Vaalien alla pidin ääntä siitä, että nuorisoa pitäisi kuunnella enemmän. Voi kuinka oikeassa olinkaan!
Olin perjantaina puhumassa lukiolla kakkosista ja abeista koostuvalle ryhmälle, jotka kävivät vapaavalintaista vaikuttamisen kurssia. Aamu kahdeksan tunti ja luokka täynnä välkkyä väkeä. Olin otettu.
Minua oli pyydetty puhumaan itsestäni ja omasta polustani politiikan pariin. Tarkoitus oli myös kertoa kunnallisesta päättämisestä ja valtuusto työskentelystä. Ryhmä on tulossa keskiviikkona seuraamaan valtuustoa, joten kävimme läpi myös kokouksen asialistan.
Olin varma, että juttuni loppuvat puolentunnin jälkeen, mutta mitä vielä. Hyvä kun päästiin edes vauhtiin, kun jo tunti loppui.
Kerroin opiskelijoille mm. siitä kuinka meillä ei ole käytössämme sähköisiä kokoustyövälineitä, vaan autolla ajetaan harvase päivä ristiin rastiin pitkin Lempäälää ja kuskataan kirjekuoria. Opiskelijat pyörittivät silmiään, kun kerroin ettei tekemäni valtuustoaloite edennyt mihinkään muutama vuosi sitten ja että paperijärjestelmästä ei olla edes haluttu luopua tai edes kunnolla pohdittu sitä. No me kaikki siellä luokassa tiesimme, että tämä on kuitenkin tulevaisuutta ja jossain kohtaa, kun kokonaisuus on katsottu läpi myös saavuttamassa Lempäälän. Huokaisimme yhdessä helpotuksesta ja toivoimme uusien askelten tulevan pian.
Kerroin myös siitä, kuinka tällä hetkellä etsitään säästöjä ja näin pieneneentään kassavajetta. Nuoriso ymmärsi asiat ja nyökkäili, kun kerroin keskiviikkoisesta valtuustoseminaarista, jossa puhuttiin mm. siitä kuinka pieneilläkin teoilla saadaan säästöä. Jokainen kymppi, tonni tai kymppitonni on aina hyvä alku. Esimerkkinä käytin teknisenpuolen työryhmässä keskusteltua lumiaurausta. Jokainen kunnan aurauskerta maksaa 20 000- 25 000€, jos voidaan talvikaudessa säästää kaksi aurauskertaa on jo viisikymppiä taskussa. Pieniä tarkennuksia aurausperiaatteisiin ja yhteistä sopimista aurjaajien kanssa pitää kulut kurissa. No, on kuitenkin hyvä muistaa, että säänherroja meistä ei ole kukaan.
Mutta se mistä olin erityisen ylpeä!
Opiskelijat olivat edellisellä tunnilla pohtineet kuntalaisaloitteita. Sain kuulla kahden ryhmän pohdinnat ja olin lentää pyllylleni.
Ensimmäinen ryhmä pohti, ettei ole nuorisolla mitään kohtaamispaikkaa. Nuoremmat ehkä viihtyvät Walkers-kahviloissa tai seurakunnan tiloissa, mutta siinä ne ovat. Nuoret halusivat, että heidät otetaan huomioon kun kuntakeskustaa aletaan suunnitella konkretian tasolla. Tämä on asia, josta on puhuttu paljon työryhmissä, jossa olen ollut mukana. Nuorisoa ei ole unohdettu, mutta heille ei ole taidettu asiasta kertoa. Kerroin uudesta ”Lempäälätalosta”, jonka yhteyteen on ajatus saada mm. kirjasto joka voisi uudella tavalla olla erilaisten ihmisten kohtaamispaikka. Myös Lempäälätalon edustan viihtyvyys ja monikäyttöisyys olisi otettava huomioon myös kohtaamispaikkana.
Toinen porukka oli pohtinut kaavoituksen vaikutusta lisääntyvään asukasmäärään. Jatkuvasti rakennetaan päiväkoteja ja laajennetaan kouluja, silti ne ovat täynnä ja uusia kaavoitusalueita vaan tehdään. Eikö kunta sahaa omaa nilkkaa? Tässä kohtaa hihkuin jo kaikkia ehdokkaiksi seuraaviin vaaleihin. Jes, juuri tämä suunnittelemattomuus on minun kestoaiheeni kunnanhallituksessa. Joka kerta kun uusia alueita kaavoitetaan olen kysynyt mihin lapset menevät kouluun ja päiväkotiin? Minne ne mahtuvat? Vastausta, ainakaan selkeää sellaista, en ole saanut. Aina vaan ettei laskennallisesti juurikaan kuormittavuutta ole tulossa. Ei, vaikka fakta on,
että uusille alueille tulee omakotitaloja ja täten pääasiassa perheitä!
Meillä ei siis riittävästi keskustella vielä sivistyksen ja kaavoituksen kanssa keskenään niin, että olisi osoittaa pitkän tähtäimen suunnitelma. Myöskin meiltä puuttuvat yksityiset toimijat esim. päivähoidosta lähes kokonaan. Miksi kunnan pitää aina investoida miljoonia seiniin? Miksi emme osoita tonttia ja anna yksityisen rakentaa päiväkoti, jossa aloittaa toiminta? Tässäkin olisi yksi hyvä asken kohti tulevaisuutta.
Yhteenvetona voin todeta, että nuoriso on skarppia väkeä ja heitä tulisi kuulla paljon enemmän! Keskustella, kuunnella, haastaa ja haastalella. Itse opin ja innostuin lukiovieraolusta ihan hirmuisesti. Kiitos kun kutsuitte!
Riina Aspila (kok.) 