”Kannan reppuasi, mutta en syö eväitäsi”, kuului aikanaan arvostetun ja pitkään Lempäälän kunnallispolitiikassa vaikuttaneen, nyt jo edesmenneen Arto Pajusen vaalilupaus useissa kuntavaaleissa. Pikkutyttönä tavatessani Artoa, hänellä oli aina aikaa jutustella kanssani. Muistan hänen aina tsempanneen minua milloin ahkerampaan koulunkäyntiin, viulunsoittoon, milloin mihinkin. Kun pitkästä aikaa kuulin hänen vanha vaalilauseensa, totesin sen olevan ajankohtaisempi kuin koskaan. Miten voimme olla riittävästi läsnä mutta olematta puuttumatta liikaa?
Kävimme viime keväänä partion kolo-illassa seikkailija-tyttöjen kanssa keskustelua koulukiusaamisesta. Olin aidosti yllättynyt siitä kuinka vakavaan keskusteluun 11-vuotiaiden tyttöjen kanssa pääsee. Monilla oli kokemusta kiusaamisesta koulussa. Jokainen osasi nimetä lapsia, joita koulussa kiusataan, mutta syytä miksi näitä kiusataan, olikin jo vaikeampi määrittää. Kysyessäni, mikä auttaisi, ettei koulussa kiusattaisi, oli vastauksena lähes aina aikuisen läsnäolo ja välittäminen tai aikuisen puuttuminen kiusaamiseen paikanpäällä.
Turvallinen koulupäivä ja hyvä ilmapiiri koulussa ovat tärkeitä niin koululaiselle kuin koulussa työskenteleville. Aikuisen läsnäolo oppitunneilla ja välkällä ovat itsestään selviä asioita, silti moni lapsi jää ilman riittävää huomiota tai kokee jäävänsä ilman riittävää tukea.
Miten me aikuiset voisimme olla enemmän läsnä kotona, koulussa tai harrastuksissa?
Riina Aspila (kok.) 