Kiitokset puheenjohtajakaudesta!

Eilinen kokous oli osaltani viimeinen valtuuston puheenjohtajan roolissa. Siis ainakin toistaiseksi. Jo vaalikauden alussa ryhmien neuvotteluissa sovittiin, että pestini on kaksivuotinen. Jatkossa pestini on valtuuston 1. varapuheenjohtaja. Oma valtuustoryhmäni ja kunnallisjärjestö muistivat minua ryhmäkokouksessa kiitoksin ja kukkasin. img_9319

Olihan se juhlavaa toimia puheenjohtajana kokouksessa, jossa ensin muistettiin upeita työmyyriä eli kunnan pitkäaikaisia työntekijöitä ja luottamushenkilöitä Tasavallan presidentin myöntämin kunniamerkein. 

Kokouksen alussa sain ehkä ainutlaatuisen tilaisuuden valtuuston puolesta onnitella myös Kiekkoleijonia ja erityisesti kapteenia lempääläistä Marko ”Mörkö” Anttilaa. Hän oli kokouksen aikaan kansanjuhlissa Tampereella joukkueensa kanssa, ehkä raikuvat aplodit kaikuivat sinne saakka kokouksestamme. Juhlien aika Lempäälässä on myöhemmin ja myös tulevan maanantain kunnanhallituksessa Marko muistamisesta käydään keskustelua. Ei liene sattumaa, että molempien maajoukkueiden kapteenit tulevat Lempäälästä ja ovat paikallisen seuran kasvattaeja. Upeaa uraa naismaajoukkueessakin tehnyt Jenni Hiirikoski on kotoisin Lempäälästä ja LeKissä hänkin aikanaan pelannut.

Vaikka koinkin saaneeni pyyhkeitä puheenjohtajuudestani ja puheenjohtajakaudesta kokouksen kokouksen alussa pidetyssä puheevuorossa, joka koski kahdenvuoden takaisia neuvotteluja. Koen puheesta huolimatta, että kaksivuotiskausi on silti monella tapaa ollut rakentava ja yhdessä tehty. Aikanaan, kun minut tehtävään kuitenkin yksimielisesti valittiin, toivoin yhteen hiileen puhaltamista ja yhdessä tekemistä, jossa konkarit auttavat untuvikkoja. Kuluneella kaksivuotiskaudella valtuusto onkin käynyt paljon keskustelua erilaisista asioista. Meillä on ollut paljon huolia, murheitakin. Paljon asioihin tutustumista ja taustoitusta. Onneksi myös monia asioita, joista olemme voineet olla iloisia ja kiitollisia. Moni asia on harpannut eteenpäin, toiset ylöspäin lähes harjakorkeuteen saakka.

On ollut ilo luotsata Lempäälän  kunnanvaltuustoa. Aina se ei ole ollut helppoa, mutta en sitä toki odottanutkaan. Kyllähän se joka kerta harmittaa, kuten nytkin, kun kokouksen jälkeen tullaan torumaan sanomisistasi ja tekemisiäsi, vaikka olet tehnyt kuten pitää. Mutta se on elämää, se on näiden luottamustoimien hoitamista, jossa aina ei vain onnistu miellyttämään toimintatavoillaan kaikkia, vaikka parhaansa tekee. Onneksi nämä tapaukset ovat yksittäisiä ja kohtuullisen vähäisiä. 

c7b9d006-67c4-45b8-b3b8-ec64fbf99bf7

Viimeistä viedään. Kuva: Päivi Söderström

Valtuuston kahden vuoden aikana valtuustoryhmien puheenjohtajien kanssa olemme neuvotelleet ja käyneet keskustelua oman kokemukseni mukaan enemmän kuin mitä edellisellä valtuustokaudella yhteensä. Se ei ole ollut osoitus epäluottamuksesta tai tyytymättömyydestä asioiden valmisteluun. Koen sen olleen yhteisen tahtotilan etsimistä, taustoitusta ja toimintatapoihin tutustumista. Näihin keskusteluihin liittyy paljon sellaista, jossa konkarit ovat myös tukeneet ja taustoittaneet uusia valtuutettuja. Samalla on haettu yhteistä toimintamallia, joka uudessa porukassa täytyy aina yhdessä luoda. Sitä ei ylhäältäpäin voida tuoda.

Edellinen valtuusto loi uuden organisaation, jota me lähdimme toteuttamaan. Tahtotila muun muassa lautakuntien vallan ja vastuun lisääntymisestä on kokemukseni mukaan toiminut hyvin. Valiokunnat uutena toimielimenä ovat vielä valitettavan vähällä käytöllä, mutta muokkaantumassa parhaaseen iskuunsa. Töitä näiden eteen on vielä tehtävä, mutta tällä kokemuksella tiedämme jo monta asiaa, jotka korjaamalla päästään oikeammalle polulle.

Jokainen valtuutettu varmasti muistaa, kun kaksi vuotta sitten aloitimme kuntastrategian ja uuden budjetin työstöllä aika vauhdilla. Nämä prosessit eivät totisesti olleet helppoja, mutta hyviä. Ja sanottakoon se vielä kerran, Kunta joka sanoo Kyllä on meidän valtuutettujen ajatus ja idea. Se on valtavan suuri tahtotila, jonka kanssa olemme tehneet töitä koko kunnassa ja tulemme vielä pitkään tekemään. En muista, että strategia ja sen tahtotila olisi koskaan ollut näin kaikkien huulilla.  Vaikka viime päivinä olemmekin olleet myös kunta, joka sanoo Mörkö!

Se, minkä toivon tulevaisuudessa hoituvan, ja ehkä kokouksen alun puheenvuorossa viitattiin myös tässä kohtaa kokemattomuuteeni, on asia joka on minua harmittanut kovasti.  Se koskee puheenjohtajan koulutusta. Minä en ollut valmis konkaripaketti puheenjohtajaksi, eikä sitä minulta varmasti odotettukaan, ainakaan kaikki. Toivoin siksi pääseväni koulutukseen, jotta olisin voinut olla parempi, varmempi ja osaavampi puheenjohtaja. Tätä mahdollisuutta ei minulle kunnan puolesta suotu, enkä siihen oman taloudellisen tilanteen vuoksi pystynyt omaa rahaa riittävästi laittamaan kiinni. Koin tämän epäreiluksi ja epäedulliseksi myös kuntaa kohtaan sillä tiedän, että tontilleni varmasti olisi kuulunut monta asiaa, joista en vain ole tiennyt olla kiinnostunut tai osannut ottaa huomioon. Toivonkin, että jatkossa puheenjohtajilla olis mahdollisuus kouluttautua tehtäväänsä, mikäli hän kokee sitä tarvitsevansa. Kaikkea kun ei aina ole fiksua oppia kantapään kautta.

Toisaalta taas se mistä olen iloinen on ollut tahtotila ja aktiivisuus valtuuston osaamisen kasvattamiseen. Se on ollut yksi asia, johon ollaan haluttu panostaa. Sitä on tehty paljon ja viimeisen kunnanhallituksen päätöksen mukaisesti olemme liittyneet myös Kuntaliiton USO-verkostoon eli uuden sukupolven organisaatiot ryhmään, jonka kautta pääsemme kehittämään omaa osaamispääomaamme luottamushenkilöiden kesken kuin yhdessä verkostoon kuuluvien kuntien kanssa. Syksyllä starttaamme tämän kanssa täysillä ja toivon, että kaikki ovat silloin mukana! Tässä kohtaa salista sain kovasti nyökkäilyjä, joten uskon tähän.

Puheenvuorossani valtuustolle halusin erityisesti osoittaa kiitoksen niille, jotka olette tukeneet, neuvoneet ja myös kiittäneet tällä matkalla. Oma erityiskiitos meni kunnanhallituksen puheenjohtaja Heikki Hakalalle, jonka kanssa on ollut äärimmäisen hyvä tehdä hommia ja jakaa hoidettavia tehtäviä. Tiedän, että hän on tehnyt aivan liikaa, mutta kiitos siitä että on tehnyt!

Kiitokset kuuluvat oikeutetusti myös kunnanjohtaja Heidi Römölle ja hallintopäällikkö kaima Riina Kivistölle ja kokouksessa Riinaa tuuranneelle Markus Hirvilammelle valtuustotyöskentelystä ja siihen valmistautumisesta. Pöydän takana on ollut helppo olla, kun tuki on ollut lähellä.

Lempäälän kunnan johtoryhmä ja työntekijät ansaitsevat myös ison kiitoksen. He ovat aina olleet valmiit käymään keskusteluja ja vastaamaan kysymyksiimme neuvotteluissa ja valtuustotyössä. Ilman erillistä toivetta, olemme saaneet materiaalia ja on ollut jopa itsenstäänselvyys, että jokainen on aktiivisesti mukana, kun kysyttävää tai tarkennettavaa on ollut. 

Rohkeat, toimeen tarttuvat ja asioita esiin nostavat ryhmyrit ovat olleet voimavara itselle, mutta myös ehdottomasti koko valtuustotyölle. Kiitos myös teille isosta roolistanne valtuustotyön kehittämisessä. Puheenjohtajien rooli on merkittävä tiedonkulussa ja niissä kohdissa kun olemme tunnustelleet asioita. Viestinvälitys on ensisijaisen tärkeää, jotta kaikki voimme olla myös sen saman tiedon äärellä päätöksiä tehtäessä. Tähän muun muassa kokouksessa hyväksytty arviointikertomus kiinnitti huomiota. Iso rooli tässä on valtuustoryhmien puheenjohtajilla. Uskon ja toivon, että myös tulevan puheenjohtajan Kuisman Juhan kanssa yhteistyö ja tuki valtuustoryhmien puheenjohtajien kesken toimii.

Lempäälässä tehdään jatkossakin asioita yhdessä, meillä on elämyksiä ja olemme edelläkävijä, kuten tekemämme strategia meitä ohjaa. Vaalitaan avoimempaa tunnelmaa ja tekemistä. Ollaan aktiivisesti yhteydessä toisiimme. Näin saavutetaan paras tulos päätöksenteossa Lempäälän kannalta myös jatkossa.

Tove Janssonin Vilijonkan sanoin

”Vilijonkka nosti huuliharpun ja puhalsi siihen,
hän liikutti sitä edestakaisin ja kuunteli säveliä.
Sitten hän istuutui pöydän ääreen.
Miten se nyt menikään, tiluliluu, tiluliluu…
On vaikea osua oikeaan, Vilijonkka yritti toistamiseen,
tunnusteli varovasti säveliä ja löysi niistä ensimmäisen, ja toinen sävel tuli itsestään.
Sävelmä pujahti hänen sivuitseen, mutta palasi takaisin.
Kannatti näköjään kokeilla, ei etsiskellä.
Tiluliluu, tilulilaa, nyt ryöppysi säveliä riveittäin,
jokainen kiistämättömästi omalla paikallaan. 

(Muumilaakson Marraskuu, Tove Jansson)

35078f12-fdfc-49ea-9558-8cd5ee5834d4

Viimeinen nuijan kopautus, kokous on päättynyt.  Kuva: Mikko Blomqvist

Mainokset

Jo joutui armas aika…

… ja suvi suloinen.

Näin alkaa suvivirsi, joka on ollut tärkeä osa kouluvuoden päättymistä minun kohdallani aina. Tänään aamulla kuuntelin radiosta keskustelua siitä, lauletaanko virttä enää vai ei? Ohjelman juontajat keskustelivat laulun merkityksestä itselle.

Suvivirsi oli lapsena merkki siitä, että kesäloma alkoi ja vuoden aherrus oli saatu päätökseen. Koulun sali oli ääriään myöten täynnä kevätjuhlan juhlijoita. Sali oli koristeltu ja lavalla esiintyivät luokat vuorollaan. Ulkona paistoi tietysti aina aurinko ja oli lämmintä. Ulkona oli sellainen erilainen tuoksu, samoin kuin aina ensimmäisenä koulupäivänä syksyllä tai silloin kuin oli luokkaretkipäivä. Jännityksen tuomaa väreilyä ilmassa. Näin ainakin muistoissa.

61161993_10156788982689442_4711908805401640960_o

Lempäälän sanoo KYLLÄ kulttuuri- ja perinnekasvatukselle.

Sitten soi puhelin. En tiedä oliko kuntalainen kuunnellut samaa ohjelmaa radiosta, mutta hänen asiansa koski suvivirttä. Lauletaanko sitä enää Lempäälässä? Lempäälä sanoo kyllä kulttuuri- ja perinnekasvatukselle ja meillä lauletaan edelleen Suvivirsi. Luonnollisesti tänä päivänä kaikkien ei tarvitse tätä laulaa tai olla paikalla, jos se ei omien arvojen mukaista ole.

Kuulun ehkä niihin ihmisiin ja lasten vanhempiin, joille monimuotoinen ja -kulttuurinen kasvatus on itsestään selvyys. Siksi olen iloinen siitä, että Lempäälässä edelleen vaalitaan tätä vanhaa perinnettä. Ainakin minulle se on tärkeä ja merkityksellinen asian. Moni asia muuttuu, kun maailma muuttuu. Jotkut asiat ovat kuitenkin säilyttämisen arvoisia. Tämä olkoon yksi niistä

Odotan innolla kevään juhlia. Erityisesti omaa valmistumispäivää kesäkuussa. Toivottavasti Opettajakorkeakoulussakin lauletaan Suvivirsi!

Äänesi on Meille tärkeä

Toukokuun alussa vietettiin Eurooppa-päivää. Tuon päivän suurin uutinen oli ennätyksellisen korkeaksi noussut EU-jäsenyyden suosio. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn arvo- ja asennetutkimuksessa todettiin EU-jäsenyyden suosion kasvaneen erityisesti nuorten keskuudessa.

Nuorissa on meidän tulevaisuus! Nuoret ovat eläneet EU-jäsenyyden arkea. Heille monelle on outoa edes puhua siitä, että ennen matkustaminen oli vaikeampaa, valuuttaa vaihdettiin aina matkustus maan mukaan tai että naapurimaahan tai Euroopan toisella laidalle tai sieltä kotiin soittaminen oli todella kallista. Kännykällä ei todellakaan surffailtu netissä ja jaettu matkakuvia tämän päivän tapaan.

Eurovaaleissa ääntä käyttää 400 miljoonaa kansalaista. Vaalit ovat maailman toisiksi suurimmat. Ei siis ihan vähäpätöistä puuhaa. EU on perustettu rauhaa vaalimaan. Siinä missä ikäiseni isovanhemmat ovat taistelleet toisessa maailmansodassa, me äänestämme yhteisissä vaaleissa, yhteisiä tavoitteita vaalien.

60011232_1575915305878037_1249642926867218432_n (1)

Lempääläistä naisenergiaa Eurovaalitorilla 11.5.2019

Mutta mihin Europarlamentti vaikuttaa? Ensimmäisenä tulee mieleeni vapaamman liikkuvuuden lisäksi ilmasto-asiat. Viimeisin konkreettinen ilmastoteko oli useiden kertakäyttöisten muovituotteiden kieltäminen. Ilman Euroopan yhtenäisiä ilmastotavoitteita, meillä ei ole vipua vaikuttaa suurempiin ilmaston saastuttajiin Aasiassa tai Intiassa. Parlamentin kautta tulee ylipäänsä valtaosa lainsäädännöstä, jota me täällä myös noudatamme.

Vajaa 40% suomalaisista äänesti viime eurovaaleissa. Minusta se on nolottavan vähän, jopa kisanaapurissamme Ruotsissa ääntään käytti yli 50%. Jos haluamme voittaa Ruotsin jääkiekossa, miksi emme eurovaaleissa?

Kun Europarlamentilla on näinkin suuri valta meidän arjessa, on meidän jokaise äänioikeutetun syytä ryhdistäytyä ja käyttää ääntämme. On ymmärrettävää, että moni asia tuntuu kaukaiselta ja vaikealta. Mutta mitä vähemmän meitä kiinnostaa oman- tai europarlamentin toiminta, sitä helpompi meitä on sumuttaa. Siksi asia ei näissäkään vaaleissa ole yhdentekevä.

Suomi on yksin vain pieni maa pohjoisessa. Moni asia meillä on hyvin, monen asian kanssa olemme voimattomia. Osana yhtenäistä Eurooppaa, meillä on enemmän ääntä ja voimaa isoissa kysymyksissä. Koskivat ne sitten maahanmuuttoa, puolustusta tai vaikkapa talouspakotteita. Olen varma, että demokratian ja vapauden vaaliminen, vapaus matkustaa, puhtaampi ilmasto  ja arjessamme vaikuttavat yhteiset asiat ovat syy siihen, miksi uurnille kannattaa mennä.

Tiedän sanonnan, jossa meitä on kehotettu jättämään maailma parempana kuin sen löysimme. Tämä sanonta pätee myös päätöksenteossa. Siksi minä äänestän eurovaaleissa, äänestä sinäkin! Sunnuntaina siihen on vielä mahdollisuus.

Tärkeän ihmisen päivä

konsta_paikky_toukokuu1

Lapseni päiväkodissa vietettiin tänään  tärkeän ihmisen päivää. Lapset olivat askarrelleet upeat kutsukortit tärkeälle ihmiselle annettavaksi. Kutsussa pyydettiin mukaan ryhmän yhteiselle metsäretkelle.

Käytin mahdollisuutta hyväkseni ja lähdin itse mukaan. Vanhemman lapsen kanssa näissä tärkeissä päivissä mukana on ollut Mummu, mutta nyt ajattelin että pienelle voi olla tärkeämpää, että äiti on mukana. Mummunkin vuoro vielä varmasti tulee. Oli kiva nähdä, että niin moni oli ottanut kutsun vastaan. Muutamia muitakin omia vanhempia oli lähtenyt mukaan, osalla oli kummeja tai isovanhempia. Joka tapauksessa iso joukko aikuisia tärkeitä ihmisiä.

Kävelimme yhdessä lähi metsään, jossa ryhmä usein vierailee. Siellä meille esiteltiin kiipeilykivet ja majat, tärkeät puut ja kannot. Retkellä herkuteltiin eilisiä leipomuksia. Kyllä maistui hannatädin pikkuleivät hyvältä, kun tiesi lasten niitä eilen leiponeen. Yhteinen retki oli selvästi tärkeä lapsille, kuin meille aikuisillekin. Se oli meille aamun irtiotto muista töistä. Se oli yhteinen hetki lapsen kanssa.

Kiitos päiväkodille ihanasta retkestä. Eivät nämäkään elämykset ja yhdessäolon hetket ole itsestäänselviä. Ihanaa, kun näitte vaivaa retken suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tilasitte vielä täydellisen säänkin meille.

Retken päätyttyä lähdin äänestämään ja hain parit paperit terkkarilta ennen muihin hommiin ryhtymistä. Siinä touhutessa mietin arjen pyöritystä. Kuinka kiva yhteinen metsäretki oli ja kuinka kiinnostuneita tärkeät aikuiset olivat lasten kertomuksista. Siinä samalla tuli juteltua päiväkodin ihmisen kanssa, joiden kanssa lapsi viettää paljon aikaa. Mietin siinä autoa ajellessa, miksi me aikuiset emme järjestä tärkeän ihmisen päiviä tai retkiä?

Juurikin äitienpäivän tienoolla luin artikkelin, jossa muistutettiin siitä, että äidin tai isän arki on muutakin kuin perheen arjen pyörittämistä, suorittamista ja selviämistä. Oma aika, harrastukset, irtiotto arjen ja työn tasapainottelusta on asia, joka usein jää sanahelinäksi. Perhe on paras ja tärkein, mutta joskus on hyvä hengähtää.

Ketkä ovat niitä sinun tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa hyppäät edes hetkeksi irti arjen pyörteestä. Sellainen, jonka kanssa vietetty hetki tuntuu siltä, kuin olisi ollut pidempäänkin reissussa. Hän, jonka kanssa naurat vatsat kipeäksi, ylität itsesi tai jaat ärsytykset. Meidän tulisi ottaa aikaa itselle ja ystäville. Sellaiselle yhteiselle ajalle, jolla on merkitystä molemmille.

Seuraava tyttöjenilta (tällaiseksi siis kutsumme kaveriporukkani tapaamisia) onkin tärkeiden ihmisten päivä. Sellainen yhteinen merkityksellinen hetki, jolloin keskitymme oleelliseen, eli yhdessä oloon ja hyvinvointiin.

Tärkeän ihmisen päivä olisi syytä saada kalenteriin myös oman puolison kanssa. Yhteiset hetket ovat todellakin olleet viimeaikoina hetkiä. Joskus olisi hyvä ottaa kahden keskeistä aikaa enemmänkin.

Kenet sinä kutsut omaan tärkeän ihmisen päivään? Joko sellainen on kalenteroitu?

 

 

Lempäälä sai kansanedustajan, mitä sitten? (LVS 8.5)

Lempäälä sai kansanedustajan, mitä sitten?
Kolumni Lempäälän-Vesilahden sanomissa 8.5.2019)

468294_10151479317254442_1558339126_o

Muutamien vaalien jälkeen Lempäälästä noustiin jälleen Arkadianmäelle, kun Perussuomalaisten Veijo Niemi pääsi läpi listan viimeisenä Pirkanmaalla. Lempäälässä omaa kansanedustajaa oli jo kaksi vaalikautta ehditty odottaa. Mutta mitä oman kunnan kansanedustaja voi omalle kunnalle ja kuntalaisille merkitä?

Lähes kahdeksan vuotta kansanedustajan avustajana toimineena tunnistan oman kansanedustajan tarpeen. Oma kokemus kolmen eri edustajan avustamisesta ovat kasvattaneet ymmärrystä siitä, mitä oma kansanedustaja parhaimmillaan on. Erityisesti silloin kun kunnasta on vain yksi kansanedustaja.

Kansanedustaja edustaa sananmukaisesti kansaa. Kansanedustajien tehtävänä on säätää lakeja. Hän tuo omaa ammattiosaamistaan lainsäädäntötyöhön. Eduskunta ei kuitenkaan ole mikä tahansa työpaikka. Eduskunnan toimintakulttuurin- ja tapojen omaksuminen, sekä asioiden rytmin ymmärtäminen vie aikaa. Ensimmäinen vuosi on aina haastava, kuten kaikki tiedämme uuteen työhön tai luottamustoimeen mennessä.

Parhaimmillaan kansanedustaja pystyy auttamaan, tukemaan ja ajamaan kotipaikkansa tärkeitä asioita puolueesta riippumatta. Luonnollista on, että merkitys ja mahdollisuudet vaikuttamiseen kasvavat mikäli puolue on hallituksessa ja jos maakunnassa on oma ministeri. Mutta vaikuttamisen paikat on myös oppositiossa.

Yhteistyökyky onkin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, mitä kansanedustajalla voi olla. Hyvä verkostot yli puoluerajojen  auttaa vaikuttamisessa ja ihan arjessakin. Eduskunnassa työskentelee lähes ammattilaista, joiden tavoitteena on tasapuolinen ja tasa-arvoinen kansanedustajien työn tukeminen. Harvassa työpaikassa tuki on näin mittavaa, jos sen haluaa ja osaa hyödyntää. Hyvin, hyvin harvoin kansanedustaja saa yksin mitään aikaan. Vaikuttavimmat tekijät eduskunnassa tekevät yhteistyötä niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolella, myös kansainvälisesti.

Oman kunnan kansanedustajan hyödyntäminen on tärkeä asia meidän jokaisen kannalta. Eduskunnassa ja ministeriöissä on kuitenkin työskennellyt ja tulee työskentelemään lempääläisiä. Myös heidän kontaktointi ja informointi on edunvalvonnassa tärkeää. Ei siis unohdeta heitä, jotka tekevät tärkeää työtä, vaikkakin usein taustalla. Tämä tukee myös kansanedustajien työtä.

Pirkanmaalla on vahva kansanedustajien neuvottelukunta, jonka tapaamisista vastaa Pirkanmaan Liitto. Olisikin ensisijaisen tärkeää saada kansanedustajat vierailulle Lempäälään kuulemaan useista hankkeistamme niin koulumaailmasta kuin energiakentältä. Unohtaa ei sovi myöskään rakentuvaa kuntakeskustaa ja isoja tarpeita raideliikenteen kehittämisessä. Nämä kaikki ovat konkreettisia asioita, joista jokaisen kansanedustajan Pirkanmaalla kuin valtakunnallisestikin tulisi olla tietoisia.  

Riina Aspila
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja

Kulttuuria on mutta missä paras tila?

Eilisessä valtuustossa käsiteltiin muistini mukaan kauden ensimmäinen kuntalaisaloite. Kuntalaisaloite koski juhlasalin rakentamista kanavan koulun tontille rakennettavaan tulevaan yläkouluun.

Valtuustossa kuultiin hyviä puheenvuoroja asiasta. Olen hyvän puheenvuoron pitäneen Tuula Petäkoski-Hultin kanssa samaa mieltä siitä, että asia on tärkeä monelle valtuutetulle, aivan kuten muillekin kulttuurista nauttiville kuntalaisille. Meillä on paljon kulttuuri toimijoita jotka toivoisivat tilaa, jossa olisi ajantasaiset kiinteät tekniset laitteet, toimiva näyttämö ja kunnon katsomo. Monipuoliselle käytölle kohtuullisen kokoinen sali varmasti tulisi. Mutta mikä on se paikka tai aika, jolloin se saataisiin.

On helppo mennä kasvavan kunnan talouden taakse ja todeta ettei sali ole ajankohtainen. On todettava, että tämä on totta, mutta se ei poista sitä, etteikö aloitteen tahtotilaa voitaisi ylläpitää tai edistää.

Kunnassa on paljon tiloja ja saleja, joissa juhlatilaisuuksia voidaan pitää. Olipa muuten ennen valtuuston kokousta Pirkanopiston muskarin kevätkonsertit Virta-kampuksen Ednerin Aulassa. Riemu ja laulu raikui hienosti. Myös Virtasali on akustiikaltaan hyvä. Meidän valtuustoryhmän monitaituri Antti Perälä on flyygelillä muutamat sulosoinnut valtuustoryhmässä soittanut ja hienosti on soinut. Haapajoen Henri totesi valtuustossa Hakkarin liikuntahallissa viimeksi vierailleen yhden musiikin tämän hetken suurnimistä Juha Tapion ja vuosittaisen Uusi Alku -tapahtuman. Piippokeskuksen kehittäminen on myös asia, joka meillä on lähivuosina edessä.  Hakkarin koulun sali on pieni, mutta sillekin käyttöä on kohtalaisesti. Elokuvat siellä ainakin toimivat. Kiinteää ja ajanmukaista av-kalustoa olemme silti vailla, jokaisessa olemassa olevassa tilassa. Valtaosassa juhlatiloja ei ole myöskään toiveiden mukaista nousevaa katsomoa.

IMG_8536On varmaa, että Tampere-talon kaltaisia saleja meille on turha odottaa. Kangasala-talon salissa vieralleena sali on toimiva ja monenlaiseen kulttuuritoimintaan sopiva ja siihen tehty, mutta ei sekään ole millään muotoa juhlava. Mitä siis itseasiassa haluamme ja tarvitsemme?

Itse olen myös pohtinut onko ylipäänsä koulu se paikka, johon juhlasali kannattaisi rakentaa. Monikäyttöisiä tiloja toki kovasti kannatan, mutta oma kokemus vanhan Kanavan koulun salista oli kuitenkin valtava tyhjäkäyttö. Se ei palvelut sellaisenaan koulua muuta kuin juhlissa ja harvoissa koulun isommissa tilaisuuksissa, jos aina niissäkään. Toisaalta kulttuuritoimijoiden näkökulmasta erillinen tila olisi parempi, jossa voisi harjoitella ja pitää kalustoaan silloin kun tarve on.

Kaikki tämä on kuitenkin ajatelmaa. Itse olen edelleen valmis edistämään konsertti- ja teatterikelpoisen tilan saamista Lempäälään. Olen varma, että hyvä paikka tällaiselle vielä löytyy. Ei varmasti heti. Mutta niin tämä kuin moni muukin asia vaatii pitkäjänteistä työtä ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Vaikka kunta tässä kohtaa sanoikin ei, se ei tarkoita, että asia olisi tällä haudattu. Uskon aloitteen olleen iso alkusykäys ajatustyön, mahdollisuuksien ja yhteisen aikaansaamisen ajalle.

 

 

 

 

Hiljaiset Ninnit tarvitsevat yhdessä tekemistä!

Jaksaminen, tuki, voimat varat, työnohjaus, avoimmuus, työkyky, motivaatio ja rohkeus. Siinä isoja sanoja, jotka ovat pyörineen mielessäni. Näistä moni myös olivat osana keskustelua, kun valtuusto käsitteli hyvinvointikertomusta viime vuodelta ja seuraavana luvassa on työhyvinvointikertomus.

Lempäälässä voidaan pääasiassa hyvin. Asukkaat ovat tyytyväisiä ja terveitä, siis pääosin. Isoimmat haasteet ovat tilanteissa, jossa tarvitaan jotain tukea. Koski tuen tarve sitten aikuista tai lasta.

Osana omia opintojani olen paljon pohtinut tukea ja sen saantia tai oikeutta siihen. Tuki on asia, jota on välillä vaikea saada, sitä on usein myös vaikea osata pyytää, ainakaan oikeasta paikasta. On ylevää puhua palveluista ja palveluketjuista, jotka toimivat. Omalla kohdallani ne ovat aina toimineet. Mutta muunlaisia kertomuksia on valitettavan paljon.

Kun luottamushenkilön tulisi pitää huolta niin kuntalaisista kuin kunnassa työskentelevistä iskee usein riittämätön olo.

Kun luottamushenkilön tulisi pitää huolta niin kuntalaisista kuin kunnassa työskentelevistä iskee usein riittämätön olo. Miten taata toimiva työyhteisö ja työrauha kaikille? Miten nostaa esiin työelämän haasteet ja mahdollistaa työntekijöille tuki työhön ja resurssit työn tekemiseen? Toisaalta, miten mahdollistaa lapsille ja nuorille esimerkiksi koulupolku, joka tukee oppimista ja elämän taitoja, on samalla turvallinen ja terve? Entä ikäihmiset ja heidän palvelunsa, miten mahdollistaa kullekin omien tarpeiden mukaan toimivat ratkaisut, kun kaikille ei löydy sitä ihanteellista paikkaa läheltä kotoa? Miten nämä kaikki voisivat samassa paletissa toimia, ilman että kuulee kertaakaan mainintaa ”rahat ovat riittämättömät”. Ne kun aina kiistatta ovat.

IMG_7958Tunnet ehkä tarinan Muumien Ninnistä? Tuosta ihanasta nuoresta tytöstä, joka oli näkymätön. Muumilaaksoon saapuessaan vain pieni kilikello kilisi kaulassa merkiksi, missä Ninni kulki. Ninniä ei oltu kohdeltu reilusti, hänen osaamistaan ja tekemisiään oli vahvasti vähätelty, hänestä oli tullut omasta mielestään mitätön. Muumien kanssa hän oppi luottamaan itseensä ja ennenkaikkea toisiin ja hyvyyteen. Hän oppi, että hänestä välitetään ja häntä arvostetaan, hänen kanssaan halutaan olla.  Pikku hiljaa tuo tyttö rohkaistui ja tuli esiin.

Meillä on paljon Ninnejä keskuudessamme. Heitä, jotka tarvitsevat toisia ihmisiä kannattelemaan ääntään, puhumaan puolestaan ja rohkaisemaan toimimaan. Ninnit ovat niin lapsia, nuoria, aikuisia kuin ikäihmisiä. Heitä on meidän jokaisen lähellä. Ninni voi olla myös kollega työpaikalla, jotka syystä tai toisesta uupuu.

Toimivat ja saatavilla olevat tukipalvelut ja avoin keskustelu yhdessä usein auttaa, ainakin alkuun. Kaipaan kuitenkin itse vielä enemmän rohkaisevia toimenpiteitä ja yhteistyötä toimijoiden välillä. Perhe, joka ei saa tukea lapselleen päiväkodissa/koulussa, vaikka lapsi sitä tarvitsee tai työntekijä, joka on turhaan vuosia pyytänyt työnohjausta sitä saamatta, turhautuvat ja väsyvät. Eniten ”huutavat” saavat palvelunsa ja hiljaiset Ninnit jäävät helposti taas odottamaan omaa vuoronaan kiltisti. Näin se ei saa olla, ei enää!

Turhautuminen ja väsyminen harvoin johtavat mihinkään hyvään ja rakentavaan. Yhteistyötä eri toimijoiden välillä tulee pystyä lisäämään, jotta esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevan lapsen perhe ja heidän asiat voidaan hoitaa ”samalta luukulta”. Toisaalta tämä on joskus oivalluksen ja tahdon kysymys. Näissäkin asioissa yhdessä tekeminen on avain. Vain yhdessä tekemällä voidaan ratkaista asioita, jotka harvoin ovat yksinkertaisia. Kuunnellaan, toimitaan ja tehdään yhdessä. Näin lempäälässäkin voidaan jatkossa entistäkin paremmin.