Kiire – mikä ihana tekosyy olla tekemättä jotain tai olla puuttumatta johonkin. Kun on kiire, jää usein moni asia huomaamatta, tai jonkun pienen asian unohtaa helposti. Usein sen kiireen alle jäänyt on joku läheinen, jota ei huomata, kuulla tai nähdä.
Presidentti Niinistön johdolla, hänen vaalilupaustensa mukaisesti, perustettiin työryhmä pohtimaan miten ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Syyskuussa työryhmän ensimmäinen tuotos julkaistiin. Se on rypäs ihan tavallisia asioita, arkikeinoja, joihin meidän jokaisen olisi helppo tarttua. Voimakasta kritiikkiäkin osakseen saanut työryhmän ensimmäinen avaus oli mielestäni herättelevä. Se tehtiin muistuttamaan meitä siitä, että läheisistä ihmisistä tulisi pitää huolta pieninkin teoin. Se on my
ös muistutus meille siitä, kuinka pienestä joskus asiat voivat olla kiinni. Meistä ihan jokainen voi vaikuttaa siihen, miten läheisillämme menee.
On selvää ettei raha ei ole aina kaikki kaikessa. Itse asiassa monessa kohtaa voisimme päästä huomattavasti vähemmillä kustannuksilla, jos voisimme ehkäistä läheisen syrjäytymisen tai auttaa läheistämme edes löytämään sen reitin, jonka itse kokee parhaaksi päästäkseen takaisin paremmalle polulle. Syrjäytyminen ei ratkea myöskään pelkillä viranomaistoimilla, vaan ennen kaikkea syrjäytymisen estämisessä ja siinä auttamisessa tarvitaan myös muita. Tarvitaan viranomaisten lisäksi niin minua kuin sinuakin. Voisiko monissa pienissä ja arkisissakin asioissa olla hyvän siemen?
Jokainen meistä tarvitsee elämässä kannustusta ja onnistumisen kokemuksia. Jokaisella on myös vastuu ja sen antama oikeus auttaa läheisiään. Milloin muuten itse viimeksi puhuit isovanhempiesi kanssa tai olit yhteydessä kummilapseesi?
Riina Aspila (kok.) 