elokuvan syntymisestä aina julkaisun syihin.

Nuoret kaipaavat esikuvia työelämästä ja vaikuttamisen saralta. Kerroin itse omista esikuvistani politiikan maailmasta. Oman äidin vahva osaaminen ja innokkuus järjestötoiminnassa ja paikallispolitiikassa on kasvattanut minusta järjestöaktiivin, kun taas politiikan seuraamisen ja vaikuttamisen kipinän minuun iski Harri Jaskari. Harri oli ensimmäinen poliitikko jonka minä valtakunnan tasolla oikeasti tunsin ja jonka polkua seurasin jo ennen eduskuntaan siirtymistä. Mutta mistä näitä esikuvia löytyy ja miten voisimme tukea esikuvien löytymistä myös lukio-opetuksessa?

Sanonta ”nuorissa on tulevaisuus” on kaikessa kliseisyydessään jälleen niin totta. Ei siksi että he ovat tulevaisuus, joka on tässä ja nyt, vaan siksi että heidän ajatukset ovat kirkkaita, rohkeita ja konkreettisia. Näin myös kuntalaisaloitteissa, joita he olivat ryhmissä pohtineet ja tehneet. Toivottavasti nämä aloitteet päätyvät todelliseen käsittelyyn, koska jokainen niistä piti sisällään hyvä huomioita siitä miten voisimme olla parempi kunta kuntalaisille. Jokainen aloite oli myös ajankohtainen ja konkreettinen., pieniä tai suuria toimenpiteitä vaativia. Enempää en rohkene paljastaa, luetaan niistä sitten kun abit ne kuntaan käsiteltäväksi jättävät.

Yksi konkreettinen keskustelun aihe oli myös uuden yläkoulun paikka. Tästä aiheesta keskustelu jatkui vielä opettajienhuoneen puolellakin. Viime viikolla kirjoittamassani blogissa aihetta jo käsittelin, joten en avaa sitä sen enempää, mutta kaksi näkökulmaa minulle kävi selväksi:

  1. Lempäälä tarvitsee jatkossakin juhlatilan, jollainen lukiolla nyt on.
  2. Lukion tilat eivät sellaisenaan sovellu yläkoulun käyttöön, eivätkä ne käyttäjä kokemusten perustella ole terveet. Koulun käyttäjät kantavan huolta saadaanko vanhasta hyvää uutta, jos tiloja ”vain” peruskorjattaisiin.

Nykyisen lukion juhlasali on tila, jota moni kaipaa tapahtui lukiorakennukselle tulevaisuudessa mitä tahansa. Se voi olla myös syy, miksi vanha lukio haluttaan säilyttää ja peruskorjata, koska koulurakennuksen purkamisen myötä vastaavaa tilaa ei ehkä enää saataisi. Itse en näe ongelmaa, että uudessakin yläkoulussa moinen pienimuotoiseen korserttitoimintaankin soveltuva juhlatila kunnasta olisi. Sellaista kun on toivottu lähes jokaiseen uuteen rakennukseen, jota kuntaan on rakennettu. Pelko tilan menettämisestä on aiheellinen, mutta (rahalla ainakin) ratkaistavissa.

Aamun vierailu lukiolla sai minuun uutta virtaa ja uusia ajatuksia. Jäin pohtineeksi, ovatko tämän päivän nuoret fiksumpia kuin me aikanaan 🙂

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s