Nuorten näköistä!

Sain tänäkin vuotta kunnian käydä puhumassa luokion abeille vaikuttamisen kurssilla. Aamu klo 8.15 tunti ei tuntunut olevan haastava muille kuin minulle, jolle aikaiset aamutoimet ovat viimeaikoina olleet harvinaisuus. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin aivan kuten viime vuonna, loppui aika taas kesken.

Luokassa oli innostava tunnelma. Nuoret olivat aidosti kiinnostuneita kuulemaan vaikuttamispolustani ja kertomaan aiemmin kurssilla tehdyistä kuntalaisaloitteistaan. Myös aiemmin katseltu Presidentintekijät elokuva herätti keskustelua ja pohdintoja elokuvan syntymisestä aina julkaisun syihin.

Nuoret kaipaavat esikuvia työelämästä ja vaikuttamisen saralta. Kerroin itse omista esikuvistani politiikan maailmasta. Oman äidin vahva osaaminen ja innokkuus järjestötoiminnassa ja paikallispolitiikassa on kasvattanut minusta järjestöaktiivin, kun taas politiikan seuraamisen ja vaikuttamisen kipinän minuun iski Harri Jaskari. Harri oli ensimmäinen poliitikko jonka minä valtakunnan tasolla oikeasti tunsin ja jonka polkua seurasin jo ennen eduskuntaan siirtymistä. Mutta mistä näitä esikuvia löytyy ja miten voisimme tukea esikuvien löytymistä myös lukio-opetuksessa?

Sanonta ”nuorissa on tulevaisuus” on kaikessa kliseisyydessään jälleen niin totta. Ei siksi että he ovat tulevaisuus, joka on tässä ja nyt, vaan siksi että heidän ajatukset ovat kirkkaita, rohkeita ja konkreettisia. Näin myös kuntalaisaloitteissa, joita he olivat ryhmissä pohtineet ja tehneet. Toivottavasti nämä aloitteet päätyvät todelliseen käsittelyyn, koska jokainen niistä piti sisällään hyvä huomioita siitä miten voisimme olla parempi kunta kuntalaisille. Jokainen aloite oli myös ajankohtainen ja konkreettinen., pieniä tai suuria toimenpiteitä vaativia. Enempää en rohkene paljastaa, luetaan niistä sitten kun abit ne kuntaan käsiteltäväksi jättävät.

Yksi konkreettinen keskustelun aihe oli myös uuden yläkoulun paikka. Tästä aiheesta keskustelu jatkui vielä opettajienhuoneen puolellakin. Viime viikolla kirjoittamassani blogissa aihetta jo käsittelin, joten en avaa sitä sen enempää, mutta kaksi näkökulmaa minulle kävi selväksi:

1. Lempäälä tarvitsee jatkossakin juhlatilan, jollainen lukiolla nyt on.
2. Lukion tilat eivät sellaisenaan sovellu yläkoulun käyttöön, eivätkä ne käyttäjä kokemusten perustella ole terveet. Koulun käyttäjät kantavan huolta saadaanko vanhasta hyvää uutta, jos tiloja ”vain” peruskorjattaisiin.

Nykyisen lukion juhlasali on tila, jota moni kaipaa tapahtui lukiorakennukselle tulevaisuudessa mitä tahansa. Se voi olla myös syy, miksi vanha lukio haluttaan säilyttää ja peruskorjata, koska koulurakennuksen purkamisen myötä vastaavaa tilaa ei ehkä enää saataisi. Itse en näe ongelmaa, että uudessakin yläkoulussa moinen pienimuotoiseen korserttitoimintaankin soveltuva juhlatila kunnasta olisi. Sellaista kun on toivottu lähes jokaiseen uuteen rakennukseen, jota kuntaan on rakennettu. Pelko tilan menettämisestä on aiheellinen, mutta (rahalla ainakin) ratkaistavissa.

Aamun vierailu lukiolla sai minuun uutta virtaa ja uusia ajatuksia. Jäin pohtineeksi, ovatko tämän päivän nuoret fiksumpia kuin me aikanaan 🙂

 

 

Uutta yläkoulua sijoittamassa

Lempäälän kunnanvaltuutetut ja lautakuntien jäsenet kokoontuivat eilen Lempoisten koululle seminaariin. Aiheenamme oli uuden yläkoulun sijoittaminen. Aihetta alustamassa oli sivistysjohtaja Nina Lehtinen ja kaavoituspäällikkö Ilari Rasimus.

Seminaarissa ja myöhemmin ryhmätöissä käytiin hyvää keskustelua siitä miltä ”kaavoituksen näkökulmasta” uusi yläkoulu tulisi sijoittaa. Jo aiemmin palveluverkkoselvityksen yhteydessä valtuusto on päättänyt sijainnista vain ”kunnan eteläpään”. Rasimus oli koonnut kattavan 10 eri keskustan tuntumassa olevan paikan arviot ja johtopäätökset keskustelujen tueksi.

Ryhmätöiden aikana esitettiin puheevuoroja eri paikkojen hyvistä ja huonoista puolista. Kerrankin meillä oli  oikein lupa esittää myös kriittisiä näkökulmia ja havaintoja. Ryhmätyö oli hyvin lyhyt, eikä sen aikana kovinkaan paljon saatu aikaan, mutta puheenvuoroja jokainen ryhmässä istunut ehti esittää.

Huomioitavaa oli, että nyt katsoimme asioita vain kaavoituksen näkökulmasta. Meillä ei ollut tiedossamme lainkaan kustannusarvioita, jonka vuoksi koin, että alustavat päätökset, tai ryhmissä olleet äänestykset parhaaksi paikaksi, ei voi olla lopullinen. Raha kun aidosti ratkaisee monella tapaa sen mikä on lopulta järkevää ja mihin meillä on varaa.

Keskusteluissa toivottiin näkemyksiä arvioiduista neljästä parhaat arviot saaneista paikoista. Harmikseni avarat peltopaikat eivät olleet tässä mukana, koska saivat huonot arviot olemalla nykyisen kaavoitusalueen ulkopuolella. Parhaat arviot saivat tietysti tontit, joissa jo oli koulutoimintaa tai olivat keskusta-alueella.

 

Koen, että uusi yläkoulu tulee rakentaa

• Terveelle pohjalle, ei vanhojen rakenteiden päälle.
• Alueelle, jossa on mahdollisuus yhteiskäyttöön esim. liikuntatilojen osalta
• Alueelle, jossa voisi olla mahdollisuus laajentamiseen vuosikymmenenkin päästä
• Paikkaan, jonne ihmisten on helppo tulla ja jonka ympärillä on elämää
• Taloudellisesti, kerralla kunnollista, tervettä ja kovaa käyttöä kestävästi

Keskustelu tämän tiimoilta jatkuu. Fakta on että syksyllä 2019 lempäälässä on 200 yläkouluaista vailla koulua. Aikaa siis ei ole hukattavaksi! Siitä huolimatta kaavoitus ei voi olla parhaan paikan valinnan esteenä!

Minne sinä rakentaisit uuden yläkoulun?

 

Monipuolista hyvää palvelua Lempäälässä: Akuliina-kerho

Tuntuu, siltä että elämme nyt aikoja, jolloin positiivisia uutisia täytyy oikein hakea. Päättäjänä olen istunut useissa neuvottelu- ja kokouspöydissä, jossa on puhuttu säästöistä ja priorisoinneista. Usein näillä molemmilla sanoilla on hieman negatiivinen säväys.

Lempäälässä tehdään jatkuvasti töitä kuntalaisten hyvinvoinnin ja kunnan elinvoimaisuuden eteen. Tätä työtä tekevät niin viranhaltijat, luottamushenkilöt ja kuntalaiset yhdessä.

Kun negatiivissävytteiset uutiset ja sosiaalisenmedian keskustelut ovat valloillaan, yhteenkuuluvuuden merkitys nostaa päätään. Yhteisöt ja yhteydenpito kasvaa ja ihmiset hakeutuvat yhä enemmän toisensa seuraan. Asioita tehdään yhdessä, halutaan olla osa jotain porukkaa ja samalla tullaan tehneeksi jotain merkityksellistä. Usein merkityksellisyys ei ole vain yksilön lähtökohdista tapahtuvaa, vaan se koskettaa useita.

Kerron Lempäälän kunnan yhdestä upeasta palvelusta omakohtaisen kokemuksen. Palvelua on monissa kunnissa ja kaupungeissa asuvien ystävieni toimesta todella kahdehdittu.

Minulla on ollut ilo tutustua kunnan tarjoamiin palveluihin enemmän, kun olen ollut pienen lapsen kanssa kotona. Neuvolapalvelut niin raskausaikana, kuin pienokaisen synnyttyä ovat olleet ensiluokkaisia. Olen saanut apuja, vastauksia kysymyksiini, tukea ja kannustusta. Neuvolassa käynnit ovat olleen rohkaisevia ja tärkeitä hetkiä.

Lapsen synnyttyä sain kirjeen kotiin, jossa toivotettiin tervetulleeksi Akuliina-kerhoon. Kerhosta oli ollut puhetta raskausaikana ja heti lapsen syntymän jälleen. Ryhmä on tarkoitettu ensisynnyttäjille ja se on jatkumoa synnytysvalmennus-ryhmälle. Mukana siis jo entuudestaan tuttuja kasvoja.

Odottavaisin mielin reilu vuosi sitten maaliskuussa marssin elämäni ensimmäistä kertaa keskustan perhetuvalle Pikkukettuun. Siellä vastassa oli kaksi ohjaajaa ja joukko äitejä pienokaistensa kanssa. En tuolloin uskonut kuinka uskomaton voimavara ja verkosto noista äideistä minulle tuli.

Viikoittaisia tapaamisia jatkui toukokuulle saakka. Pääsimme tapaamaan terveydenhoitajaa, fysioterapeuttia ja psykologia. Teimme soseita Marttojen kanssa, vauvahierontaa yrittäjän kanssa, laululeikkejä ja lorutuksia useita kertoja jne jne. Oli myös kertoja jolloin meillä oli aikaa jutustella niitä näitä.

Ryhmässä saatiin vertaistukea, vastauksia kysymyksiin ja huoliin. Auttajina oli niin vierailevat alustajat, kuin kerhon ohjaajat ja toiset äidit. Rokotushuolet katosivat, kun toisilta sai rohkaisua ja kertomuksia siitä miten toisilla oli mennyt jne.

Ryhmämme kahdeksan äitiä lapsineen tapaavat edelleen säännöllisesti. Olemme itse jatkaneet pian vuoden tapaamisia leikkipuistoissa, piknikeillä puistoissa ja  toistemme kotona, myös aktiivinen facebook-ryhmä on perustettu. Pikkujoulut ja 1-vuotisjuhlat on vietetty yhdessä. Edelleen yksi kantavista asioista on vertaistuen saaminen toisilta ja nyt myös lastemme kasvettua yhteiset leikki hetket kavereiden kanssa ovat nousseet suureen arvoon.

Ilman tätä kunnan tuottamaa palvelua olisin ollut todella yksin lapseni kanssa kotona. Lähellä asuvista ystävistäni lapset ovat jo isompia ja vanhemmat työelämässä. Puolison tehdessä paljon työreissuja olisivat päivät ja viikot tuntuneet todella yksinäisiltä pienen lapsen kanssa.

Huolet ja huolestumiset (joita vauva-arjessa todellakin riittää!) olisivat jättäneet minut ja isän pohdintojen kanssa yksin. Toki aina apua olisi saanut neuvolasta tai omalta äidiltä, mutta äiti-verkoston kanssa vastaukset tulivat usein kuin ”Manulle illallinen” ja huolet kaikkosivat. Yhteiset hetket ja arjen jakaminen auttoi niin jaksamaan, kuin uskomaan omaan osaamiseen ja rohkeuteen. Toisilta sai myös aina kannustusta ja yhteiset naurun hetket ”ai teilläkin” olivat kultaa.

Tästä ryhmästä on sittemmin löytynyt kaverit hiekkalaatikolle ja leikkipuistoon, kahvitteluihin ja retkille.  Yhdessä tekeminen ja keskustelu hetket leikkien lomassa ovat aina saaneet hymyn huulille ja isommankin kiukun katoamaan.

Ehdottomasti parasta palvelua Lempäälässä!